Mediat uutisoivat kesällä 2021 digitaalisen pelin ennätyshinnasta. Nintendo 64 -pelikonsolille tehty Super Mario 64 -pelin kappale oli myyty 1,56 miljoonalla dollarilla yhdysvaltalaisessa huutokaupassa. Uutisten mukaan se oli tähän mennessä ylivoimaisesti korkein digitaalisista peleistä maksettu hinta. Arvon lisääminen teollisiin kulttuurituotteisiin on tietoinen prosessi, ja helposti jää huomaamatta, että korkeista myyntihinnoista uutisoidessaan myös tiedotusvälineet osallistuvat arvonluontiprosessiin, kirjoittaa digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen.

Miksi joku, jonka henkilöllisyyttä ei paljastettu, oli valmis maksamaan yli puolitoista miljoonaa dollaria vanhasta pelimoduulista, jonka sisältämä peliohjelma on täysin identtinen muiden myytyjen Super Mario 64 -pelien kanssa? Miksi tapaus ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen?

Digitaaliset pelit ovat nyt tulleet sopivalle muisteluetäisyydelle ja kierrätysikään. Vanhat pelit kiinnostavat monia niitä aiemmin harrastaneita, ja nuoremmat pelaajat voivat olla kiinnostuneita oman harrastuksensa juurista kuten rock- ja pop-musiikin kuluttajat innostuvat vanhemmista musiikkitallenteista.

Vanhoille peleille on kysyntää ja keräilyesineille on myös varakkaampia ostajia, jotka mahdollisesti itse työskentelevät peliteollisuudessa tai tietotekniikan parissa. Omasta peliharrastaja- ja keräilijäidentiteetistään on kertonut esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalo (Iltalehti 17.6.2019  ja YouTube 10.6.2021, Pelihetki Marian kanssa.) Keräilijät voivat keskittyä esimerkiksi suositun pelilaitteen pelien mahdollisimman laajan kokoelman haalimiseen, harvinaiseen kulttisuosiota saaneen peli-ilmiön keräilyyn, tai johonkin vieläkin rajatumpaan kohteeseen.

Miten teolliseen tuotteeseen luodaan aura

Kaikkein arvokkaimpia ovat pelituotteet, joissa yhdistyvät laaja tunnettuisuus sekä erityislaatuisuus. Super Mario on yksi maailman tunnetuimpia pelihahmoja ja pelibrändejä, mutta huutokaupassa myyty pelimoduulista oli tullut ainutlaatuinen koska teollisesti monistettuun tuotteeseen oli onnistuttu muodostamaan ”benjaminilaista auraa”: peli oli avaamattomassa täydellisen kuntoisessa alkuperäispakkauksessaan, eikä vastaavan kuntoista peliä tiettävästi ollut muualla.

Super Marion kaltainen ennätystapaus löytyy myös Suomesta, vaikka hinnat ovatkin roimasti suuren maailman menoa matalampia. Suomalaisen Amersoftin julkaisemasta samannimiseen suosikkielokuvaan perustuvasta Uuno Turhapuro muuttaa maalle -pelistä (1986) maksettiin Huuto.netissä 3712 euroa. Pasi Hytösen ohjelmoima Uuno oli Amersoftin kaikkein suosituin peli aikanaan ja elokuva puolestaan suuri yleisömenestys. Myyty keräilykappale oli kasettiversiota harvinaisempi levykeversio ja myös koteloltaan ja oheismateriaaliltaan poikkeuksellisen hyväkuntoinen.

Ennätyshintoja maksetaan paradoksaalisesti pelikappaleista, joita ei ole pelattu ja joita ei aiotakaan pelata. Ilmiö on tuttu myös monista muista keräilytuotteista, kuten leluista. Olisikin mielenkiintoista nähdä, kun miljoonapelin pakkaus avattaisiin, ja sitä pelattaisiin. Tapahtuma muistuttaisi silloin KLF-teknoyhtyeen tempausta, jossa poltettiin miljoonan punnan arvosta seteleitä. Olisiko pelillä performanssin jälkeen enää samaa arvoa, vai saisiko se lisäarvoa taltioidusta ja julkisesti jaetusta performanssista?

Teollisiin sarjatuotteisiin saadaan rakennettua yksilöllistä arvoa muillakin tavoin kuin poikkeuksellisella koskemattomuudella. Myös käyttöhistoria voi tuottaa lisäarvoa, kun tuote on ollut sen suunnittelijan tai jonkun tunnetun henkilön käytössä, tai siitä löytyy esimerkiksi nimikirjoitus. Korkeita hintoja on maksettu tästä syystä esimerkiksi presidenttien autoista.

