He tekivät laulun -kirjan idea on kerrassaan erinomainen. Teos kartoittaa ja asettaa muuttuviin konteksteihin monien sukupolvien tunteman ja laulaman Oolannin sota -laulun. Liki 170 vuoden takaista tapahtumasarjaa kuvaava laulu välittyi sukupolvelta toiselle ensin kuulonvaraisesti ja sittemmin laulukirjojen kautta. Kuten takakansitekstissä todetaan, kirja ”…kertoo laulun taustat, selvittää suosion syyt ja paljastaa, mitä ”Oolannin fästingissä” todella tapahtui kesällä 1854 Krimin sodan melskeissä”. Itse luin kirjaa tutkijana ja musiikinhistoriallisesta näkökulmasta, jolloin toteutus näyttäytyi varsin sotahistoriapainotteisena.

Kirjan rakenteessa etualalle on sijoitettu tarkka ja syventyvä historiallinen kuvaus laulun kronikoimista tapahtumista ja toimijoista. Alun taustoitus on melko pitkä – johtolankojen solmiutuminen yhteen ”avainhenkilömme Johan Walleniuksen” tarinan purkamisen myötä alkaa oikeastaan sivulta 62. Mutta se herättääkin tekstin eloon, kun eletyn historian taso avautuu ruodittaessa Walleniuksen ja hänen lähipiirinsä tyypillisyyksiä ja poikkeuksellisuuksia. Sotahistoriaan painottuva osuus jatkuu sivulle 134 saakka, joten musiikkikulttuurin historiasta kiinnostunut lukija saattaa paikoin tuntea kärsimättömyyttä mukana pysytellessään. Kirjan viimeiset reilut kolmekymmentä sivua ovatkin sokeri pohjalla: niissä kirjoittajat paneutuvat tarkemmin itse lauluun, sen sijoittumiseen synty- ja elinaikojensa musiikkikulttuuriin ja sen vaiheisiin. Jo tätä ennen laulun sanoituksia on toki kuljetettu soveltuvin kohdin mukana tekstissä ja esitetty huomioita siitä kuvasta, jonka laulun säkeistöt välittävät menneistä tapahtumista.

Itse laulun olemus on muovautunut uusiksi kerta toisensa jälkeen. Ålandin sotalaulu -nimellä kulkenut sotilaslaulu näyttäytyy tapahtumissa aikalaistodistajina olleiden kuvauksena, tallentaen Bomarsundin taistelun (1854) kauhun ja surkeuden kuvausta, häviön häpeän ja kiinnostavia sotavankeusajan kokemuksia. Kansanlauluksi eri muotoihin lyhennetyt versiot karsivat sittemmin sanoituksista ei-sankarillisen aineksen, ja Suomen itsenäistymisen jälkeen reippaasti ja ”meluisasti” kajahtavan laulun suosio ”suorastaan räjähti” (s. 153). Esimerkiksi partioliike, suojeluskunnat, työväenyhdistykset ja laulujuhlaväki näkivät laulun oivana käyttömusiikkina riehakkaine hurraa-huutoineen ja suhteellisen vaivattomasti laulettavine melodioineen. Innostuksessa merkittävä rooli oli myös laulukirjoilla, joita 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä koottiin ja painettiin lukuisten tahojen toimesta. Oolannin sodan kytkeytyminen suomalaiseen lauluperinteeseen lujittui vielä kertaalleen aivan uudella tavalla, kun 1941 julkaistiin ensimmäinen koululaulukirja, jossa kappale oli mukana. Kolmivaiheinen ja kolminkertainen identiteetti kasvatti laulun tunnettuutta joka käänteessä, sillä se mukautui tarvittavassa määrin kulloisiinkin käsityksiin suomalaisuudesta, sankaruudesta ja yhteisöllisestä laulamisesta.

Lähteet ja tutkimusprosessin kulku on esitetty kirjassa perusteellisesti ja paneutuvasti. Kirjoittajat korostavat aikalaistoimijoiden ja erityisesti taisteluissa ja sotavankeudessa mukana olleiden henkilöiden roolia: laulun muistaneet, laulukirjoja omistaneet ja tapahtumia todistaneet henkilöt selvitetään juurta jaksain. Aikalaistodistajien tiivistetyt elämäkerrat ovat itsessään ilman muuta kiinnostavia, mutta toisaalta katkaisevat tekstiä toistuvasti ja hiukan vaikeuttavat lukijan pysymistä mukana varsinaisessa asiassa. Tämän pulman suhteen olisikin ehkä voinut hyödyntää sivujen marginaaleihin sijoitettavia faktalaatikoita ja viittauksia, kun kirjan taitto on muutoinkin toteutettu omintakeisesti ja kekseliäästi.

