Björn, Ismo (toim.): Ihmeellinen luonto: Kirjoituksia luonnoista.. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys. Yhdistyksen vuosikirja 16., 2014. 166 sivua. ISBN 978-952-99525-6-4.
Erikoistutkija Ismo Björn on lähtöisin Outokummusta, missä luontoa raiskattiin menneinä kaivostoiminnan vuosikymmeninä olan takaa. Ehkäpä tässä on syy siihen, että historioitsija on Kaikki irti metsästä -väitöskirjaansa myöten ollut aina kiinnostunut ympäristöasioista ja luonnosta.
Björnin toimittama Ihmeellinen luonto on vuosikirja, jossa luonto nähdään termin eri merkityksissä. Johdannon jälkeen artikkelikokoelman avaa Kaija Heikkisen sota-ajan naisista kertova artikkeli ”Naisen hellä luonto rintamalla” . Sitä seuraa Tuomo Särkikosken ”Saunan suomalainen luonto”. Ja kun arkistomies Jarno Linnolahti esittelee vielä Titanicin suomalaiset uhrit perinpohjaisessa artikkelissaan ”Ihminen luonnon armoilla”, voi kai todeta että luontoa on moneksi…
Vuosikirjasta löytyy sekä painavampaa että kevyempää tekstiä. Se on helppolukuinen ja pysyttele suurelta osin Pohjois-Karjalan historiassa tai maisemissa. Sivistävää ja välillä jopa hauskaa luettavaa!
Hauskimmasta päästä on Seppo Sivosen esittelemä Louis Kuhnen luonnonmukainen lääketiede ja sen suomalaiset sovellutukset 1900-luvun alussa. Jo artikkelin nimi herättää kiinnostuksen – Kuhnimista Karjalassa. Kuhnen kasvisruokavalio, kylpy- kylmä- ja vesihoidot saattoivat jotakuta ehkä auttaakin, mutta miehen teoreettiset pohdinnat olivat kyllä puoskaroinnin huuhaa-alueelta.
Kuva: Pekka Halonen, Erämaa 1899.
Vankkaa asiantuntemusta on kosolti mukana. Tarkoitan esimerkiksi Pertti Rannikon, Heikki Simolan ja Ari Lehtisen panosta. Lehtinen pohtii Joensuun kaavasuunnittelun historiaa aina nykyhetkeen saakka ja Simola yllättää erittelemällä taiteilija Pekka Halosen tunnettua maisemamaalausta Erämaa (1899), ekologisen historian näkökulmasta. Rannikon ”Unelmia Tuulijärvestä” käy Venäjän Karjalan puolella katsastamassa Lieksajoen kautta Pieliseen päätyvän vesistöalueen alkulähteitä. Kun tähän vielä lisätään Kirsti Laurenin ”Patvinsuo” – matkakertomus ja Heikki Vesajoen ”Pielisjoen valjastaminen”, voi todeta, että pohjoiskarjalaisissa luontomaisemissa oikeastikin liikutaan.
Vuosikirja päättyy rankkaan ja kriittiseen arvioon suomalaisesta kaivostoiminnasta. Miika Raudaskoski erittelee keskustelua Otanmäen kaivoksen perustamisesta ja Ismo Björn pistää puihin kotikaupunkinsa Outokummun – ”kaivostoiminnan isän”. Johtopäätös on karu. Talvivaaran tilanne ja ympäristökatastrofi osoittaa, että paljonkaan ei ole Kummun menneistä virheistä opittu: luonto kostaa!