Potentiaalinen arvokas myyntikohde olisi voinut olla suomalaisen tunnetun pelitoimittajan Niko Nirvin käyttämä laite- ja levykekokoelma, jonka hän päätti kuitenkin lahjoittaa  Suomen pelimuseoon Tampereelle. Jos ministeri Maria Ohisalo päätyisi myymään pelikokoelmansa, niin luultavasti sille tulisi lisäarvoa siitä, että kyseessä olisi juuri hänen kokoelmansa.

Historiatuotteen arvonluonti

Vanhojen digipelituotteiden rahallinen arvo muodostuu myyjien ja ostajien vuorovaikutuksessa. Mukana on myös muita toimijoita, jotka jäävät välillä pimentoon. Jo vuonna 1889 perustettu peliyhtiö Nintendo on ollut erittäin taitava oman tuotehistoriansa kierrättämisessä ja uudelleen kaupallistamisessa. Tutut hahmot ja brändit, kuten Mario, Legends of Zelda ja Pokémon esiintyvät jatkuvasti uusissa tuotteissa. Samaan aikaan Nintendo julkaisee massamarkkinoille vanhojen konsoliensa ja peliensä retroversioita valitsemalla tarkasti sen, mitä tuotteita kierrätetään ja muistellaan.

Erittäin kiinnostava on myös Super Mario 64 -pelin myynnistä vastannut yhdysvaltalainen huutokauppakamari Heritage Auctions , jonka nimeä ennätysmyyntiuutisoinnissa ei aina edes mainita. Heritage Auctions sai muotonsa 1980-luvun alussa kahden aiemmin keskenään kilpailleen vanhojen rahojen keräilijän lyötyä hynttyyt yhteen. Sittemmin yritys on laajentanut toimintaansa Yhdysvaltain ulkopuolelle sekä myös useisiin erilaisiin tuotekategorioihin, joihin on kuulunut esimerkiksi taideteoksia, kuuluisien ihmisten omistamia muistoesineitä sekä toisaalta populaarikulttuurin tuotteita, kuten harvinaisia sarjakuvia. Kerta toisensa jälkeen yhtiö on hehkuttanut ennätyksellisillä myyntihinnoilla, jotka houkuttelevat yleisöä ja myyntiä.

Heritage Auctions laajensi digitaalisiin peleihin tammikuussa 2019. Vaikuttaa siltä, että yhtiö on kehittänyt tätäkin myyntikategoriaa erittäin systemaattisesti. Huutokauppakamarin myyntilistoilla on erityisesti Nintendon ja Atarin tuotteita, mutta myös muita. Kaupattavien tuotteiden arvoa rakennetaan myynti-ilmoituksissa, joissa kuvataan tuotteiden erityislaatuisuutta. Arvoa rakennetaan lisäksi kaupanteon jälkeen tiedotteissa, joissa kerrotaan hintaennätyksistä.

Pelikeräilytuotteiden arvonluonnissa toinen keskeinen toimija on niin ikään yhdysvaltalainen Wata Games, joka sovelsi aiempaa sarjakuvien kuntoluokittelumallia ja loi 2018 oman pisteytysjärjestelmän videopeliartefakteille. Wata on myös tehnyt pakkauksia, joihin laitetut pelituotteet säilyvät samassa kunnossa kuin pakkaushetkellä. Kun Heritage Auctions aloitti pelien huutokauppaamisen, se otti käyttöön Wata Gamesin pisteytysjärjestelmän. Wata Games puolestaan myytiin heinäkuussa 2021 Collectors Universe -nimiselle yhtiölle, joka on aiemmin toiminut kolikoiden, keräilykorttien ja muiden vastaavien tuotteiden keräilyarvon määrittäjänä.

Uutisoinnin avulla halutaan nostaa keräilytuotteiden kiinnostusta ja hintoja riippumatta siitä, onko kyse peleistä, keräilyrahoista, sarjakuvista tai kuvataiteesta. Itse pelien lisäksi myös myyntitapahtumista tulee historiallisia – se kuuluu tarinaan. Heritage Auctionsin Super Mario 64:n ennätysmyyntiä koskevassa tiedotteessa heidän peliasiantuntijansa Valarie McLeckie totesi seuraavasti:

”We are proud to have been a part of this historic event, and look forward to being on the forefront of the video game hobby and serving such a dedicated collector community in the years to come.” (Heritage Auctions, Press Release – July 12, 2021)

Videopelien keräilykappaleista maksetut huippuhinnat kertovat siis omalta osaltaan siitä, miten digitaalisesta pelaamisesta on tullut valtavirtaa. Mutta kun korkeista myyntihinnoista uutisoidaan, tiedotusvälineet osallistuvat pelituotteiden arvonluontiprosessiin huomioimatta tahoja, joiden intresseissä laaja julkisuus on.

FT Jaakko Suominen on Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori ja humanistisen tiedekunnan dekaani.