Yleisesti ottaen kirja on kirjoitettu mitä parhaimmalla ja eloisalla kielellä. Vain yksittäisinä töksähdyksinä pysähdyin joidenkin sanavalintojen ääreen. Esimerkiksi sivulla 14, asetettaessa sotatapahtumia geopoliittiseen kontekstiin, puhutaan suurvaltojen välisestä, vuosisatoja jatkuneesta tiiviin jännitteisestä valtakamppailusta, joka tunnetaan yleisnimityksellä The Great Game. Käsite on aiemmin suomennettu esimerkiksi muotoiluilla Korkea peli ja Suuri peli, muttei tietääkseni koskaan tähän mennessä ”ihana peli”. Kyse oli kylmäverisestä ja kauhistuttaviin raakuuksiin johtaneesta kamppailusta, joka huojahteli diplomatian ja avoimien väkivaltaisuuksien välillä, joten en aivan osaa jäljittää päteviä perusteita valitulle suomenkieliselle ilmaisulle. Ehkä kirjan viereisellä sivulla käytetty sanapari La Belle Epoque / ihana aikakausi on jollain tapaa ”vuotanut” osaksi tätä suomennosta? Krimin sodalla ja siihen kytkeytyneellä Bomarsundin taistelulla joka tapauksessa oli vaikutusta myös Korkeaan peliin, ja itse taustoitus on varsin paikallaan.

Kirja on kaunis ja monipuolinen, mutta paikoin hiukan raskasta luettavaa toisteisuuden takia. Samat asiat saatetaan kertoa useaan kertaan, kuten Turun krenatööritarkk’ampujapataljoonan monivaiheinen siirtyminen Bomarsundiin merialueiden yli vuoden 1854 kevättalvella (s. 66 ja uudestaan s. 80). Tällaisissa kohdissa saattaa olla kyse poikkeuksellisen pitkän ja monivaiheisen työskentelyn tuottamasta hienoisesta sirpaleisuudesta.

Hämmentävä piirre uhkeasti kuvitetussa kirjassa on karttamateriaalin niukkuus. Selkeät visuaaliset esitykset auttaisivat suuresti lukijaa hahmottamaan niitä joukkojen ja alusten liikkeitä sekä tapahtumakulkuja, joita laulun eri versioissa ja arkistodokumenteissa on mainittu. ”Suomen poijaat” todella olivat mukana monessa sekä ennen että jälkeen Bomarsundin taistelun. Mukaan on otettu ainoastaan kaksi karttaa. Ensimmäinen näistä on ajoittamaton mutta ”varhainen” venäjänkielisin selittein varustettu kuvaus Ahvenanmaan itäpäästä (s. 17) ilman muita huomioita kirjoittajilta kuin Bomarsundin linnoitusalueen paikannus ympyröimällä. Toinen on ranskankielinen kartta Bomarsundin linnoituksen viimeisten päivien tapahtumista (s. 97). Laulun edesottamuksista huomattavasti käsitettävämmiksi olisi karttojen avulla saatu esimerkiksi tarkk’ampujien ”vieminen Olandin fästinkii” tai ”vihollisen vastaan ottaminen” (liikkeet toukokuulla 1854 ympäri itäistä Ahvenanmaata väärien ja oikeiden hälytysten perässä) sekä höyryjunamatka ”masinan kanssa Englantiin”, tappiota seuranneeseen sotavankeuteen.

Kirjan nimi jäi mietityttämään, koska se tuntuu viittaavan tekijyyden selvittämiseen eli siihen, ketkä tarkalleen ottaen olivat laulun tehneet ”he”. Vastaamiseen ei kuitenkaan saada kummoistakaan varmuutta, mikä täsmällisen dokumentoinnin puuttuessa on täysin ymmärrettävää. Kirjoittajat ovat jäljittäneet tekijää tai tekijöitä ihailtavan syventyvällä arkisto- ja kenttätyöskentelyllä vuosikymmenten ajan, ja mahdollisia vastauksia lukiessa tarjoutuu useita kiintoisia näkökulmia eri toimijoiden kiinnittymiseen sotalaulun luomisprosessiin, joka mitä luultavimmin on tosiaan ollut kollektiivinen. Nimi itsessään jää kuitenkin irralliseksi, mitä seikkaa olisi voinut paikata esimerkiksi pohtimalla sitä, mihin sen yhteydessä viittaakaan sana ”tekeminen” – laajemmin musiikinhistorialliseen toimijuuteenko, vai tämän nimenomaisen perinneyksikön (laulun) rakentamiseen. Se olisi avannut myös mahdollisuuden keskustella musiikin historian tutkimisesta tarkasteltaessa yhtäältä kuulonvaraisesti välittyneen ja toisaalta kirjallista perinnettä painottavan kulttuurin aikakausia.

Tutkija-lukijana odotukseni ovat epäilemättä akateemisesti painottuneita, ja kokonaisuutena toteankin, että kirja on komea ja tarjoaa lukijalle anteliaasti erilaisia tutkimuskohteen aspekteja ja aiheeseen liittyvää dokumentaatiota. On myös jännittävä ja inspiroiva mahdollisuus: kirja voisi nostattaa muidenkin musiikkielämän historioitsijoiden kiinnostusta poimia suurennuslasin alle Oolannin sodan tyyppisiä, useiden aikakausien läpi eri versioina eläneitä musiikillisia johtolankoja. Lukisin tuloksia mielenkiinnolla!