Ennen ja nyt -lehden uusin numero on ensimmäinen, joka on omistettu pelkästään elokuville. Lisäksi ison osan artikkeleista ovat laatineet perustutkinto-opiskelijat. Artikkeleissa käsitellään muun muassa Kathryn Bigelow’n ja Monty Montgomeryn ohjaamaa The Loveless (1981) -elokuvaa, Julie Taymorin Fridaa (2002), Neil LaButen The Wicker Man (1973) -elokuvaa, Clint Eastwoodin westerniä Lainsuojaton (1976), Jonathan Teplitzkyn The Railway Mania (2013) ja television puolelta Star Trek Original Seriesiä (1966–1969). Käsittelynäkökulmat omat monipuolisia sukupuolipresentaatioista ja musiikin analysoinnista ajan merkityksen kuvaamiseen.
Johdanto
Taneli Hiltunen: Ajankuvaa etsimässä
Referee-artikkelit
Artikkelit
Maria Björklund: Julie Taymorin Frida (2002) ja elämäkertaelokuvan konventiot
Toni Mikkola: Me ja muut – kahden maailman eroavaisuuksien ilmaisu musiikin keinoin The Wicker Man (1973) -elokuvassa
Olli Lehtonen: Maskuliinisuuden audiovisuaalinen representaatio elokuvan Lainsuojaton (1976) alkuperäismusiikissa
Anni Teppo: ”At the beginning of time the clock struck one”: Aika ja sen merkitys elokuvassa The Railway Man (2013)
Jaakko Suomalainen: Terrorismia vai vapaussotaa? La Battaglia di Algeri -elokuva imperialismin kuvauksen merkkiteoksena
Taneli Hiltunen: JFK: The Murder Conspiracy of All Times – or Oliver Stone’s Fixation?
Arvostelut
Taneli Hiltunen: Audrey Hepburnin sotavuodet – synkkyyttä ja valoisia hetkiä natsimiehityksen keskellä
Hieman ihmettelen ensimmäisen elokuvalle omistetun numeronne ”historiallisen elokuvan” teemoja ja tekijöitä. Anglosaksisen vahvasti kaupallisen elokuvan painotteisuus saa minut ymmälleen, ainoana poikkeuksena löytyy Pontecorvon ”Taistelu Algeriasta”. Missä ovat muu eurooppalainen nykyelokuva ja sen mestarit(esim.saksalaisten von Trottan tai Christian Petzoldin, brittiohjaajien Peter Watkinsin tai Derek Jarmanin, ranskalaisten Alain Resnais’n tai Bernard Tavernierin, italialaisten Luchino Viscontin tai Bernardo Bertoluccin, espanjalaisten Carlos Sauran tai Victor Ericen elokuvat , joissa historiatietoisuus ja elokuvan ja muistin välisen kiinteän yhteyden aihelmat ovat taiteellisesti kunnianhimoisesti ja persoonallisesti esillä. Ja se, että tällaisesta kokonaisuudesta puuttuu kokonaan Venäjän ja itä-Euroopan maiden elokuvassa esilletullut viime vuosikymmenien historian kriittinen käsittely on merkillistä. Ja missä on muiden maanosien elokuva? Eikö elokuvahistorian tutkimuksessa olla lainkaan kiinnostuneita elokuvataiteen sisällä käytävästä diskurssista suhteessa historiaan ja sen tulkintaan?