Ayn Rand (1905–1982) lienee tuntematon enemmistölle suomalasia, ja vain harvat kirjojakin aktiivisesti lukevat ovat tutustuneet hänen tuotantoonsa. Yhdysvalloissa hänet on monissa kyselyissä valittu maansa tärkeimmäksi kirjailijaksi.

Historiantutkija Jussi Jalosen kirja Ayn Rand. Kapitalismin valtiatar esittelee ja kommentoi asiantuntevasti ja luettavasti hänen elämäänsä, toimintaansa, ajatteluaan ja vaikutustaan.
Ayn Rand, alkuperäiseltä nimeltään Alisa Rosenbaum, syntyi Pietarissa varakkaaseen juutalaiseen apteekkariperheeseen suurlakkovuotena 1905. Suoritettuaan historian tutkinnon ja opiskeltuaan vuoden elokuvien käsikirjoittamista Pietarissa hän jätti poliittisen syrjinnän takia Neuvostoliiton ja muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1926. Hän ihastui Amerikkaan, ja hänestä tuli paavillisimpi kuin paavi itse. Amerikka, jossa puhtaalla kapitalismilla ja yksilöllisellä yrittäjyydellä oli – tai ainakin voisi olla – keskeinen asema, oli hänelle ykkösasia.

Tuottelias älykkö

Aluksi Rand asui Los Angelissa. Hän laati muutamia käsikirjoituksia Hollywoodissa tuotettuihin elokuviin ja kirjoitti myös kaunokirjallisia ja poliittisia romaaneja, joista The Fountainhead (1943) saavutti lukijamenestyksen. Se maalaili dystopiana kapitalismin ja edistyksen tuhoa.

Vuonna 1951 Rand muutti New Yorkiin, jossa asui loppukänsä. Tunnetuimman romaaninsa Atlas Shrugged (suomennettu ainoana Randin kirjana vuonna 2017 nimellä Kun maailma järkkyi) lisäksi hän kirjoitti lukuisia esseekokoelmia, pamfletteja ja artikkeleja. Tämän lisäksi hän osallistui politiikkaan tukien esimerkiksi Barry Goldwaterin presidenttiehdokkuutta 1960-luvulla. Rand organisoi omia oppejaan kehittävän yhteisön The Objectivist, joka julkaisi lehteä The Objectivist Newsletter vuosina 1962–1965. Hän luennoi lukuisissa Yhdysvaltojen yliopistoissa ja sai kannattajia niistä nuoremman sukupolven jäsenistä, jotka eivät voineet sietää tuon ajan uusvasemmistolaista ja sosiaaliliberaalia liikehdintää. Samalla hänestä ja ”objektivisteista” tuli laajan mutta sisäisesti hajanaisen ja eripuraisen uusoikeiston yhden fraktion luoja.

Puhdas kapitalismi – eettinen järjestelmä

Jalosen esitys jäsentää ja kommentoi Randin aatteita ja merkitystä tarkastellen erityisesti hänen ajatuksiaan sankarillisesta miehisyydestä, ihannekapitalismia uhkaavista dystopioista, intellektuellien ja yrittäjien liitosta, kapitalismin etiikasta ja historian edistyksestä sekä kapitalismin ja kommunismin suhteesta. Jalonen tarkastelee myös Randin asemaa (amerikkalaisten) uusoikeistossa. Kirjan lopussa kuvataan hänen vaikutuksia populaarikulttuuriin ja Randin ajatusten vastaanottoa Suomessa.

Arvioinnissani otan esiin neljä Randin ajattelun perusulottuvuutta, joita myös Jalosen kirjassa painotetaan. Nämä ovat seuraavat: käsitys kapitalismista, jyrkkä individualismi, tietynlainen tulkinta intellektuellien roolista sekä näkemys oikeiston ”oikeasta politiikasta”.

