”Kuninkaallisia, Keisarillisia, Tasavaltalaisia” on vuonna 1993 käynnistyneen Suomen kansallisbiografia-hankkeen ensimmäinen laajennus cd-rom -muotoon. Rompulla on elämäkertatietoja suomalaisista valtionpäämiehistä ja heidän puolisoistaan tuhannen vuoden aikaperiodilla. Levy sisältää henkilöiden lyhyitä esittelyjä, laajempia artikkeleita, liitetietoja, aikajanoja, kuvia, karttoja sekä muutamia ääni- ja elokuvanäytteitä.

Romppuja arvioitaessa kiinnitetään sisällön arvostelun sijasta yleensä päähuomio käyttöliittymän toimivuuteen sekä aineiston monipuolisuuteen ja laajuuteen. Tässäkään arvostelussa en lähde arvioimaan artikkelitekstien rakennetta tai ”totuudellisuutta” vaan pyrin tarkastelemaan Valtionpäämiehet-romppua kokonaisuutena. Erityisenä kohteena on levyn käytettävyyden arvioiminen. Yritän etsiä vastausta myös siihen, tarjoaako cd-rom -muoto jotain lisäarvoa verrattuna perinteiseen kirjamuotoiseen biografia-kokoelmaan tai yleensä ilmaisessa jakelussa olevaan Internet-sivustoon.

Kattavat henkilötiedot

Rompun etusivu on selkeä. Väritys on miellyttävän sinertävä. Graafisina elementteinä on hyödynnetty kello- ja karttakuvia. Etusivulta pääsee siirtymään muun muassa elämäkertoihin, hallituskausiin, kuulo- ja eläviin kuviin karttoihin ja ohjeisiin. Elämäkertaosiossa on luettelo rompulla esitellyistä henkilöistä, joiden nimiä klikkaamalla eteen tulevat perustiedot, nimi, elinaika, paikka aikajanalla sekä linkit lyhyeen johdantotekstiin, artikkeleihin, perhe-, lisä- ja lähdetietoihin. Taustakuva ja pohjaväritys kertovat, onko kyse Ruotsin, Venäjän vai itsenäisyyden ajasta.

Henkilötiedot on esitetty hyvin ja kattavasti. Artikkelit ovat keskimäärin viidentoista tietokoneen ruudullisen mittaisia ja ne on kuvitettu. Vaikka tekstimäärä ei sinänsä ole suuri, lukeminen näytöltä on rasittavaa. Tekstin toimittamiseen olisikin voitu kiinnittää suurempaa huomiota. Luultavasti lähinnä paperimuotoa silmälläpitäen kirjoitettu artikkeliaineisto ei sellaisenaan sovi cd-rom -esitykseen. Rompputekstien pitäisi olla lyhyempiä, selkeämpiä ja lähemmäs lehtiuutismuotoa kirjoitettuja. Samantapainen epäselvien tekstimassojen ongelma vaivaa monesti myös Internetin WWW-sivuja, mutta tällöin tekstit ovat yleensä helposti tulostettavissa.

Rompun tekstien tulostaminen on ongelmallisempaa. Suomen valtionpäämiehet -multimediasta löytyy kuitenkin toiminto, jonka avulla tekstejä saa siirrettyä tietokoneen tekstieditoriin tai tekstinkäsittelyohjelmaan ja sitä kautta printattua. Minulle ei tosin selvinnyt, mitä tekstejä tämä siirtomahdollisuus kaiken kaikkiaan koskee. Toteutus ei vaikuttanut täysin toimivalta.

Enemmän ääntä

Valtionpäämiehet-rompun äänimaailma on minimalistinen. Ainakin testikoneessa kuului ainoastaan nuijankoputusta muistuttavaa monotonista hakkausta, kun ruudulla näkyi levyn aloitussivu. Muuten ääntä löytyi ainoastaan muutamista ’kuulokuvista’ ja ’elävien kuvien’ ääniraidoilta. Monia pääsääntöinen hiljaisuus miellyttää, mutta minä olisin kaivannut kokonaisvaltaisempaa äänimaailmaa. Taustalla voisi soida vaimea, kuhunkin aikakauteen sopiva musiikki ja toimintopainikkeiden painaminenkin saattaisi kaivata pieniä ääniefektejä. Multimediallisuutta lisäisi myös se, että ainakin jotkut esittelytekstien ydinvirkkeet olisivat ääneen luettuja.

