Saku-Pekka Sundelinin Brittifutis -kirja tarjoaa näkökulmia hyvin useaan eri tavoin jalkapalloon liittyvistä asioista. Kerronnan tyyli on miellyttävän omakohtainen, Sundelin saa lukijan kulkemaan mukanaan tarinan edetessä. Kirjoittamisprosessi tulee osin näkyviin ja tuo tekstiä lähemmäs lukijaa. Kirja muodostuu yhteensä viidestätoista luvusta sekä valikoitujen suomalaispelaajien esittelyistä.

Aloituslukua seuraavat pääluvut on kaikki kirjoitettu kysymyksen muotoon ja näistä selviää pääosin myös aiheet, joihin Sundelin vastaa. Käsiteltävänä ovat muun muassa englantilaisen jalkapallon historia, suomalaisten brittifutissuhteen alkaminen, jalkapalloseuran kannattaminen ja omistaminen sekä joitain pelitapaan liittyviä seikkoja.

Laaja näkökulma jalkapallon maailmaan

Lisäksi mukaan mahtuu esimerkit jalkapalloakatemioista, jalkapallojournalismista, siirtopapereiden faksaamisesta, jalkapallohuliganismista ja naisten jalkapallokiellosta –Sundelin on siis ottanut käsiteltäväkseen jalkapallon hyvin laajasti!

Käsittelyn laaja-alaisuus on sekä vahvuus että heikkous. Yhtäältä kirja muodostaa kuvaa sangen laajasti englantilaisen jalkapallon tarinan ympärille, toisaalta kuvaukset jäävät joiltakin osin hieman pintaraapaisuiksi. Mainittakoon esimerkkinä, että sangen hyvän luvun muodostaa englantilaisen jalkapalloakatemian maailmaa käsittelevä luku, jossa ääneen pääsevät Jami Puustinen ja Tim Sparv.

Jalkapallo herättää valtavasti tunteita, liikuttaa merkittäviä määriä ihmisiä ja järjettömiä rahasummia. Ihmiset pelaavat ja toiset fanittavat. Toiset omistavat seuran ja toiset muodostavat yhteisön sen ympärille. Sundelinin Brittifutis liikkuukin (jalkapallo)ihmisten ympärillä. Parasta kirjassa on, että ihmiset pääsevät siinä ääneen. Oli sitten kysymys Port Valen kannattajasta tai Forest Greenin omistajasta.

Loppulämmittely puuttuu

Kirjan varsinaisten lukujen jälkeen Sundelin esittelee Englannin kentillä esiintyneitä suomalaisia. Yhdentoista pelaajan kohdalla on sivun tai muutaman mittainen esittely, mutta loput mainitaan vain nimilistalla. Olisikin mielenkiintoista tietää millä tavoin nämä laajemmat esittelyt on valittu. Teoksen aloittaneen luvun nimi on ”Alkulämpö”. Jäin kaipaamaan myös ”loppulämpöä” jonkinlaisen kokoavan yhteenvedon kera, onhan nimittäin tunnettu tosiasia, että loppulämpö treeneissä on myös erittäin tärkeää.

Sundelinin kirja on mainio lisä suomenkieliseen jalkapalloa käsittelevään kirjallisuuteen. Englanniksihan lajia on huomattava määrä ja siitä osa on päätynyt myös tämän kyseisen kirjan lopussa olevaan kirjallisuuslistaukseen.

Jalkapalloon kuuluu myös tietty huumori, joskus jopa ironia. Tästä syystä on pakko nostaa esiin yksi kirjalistasta puuttuva teos, nimittäin Peter Crouchin How to Be a Footballer (suom. Kuinka tulla jalkapalloilijaksi, Readme 2019).

Mielenkiintoista olisi kuulla muilta lukijoilta, onko Sundelin päässyt tavoitteeseensa siinä, että jalkapallosta mitään tietämättömät olisivat tarttuneet englantilaisesta jalkapallosta kertovaan kirjaan? Tämän arvostelun kirjoittaja nimittäin kyllä tunnustautuu intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvaksi.