Tätä ennen en ole ollut mikään sarjakuvaintoilija enkä ole sitä vieläkään, mutta Ville Hännisen uusi kirja Keskipäivän miehiä: Kuvia Suomen historiasta sai minut innostumaan niin, että pyysin arvosteltavakseni Emmanuel Moynot’n Ranskalainen sarja: Myrsky kesäkuussa –sarjakuvakirjan, jonka taiteilija on piirtänyt Irène Némirovskyn romaanin, Suite française: Tempête en juin (2004), pohjalta. Jo muutama sivu tempasi minut mukaansa vuosien 1940–1941 miehitysajan Ranskaan enkä voinut lopettaa lukemista ja katselemista, ennen kuin olin päässyt kirjan loppuun.

Käsikirjoitus piilossa puoli vuosisataa

Kirjailija Irène Némirovsky (1903–1942) oli alkujaan Kiovassa syntynyt varakkaan ukrainanjuutalaisen pankkiirin tytär, jonka kotona ihailtiin Ranskaa. Kun hän oli nuori, perhe asui Pietarissa ja liikkui hienoissa piireissä sekä lomaili Krimillä ja Ranskan Rivieralla. Venäjän vallankumouksen alkaessa vuonna 1917 perhe asui Moskovassa, mutta pakeni sieltä ensin Terijoelle ja edelleen Helsinkiin. Vuoden verran Suomessa asuttuaan perhe muutti edelleen Pariisiin. Irène oli 16-vuotias saapuessaan Ranskan pääkaupunkiin vuonna 1919. Hän opiskeli Sorbonnessa ja avioitui pankkiiri Michel Epsteinin kanssa. Vuonna 1929 hän nousi romaanillaan David Golder Ranskan tuon ajan kirjailijoiden eturiviin. 1930-luvun kuluessa hän kirjoitti vielä useita romaaneja ja novellikokoelmia, joissa hän hahmotteli armottoman ja viiltävän kuvan tuhoaan kohti kulkevasta maailmasta.

Ranskan miehittäminen vuonna 1940 ja Vichyn hallituksen juutalaisvastaiset lait tekivät kirjailijan työn vaikeaksi: hän ei voinut julkaista teoksiaan ja myi tekstejään salanimellä lehdille – jopa juutalaisvastaisille julkaisuille. Vaikka perhe oli vuonna 1939 liittynyt katoliseen kirkkoon, siitä ei lopulta ollut mitään apua. Vanhemmat lähettivät ensin tyttärensä, Denisen (1929–2013) ja Élisabethin (1937–1996), maalle Bourgogneen Issy-l’Évêquen kylään ja muuttivat sinne kohta itsekin. Siellä Némirovsky ryhtyi kirjoittamaan sodasta kertovaa viisiosaista teosta: Ranskalainen sarja. Kirjailija käytti todellisia ihmisiä teoksensa henkilöiden esikuvina. Sarja ei kuitenkaan ehtinyt valmistua saati sitten ilmestyä, kun maailmansodan pyörteet – konkreettisesti ranskalaiset santarmit – tempasivat kirjailijan mukaansa ja toimittivat ranskalaisen keskitysleirin kautta heinäkuussa 1942 Auschwitziin, missä hän kuoli luultavasti pilkkukuumeeseen kuukautta myöhemmin.

Kuva: Irène Némirovsky (1903–1942)

Perheen isä Michel ehti kehottaa Deniseä pitämään huolta äidin matkalaukusta, ennen kuin hänetkin pidätettiin ja vietiin Auschwitziin suoraan kaasukammioon. Tyttö ei tiennyt, mitä laukussa oli, mutta noudatti tunnollisesti isänsä käskyä. Uskollisen lastenhoitajan ja sosiaalisten turvaverkkojen avulla tyttöjä piiloteltiin kellareissa, luostareissa, katolisissa sisäoppilaitoksissa ja hyväsydämisten perheiden suojissa. Némirovskyn kustantaja tuki heitä taloudellisesti.

Denise ei avannut äidin laukkua vuosikymmeniin, kun pelkäsi sieltä löytyvän hänen henkilökohtaisia päiväkirjojaan. Hän uskalsi avata sen vasta sitten, kun Denoël-kustantamon kirjallisena johtajana toiminut Élisabeth-sisar kirjoitti äidistään kirjaa, Le Mirador (1996). Laukusta löytyi nahkakantinen vihko, johon äiti oli kirjoittanut sinisellä musteella pienin kirjaimin Ranskalaisen sarjan kaksi ensimmäistä teosta Myrsky kesäkuussa ja Dolce. Mutkien kautta Irène Némirovskyn käsikirjoitus päätyi myöhemmin Denoëlin kustannusjohtajan, Olivier Rubinsteinin käsiin, ja tämä päätti empimättä julkaista teokset yhdessä nimellä Suite Française: Tempête en juin, vaikka sarja olikin jäänyt kesken. Kirjasta tuli menestys, ja se sai heti vuonna 2004 ilmestyttyään arvostetun Renaudot-kirjallisuuspalkinnon.

