”Rajan” ja ”identiteetin” kaltaiset monimerkityksiset käsitteet ovat vakiintumassa sosiaalitieteiden ohella myös historiantutkijoiden metodologiseen termistöön. Niiden yleistyminen kertoo tieteenalan hakevan uusia näkökulmia kansallisten historiakertomusten positivistisen toistamisen sijaan. Perinteisen tapahtumahistorian rinnalle tutkimuksen kohteiksi ovat nousseet erilaiset historiat sekä kuvia menneisyydestä tuottavat prosessit.

Käsitteiden monitulkintaisuus on kaksiteräinen miekka: se tekee sanasta joustavan työkalun monenlaisiin metodologisiin tarpeisiin, mutta tuo mukanaan epämääräisyyden riskin. Kärjistetysti esitettynä käsitteistä voi tulla ”muotisanoja”, joita liimataan omiin tuotoksiin pysähtymättä pohtimaan, mitä niillä täsmällisesti ottaen halutaan sanoa. Tässä etenkin historiantutkijoilla on sanottu olevan peiliin katsomisen paikka. Käytettyjen käsitteiden teoreettinen määrittely jää liian usein puolitiehen, jokapäiväisen kielenkäytön ja oletettujen itsestäänselvyyksien tasolle. Sanojen huolimattomassa käytössä vaanii myös alituinen anakronismin vaara, kun enemmän tai vähemmän moderneja konsepteja – esimerkkeinä vaikkapa ”etnisyys”, ”kansa” tai ”valtio” – sovelletaan kritiikittä menneiden aikojen yhteiskuntaan ja maailmankuvaan.

Etenkin monitieteellisessä keskustelussa ensimmäisenä haasteena onkin löytää yhteinen käsitys, mistä oikein keskustellaan. Apu on löytynyt konstruktivistisesta lähestymistavasta: käsitteitä on ryhdytty purkamaan alkutekijöihinsä muistuttaen, etteivät ne edusta staattisia, jäykkiä kategorioita, vaan niiden merkitykset luodaan ja sovitaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa sosiaalisen todellisuuden kanssa.

Käsitteiden problematiikka on lähtökohtana myös Lud’a Klusákován ja Steven G. Ellisin toimittamalle ”Frontiers and Identities: Exploring the Research Area”-julkaisulle, jossa pohditaan monentyyppisiä rajoja ja rajaseutuja fyysisistä kuvaannollisiin sekä puretaan identiteetti-käsitettä ja sen käyttöä historiantutkimuksessa ja sosiaalitieteissä. Samalla tarkastellaan, millaisia merkityksiä kyseisille käsitteille on muotoutunut eri maiden historiantutkimuksessa. Kortensa on kantanut kekoon kaikkiaan 23 eurooppalaista historiantutkijaa ja sosiologia.

Kirja jakaantuu kolmeen pääteemaan. Härkää tartutaan sarvista – tai pikemminkin kielestä –
erittelemällä raja- ja identiteetti-käsitteiden arkisia ja akateemisia merkityksiä eurooppalaisissa kielissä (suomi mukaan lukien). Aihetta syvennetään edelleen kakkososassa luomalla katsaus käsitteiden käyttöön sosiologiassa ja siirtymällä sitten sosiaalisten identiteettien tutkimiseen historian näkökulmasta. Samalla sivutaan myös etnisyyden ja nationalismin käsitteitä. Osio päättyy kokonaisuuden kannalta hieman irrallisen oloiseen tapaustutkimusartikkeliin, jossa metodologisen tarkastelun kohteeksi otetaan sosiologi Slavoj Zizekin tapa käyttää toiseuden käsitettä Balkanin konfliktien yhteydessä.

Kolmas ja laajin osa pureutuu kahdeksalla artikkelillaan identiteetin ja rajan käsitteiden käyttöön kansallisessa historiantutkimuksessa eri puolilla Eurooppaa. Esimerkkikohteina ovat Brittein saaret, Puola, Tsekinmaa, Slovakia, Kreikka, Ranska ja Romania. Lisäksi yksi artikkeleista käsittelee Rooman valtakunnan rajojen tutkimista.

”Frontiers and Identities” on inspiroiva katsaus ajankohtaisiin ja ajattomiin käsitekysymyksiin kaikille historian ja sen lähitieteiden parissa työskenteleville. Se muistuttaa, että työkalupakin valpas päivittäminen on tutkijalle tarpeen alasta riippumatta, eikä turhia raja-aitoja kannata rakentaa. Esimerkiksi historiantutkija voi lainata työkaluja – tässä tapauksessa käsitteitä – naapuritieteiltä, mutta oman tieteenalan erityispiirteet on syytä tiedostaa ja kyetä perustelemaan, miksi valitsee taltan eikä vasaraa.

Lyhyet artikkelit tarjoavat lukijalle lähinnä pintaraapaisuja mittavan teeman lukuisista ulottuvuuksista. Lisävalaistusta aiheisiin voi kuitenkin hakea kirjallisuusluetteloista. Juuri monipuolisuudessaan artikkelikooste on mielenkiintoista ja verrattain yleistajuista luettavaa paitsi tutkijoille, myös kaikille, joita kiinnostaa itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen, merkitysten pohtiminen ja oman todellisuuden sanoittaminen uusista näkökulmista.

”Fronties and Identities” on Thematic Work Groups-sarjan kuudes osa. Sarjaa julkaisee Sixth Framework Network Of Excellence-projekti Euroopan Komission tuella. Lisätietoa löytyy oheisesta linkistä.
http://www.cliohres.net/