Lokakuun viimeisenä päivänä on anglosaksisessa kulttuuripiirissä vietetty Halloweenia jo pitkään. Juhlaan kuuluvat perinteisesti erilaiset synkätkin teemat, ja esimerkiksi noidat sisältyvät tapahtuman vakiokuvastoon. Halloweenin hengessä tässä jutussa tarkastellaan Skotlannin noitavainoja. Edinburghin yliopiston hankkeissa on kehitetty työkaluja aiheen lähteiden käsittelyyn.
Edinburghin yliopiston tutkimushanke The Survey of Scottish Witchcraft keräsi tietoa lähes 4000 noituustapauksesta vuosilta 1563-1736.
Yhteen tietokantaan on kerätty kaikki tiedossa olevat noituustapaukset uuden ajan alun Skotlannista. Milloin ja missä syytöksiä esitettiin, millainen oli oikeudenkäynti tai syytettyjen lopullinen kohtalo? Tietokannasta voi tehdä hakuja käytettyjen rituaaliesineiden, demonisten symbolien tai paikkojen ja osallistuneiden ihmisten mukaan, sekä lukuisin muin tavoin. Sivulta löytyy myös valmiita tilastoja esimerkiksi syytettyjen määrästä ja siviilisäädystä.
Vuonna 1645 Culcrossissa asunnut 50-vuotias leski Mary Cunningham oli oikeudessa noituudesta syytettynä. Hänet oli ilmiantanut toinen noita. Samalla oli syytettynä myös Cunninghamin tytär.
Kun Culcrossin oikeudenkäynti ei päässyt asiasta lopputulemaan, koska paikallisten tuomarien ammattitaitoon ei luotettu, päätettiin käsittely siirtää Edinburghiin ylempään oikeusasteeseen. Cunningham määrättiin maksamaan vankila-ajastaan ja siirrostaan Edinburghiin.
Mitä Edinburghissa tapahtui, siitä ei ole tietoa. Päätyikö Mary Cunningham koskaan kaupunkiin asti vai luovuttiinko syytteistä? Edinburghin oikeudenkännistä ei ole lähteitä.
Mary Cunninghamin tapaan suurin osa noituudesta syytetyistä oli naisia. Verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, Skotlannissa oli suhteellisesti paljon noituusoikeudenkäyntejä ja kuolemaan tuomittiin lähes kaksi kertaa useammin kuin viereisessä Englannissa. Vuonna 1597 käytiin myös niin kutsuttu suuri noitajahti, iso joukko oikeudenkäyntejä ympäri Skotlantia.
Tietokannan pohjalta on viime vuonna tehty interaktiivinen kartta. Se hahmottaa noitaoikeudenkäyntien levinneisyyttä koko maassa. Karttaan on kerätty asuin-, kiinniotto-, oikeudenkäynti- ja kuolemapaikkoja sekä myös noituudesta syytettyjen yhteyshenkilöiden sijaintitietoja.
Janet Boyman toimi parantajana – ammatti, jonka hän oli oppinut toiselta parantajalta – kunnes vuonna 1572 häntä syytettiin noituudesta ja henkien manaamisesta parannustarkoituksessa. Oikeudenkäynnin muistiinpanoissa kerrotaan, ettei parannus onnistunut, koska Halloween oli jo takana. Kaiken lisäksi hänen kerrottiin ennustaneen Skotlannin valtionhoitajan kuoleman. Boyman tuomittiin teloitettavaksi.
Euroopan noitavainoja on tutkittu runsaasti, mutta paljon on yhä tutkittavaa. Kattavasta aineistosta voi uusilla kysymyksillä saada tietoa ilmiön monista ulottuvuuksista. Tietokanta on mainio apuväline niin aiheesta kiinnostuneille opiskelijoille kuin tutkijoillekin.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Goodare, Julian: The Scottish Witch-Hunt in Context, Manchester University Press, 2002.
Goodare, Julian: ”Witch-hunts”, in M. Lynch, ed., The Oxford Companion to Scottish History, Oxford University Press, 2001.
Henderson, Lizanne: ”’Detestable slaves of the devil’: Changing ideas about witchcraft in sixteenth-century Scotland”, in Cowan, Edward J.; Henderson, Lizanne (eds.), A History of Everyday Life in Medieval Scotland, 1000 to 1600, Edinburgh University Press, 2011.
Hutton, Ronald: The Witch: A History of Fear, from Ancient Times to the Present, Yale University Press, 2017.