Jotkut väittävät, että tärkeämpää on miltä romppu kuulostaa kuin miltä se näyttää. Väittämä ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta on totta, että äänisuunnittelu on hyvin tärkeä osa cd-rom -levyn tuotantoa. Jos tätä puolta ei oteta kunnolla huomioon, kokonaisuus kärsii. Hyvin toteutettu äänimaailma helpottaa nimittäin rompulla navigoimista ja luo tunnelmaa. Ongelmana tosin on se, että tekstien lukeminen rompulle ja musiikin säveltäminen tai kokoaminen aiheuttavat lisäkustannuksia.

Suomen presidenttien ja heidän puolisonsa ääninäytteet ja liikkuvan kuvat pätkät ovat mielenkiintoisia. Ne tuovat rompulle sellaista sisältöä ja syvyyttä, joita kirjoista ei löydy. Ääni ja videokuva puuttuvat yleensä myös Internet-esityksistä. Teknisesti niiden hyödyntäminen WWW-sivuilla on kyllä mahdollista, mutta äänen ja liikkuvan kuvan vaatiman suuren tilan ja siirtonopeuden takia niitä ei yleensä paljoakaan käytetä. Ääni- ja videoaineistoa voisi tosin cd-levyllä olla enemmänkin. Nyt näytteet tarjoavat lähinnä sattumanvaraisen ja kuriositeettiluonteisen lisän sisältöön.

Selailu helppoa

Rompulla eteneminen on mukavaa. Etusivulle pääsee paikasta kuin paikasta helposti ja yleensä toiminnot löytää helposti hiirellä ruudun eri osia klikkailemalla. Käyttöliittymä on looginen ja yhtenäinen. Vain joissakin kohdin kohdasta toiseen palaaminen ei onnistu kovin näppärästi vaan vaatii kulkua etusivun kautta. Näppärä apuväline on ’klemmari’, paperiliitin, jonka avulla rompulle voi asettaa kirjanmerkin.

Hakutoiminto mahdollistaa sanojen tai kirjainjonojen etsimisen kaikista teksteistä tai tietyn aikakauden tekstimateriaalista. Löydettyjen sanojen kohdalla saa tiedon niiden tarkasta sijainnista, ja samalla ruudulla näkyy kyseinen tekstikappale, jossa hakusana esiintyy. Etsintämahdollisuus on riittävä, vaikkakin yksinkertainen. Sitä olisi voinut täydentää ehtolauseita sisältävillä hakujärjestelmillä sekä asiasanaluettelolla.

Rompun ohje-toiminto esittelee aineistoa ja käyttöliittymää. Ohjeiden alkusivu sisältää kuvia cd-romin eri alueilta. Kuvia klikkaamalla saa käyttöohjeita, jotka ovat lyhyitä mutta kattavia. Ohje-kuvia vaivaa tosin pienoinen epätarkkuus. Niistä ei saa aina selvää.

Sama epäselkeys vaivaa karttakuvia. Vaikka niitä suurentaa viimeiseen pykälään asti, kartoilla olevat paikannimet eivät erotu. Kartoissa on myös hienoista juovikkuutta, joka olisi sumeuden tavoin ollut varsin helppo korjata kuvankäsittelyohjelmilla.

Soveltuu etenkin opetukseen

Suomen valtionpäämiehet ja heidän puolisonsa -romppu on kokonaisuutena hyvä multimediaesitys. Se palkittiinkin Tieteen päivien kunniamaininnalla. Olettaisin, että romppu on käyttökelpoinen varsinkin opetusvälineenä. Se on monipuolinen teos, jonka avulla oppilaat voivat itsenäisesti tutustua hallitsijoihin ja heidän puolisoihinsa. Opettaja tai luennoitsija voi myös hyödyntää romppua opetuksen tukena, jos hänellä on käytössään esimerkiksi tietokoneeseen yhdistetty videotykki. Muut tiedon tarvitsijat sen sijaan hakevat luultavasti kaipaamansa informaation joko kirjoista tai Internetistä.

Pieniä puutteitakin rompulla on. Ongelmat koskevat ennen kaikkea äänimaailmaa, joka on turhan karu sekä pitkien artikkelitekstien esitysmuotoa. Jäin kaipaamaan myös suoraa linkkiä rompulta Internet-biografiaan. Luultavasti puutteet korjautuvat kansallisbiografian seuraaviin romppujulkaisuihin mennessä. Toivottavasti sellaisia on vielä tulossa, sillä hyvin toteutettu multimedia – vai pitäisikö puhua hypermediasta – tarjoaa erilaisen ja entistä monipuolisemman näkökulman henkilöhistoriaan.