Tekstistä sarjakuviksi

Ennen kuin Emmanuel Moynot (s. 1960) tarttui Némirovskyn Ranskalaiseen sarjaan, hänen piirtämiään sarjakuvia oli julkaistu 1980-luvun alusta lähtien lukuisissa lehdissä ja vihkosissa. Hän oli lisäksi julkaissut yli 40 albumia, joista ensimmäinen oli L’enfer du jour (1983). Myöhemmin ilmestyivät mm. La Pension de deux roses (1989), Les Temps des bombes(2-os. 1992–1994), Nord-Sud (2-os. 1997), À quoi tu penses? (2000), Monsieur Khol (2001), L’Homme qui assassinait sa vie (2001), Pierre Goldman, la vie d’un autre (2012) ja L’Original(2016). Leo Malet’nsalapoliisitarinoihin perustuvat Nestor Burma-albumit (3-os. 2005–2009) ovat ehkä tunnetuimpia taiteilijan teoksista. Osa Moynot’n albumeista on musta-valkoisia, osa taas väritettyjä. Taiteilijan mahtavasta tuotannosta ei Suomessa ole toistaiseksi ilmestynyt mitään muuta kuin Ranskalainen sarja. Ehkä tämän jälkeen… Nykyisin Bordeaux’ssa asuva mies osaa tehdä muutakin kuin piirtää: hän kirjoittaa lauluja, laulaa, säveltää ja soittaa kitaraa.

Kuva: Emmanuel Moynot: Suite française: Tempête en juin.

Vaikka Némirovskyn Suite française oli vuonna 2004 ilmestyessään melkoinen sensaatio, Moynot piirsi sen sarjakuvaksi vasta vuosikymmen myöhemmin. Niin tekstissä kuin kuvituksessakin nousee esiin ihmisen raadollisuus ja pikkusieluisuus, itsekkyys, omaneduntavoittelu, petos, pelkuruus, pöyristyttävä piittaamattomuus ja suoranainen julmuus ilman saksalaisten miehittäjien osuuttakin. Myös Némirovskyn viiltävä ironia kukkii Moynot’n toteutuksessa hienosti. Kerronnan jännittävimmissä käänteissä kuvat toimivat ilman sanojakin. Erilaisissa yhteyksissä piirtäjä käyttää hyvin tehokkaasti ”äänettömiä” kuvia.

Ranskalainen sarja kuvaa saksalaismiehityksen alkuvaihetta, hätääntyneiden ihmisten pakoa Pariisista, pakoaikaisia sattumuksia miehitetyllä maaseudulla sekä väen paluuta takaisin pääkaupunkiin. Rikkaat rynnivät karkuun autoillaan ja köyhät raahustavat jalan. Ruoka ja polttoaine loppuvat. Majoituspaikoista on pula. Pommitukset tappavat väkeä ja järkyttävät eloon jääneitä. Tunnelma kiristyy. Rahalla ja suhteilla näyttää saavan mitä vain. Kirjailija ei yritäkään kuvata massoja, vaan lähestyy sotaa vain muutaman perhekunnan ja naishahmon kautta. Tämä sopii hyvin myös piirtäjälle, joka esittelee henkilöt kirjan alussa ilmeikkäin muotokuvin.

Henkilögalleriaan sisältyvät ensinnäkin yläluokkainen perhe äiteineen, isineen, lapsineen ja isovanhempineen. Pakolaisten joukkoon liittyvät vastentahtoisesti vielä esteetikko ja omahyväisen kirjailija rakastajattarineen sekä varakas pankkiiri naisystävineen. Näiden yläluokkaisten pariisilaisten rinnalla kuvataan myös yhteiskunnan vähempiosaisia: palvelijoita, pankkivirkailijoita, haavoittuneita sotilaita, ”orpokodin” nuorisorikollisia asukkeja sekä maalaistalon tyttäriä. Sekä pako- että paluumatkalla perhekuntien kohtalot kietoutuvat yllättäen toisiinsa. Kirjailija ei avoimesti osoita myötätuntoaan tai vastenmielisyyttään ketään kohtaan, vaan antaa lukijan päätellä, mikä kenenkin moraalia ohjaa. Sekä pahuutta että hyvyyttä tulee odottamattomilta tahoilta. Edes vihollinen ei ole yksiselitteisen paha ja brutaali; haavoittuneen saksalaissotilaan hienostuneen kohtelias käytös on ranskalaisille hämmentävä kokemus.

Kuva: Emmanuel Moynot: Ranskalainen sarja: Myrsky kesäkuussa

Luettuani ja katseltuani Emmanuel Moynot’n Ranskalainen sarjan halusin saada käsiini myös Irène Némirovskyn romaanin, jota en ole aikaisemmin lukenut. Toivon, että moni muukin sarjakuvakirjan ahmija päätyisi lopulta alkuperäisen pitkän tekstin äärelle. Toivon myös, että jokin kustantaja julkaisisi suomeksi Moynot’n muitakin teoksia.