Ensinnäkin erotuksena tunnetuista 1900-luvun uusliberaaleista – kuten Milton Friedmanista ja Friedrich von Hayekista – Rand katsoo, että kapitalismi ei ole vain teknologisesti kehittynein ja taloudellisesti tehokkain yhteiskuntamalli, vaan se on eettinen järjestelmä, paras mahdollinen maailma. Tämä on saavutettavissa sillä, että ” hyvät eikä pahat kapitalistit” ohjaavat ”oikeiden intellektuellien” avulla taloutta ja yhteiskuntaa markkinoita kunnioittaen. Valtion ei tule puuttua talouden toimintaan kuin minimaalisesti (vrt. oikeuslaitos ja poliisit laillisen taloudellisen toiminnan turvaajina). Hyvät kapitalistit ovat rationaalisia yksilöitä, jotka omaa voittoaan tavoitellen kehittävät teknologiaa ja luovat taloudellista rikkautta viime kädessä koko yhteiskuntaan.

Toiseksi Randin mielestä ideaalikapitalismia luonnehtii vahva individualismi. Siinä vallitsee maksimaalinen toiminnan ja ajattelun vapaus. Vapaus on negatiivista vapautta eli vapautta rajoituksista. Taloutta tulee hallita sopimuksen vapaus. Tämä koskee työntekoa, tuotantoa ja kauppaa. Sopimuksen vapaus sisältää myös sen, että myös työntekijät ovat vapaita pyrkimään sellaisiin työehtosopimuksiin kuin haluavat ilman valtion ohjailua. Kaupankäynnissä tulee myös kansainvälisellä tasolla vallita sopimuksen vapaus. Hän on vapaakaupan ehdoton kannattaja. Rand ei hyväksy myöskään minkäänmoista julkisen toimijan toteuttamaan kuluttajasuojelua. Myyjä myyköön ja kuluttaja kuluttakoon vapaasti. Markkinat huolehtivat siitä, että rehelliset tuottajat ja myyjät voittavat ajan myötä.

Puhtaassa kapitalismissa tulee Randin mielestä olla rajoittaman omistusoikeus. Täten vaikkapa hotellin ja ravintolan omistaja saa valita asiakkaansa. Tämä kysymyshän oli Yhdysvalloissa korostuneesti esillä 1950- ja 1960-luvulla koskien värillisiä asiakkaita. Kapitalismissa tulee olla myös ajattelun vapaus koskien muun muassa uskontoa ja muita moraalisia järjestelmiä. Rand ei hyväksynyt esimerkiksi uskonnollisen oikeiston vaatimusta kytkeä todellista amerikkalaisuutta kristillisyyteen.

Intellektuellit ja objektivistinen oikeistopolitiikka

Kolmanneksi Randin ajattelun kulmakivistä Jalonen pohtii kirjailijattaren tulkintaa intellektuellista. Tätä eritellään ennen muuta luvussa Taistelu intellektuellina ja anti-intellektuellina. Yhdysvalloissa intellektuellit ovat Randin mielestä todellisuudessa pettäneet pahasti kaksi kertaa. Ensinnäkin silloin, kun nämä asettuivat tukemaan presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -politiikkaa 1930- ja 1940-luvulla. Toisen petoksen valtaosa amerikkalaisista intellektuelleista teki 1960-luvulla heidän kannattaessa liittovaltioon tukeutuvaa yhteiskuntapolitiikkaa ja kansalaisoikeuspolitiikkaa. Jo esillä olleessa romaanissa Kun maailma järkkyi tarkastellaan intellektuellien petoksen mahdollistamaa valtion holhoamaa kontrolliyhteiskuntaa. Romaanissa pieni joukko oikeita intellektuelleja asettuu sankarillisesti vastustamaan tätä puhtaan kapitalismin romuttamista.

Randin ajattelussa oikeat intellektuellit ovat samalla joko kapitalisteja (yrittäjiä) tai heidän tukijoitaan. Jalosen mukaan tässä näkyi Randin visioiden kaukokatseisuus, mikä ilmeni uuden tietoteknologian ja talouden läpimurrossa vuosituhannen vaihteessa. Jalonen (2019, 12) toteaakin seuraavasti: ”Yksilöllisistä sankarikapitalisteista ja liikevoitosta luovuuden ja tahdonvoiman ilmentymänä haaveillut Rand on kohonnut startup-yrittäjien ja tietotalouden eksperttien kulttihahmoksi Yhdysvalloissa ja jossain määrin myös Suomessa”.

Neljänneksi Randin ”objektivistinen” oikeistopolitiikka asettuu yhdeksi omaperäiseksi osaksi uusoikeiston politiikkaa. Kaikille uusoikeiston ryhmille tunnusmaista on rajoituksista vapaan taloudellisen toiminnan kannattaminen sekä yksityisen omistusoikeuden kunnioittaminen. Uusoikeisto asettuu vastustamaan sekä keskustalaista sosiaaliliberalismia että valtioon ja kollektiiveihin nojaavaa vasemmistopolitiikkaa.

Randin ja hänen seuraajien oikeistopolitiikka erottuu muista uusoikeistolaisista suuntauksista ensinnäkin siksi, että se eroaa ohjelmallisesta uusliberalismista siinä, että se näkee puhtaan kapitalismin korostuneesti hyveellisenä eikä vain taloudellisena järjestelmänä. Toiseksi randilainen ajattelu ei hyväksy uskonnollista, rasistista ja populistista oikeistoa siksi, että nämä tukeutuvat kollektiiveihin ja kollektiivisiin oppijärjestelmiin (kristinusko, valkoinen rotu ja kansa).

Hieno aatehistoriallinen tutkimus

Jalonen painottaa, että hän on historiantutkijana pyrkinyt lähinnä esittelemään ja ymmärtämään Randin näkemyksiä. Näiden kritiikkiä Jalonen esittää vain vähän. Hän epäilee muun muassa Randin kannattamaa kapitalismin ja kultakanan hedelmällistä yhteyttä. Jalonen ihmettelee myös Randin tulkintoja Yhdysvaltojen ulkopoliittisesta roolista 1950- ja 1960-luvulla kosken muun muassa Korean ja Vietnamin sotia.

Jalonen tähdentää, että Randin ajattelu on tärkeä väline avata kapitalismin dynamiikkaa ja tätä kautta ymmärtää 1800- ja 1900-lukua, joka on merkinnyt kapitalismin voittokulkua. Jalonen (emt., 304) kirjoittaa:

”Rand ei jättänyt ainoatakaan inhimillisen elämän osa-aluetta huomioimatta; hän halusi sanoa viimeisen sanan yhteiskunnasta, politiikasta, valtion roolista, talouselämästä, kulttuurista, yksilönvapaudesta ja sukupuolesta. Aatehistorian, poliittisen historian ja kulttuurihistorian risteysasemana Ayn Randin elämäntyö heijastaa aikakautensa Yhdysvaltoja ja samalla koko vuosisataansa tavalla, joka on omaa luokkaansa.”

Jalosen asenne kohteeseensa tuo mieleen Olavi Paavolaisen teoksen Kolmannen valtakunnan vieraana (1936) suhteen fasismiin. Kirjan sivuilta pilkistää fasismin ihailu, vaikka Paavolainen henkilökohtaisesti vasemmistoliberaalina ei hyväksynyt fasismia. Mikä lienee Jalosen omakanta Randiin ja ylipäätään uusoikeistoon?

On olemassa sanonta ”tutki ennen kuin hutkit”. Tätä mukaillen: jos haluaa kriittisesti arvostella ja vastustaa ryanilaista uusoikeistoa, tulee tuntea sen pyrkimyksiä. Tähän Jalosen kirja on oivallinen avain. Pidän sitä sekä yhtenä parhaimmista suomalaisena 2010-luvun aatehistoriallisena tutkimuksena että koukuttavan luettavana tietokirjana.