Amerikkalais-ranskalainen taiteilija Josephine Baker haudattiin symbolisesti eilen Pariisin Panthéoniin, jonka kaltaista kunnianosoitusta ei naisille, eikä varsinkaan mustille naisille ole juurikaan osoitettu. Baker on kuudes Pantheoniin haudattu nainen ja ensimmäinen musta nainen. Presidentti Macronin tekemään päätökseen vaikuttivat Bakerin ansiot Ranskan vastarintaliikkeessä sekä 1960-luvun kansalaisoikeustaistelussa. Kun Baker esiintyi 1930-luvun alussa Suomessa hän herätti täällä varsin voimakkaita tunteita –  jopa mielenosoituksia.

Josephine Baker (1906-1975) saapui Suomeen joulukuussa 1933 laivalla Tukholmasta. Hän piti kaksi konsertti Turussa ja muutamia Helsingissä. Suuret ihmisjoukot olivat häntä vastassa niin Turun satamassa kuin Helsingin rautatieasemallakin. Musta nainen oli ilmeisen harvinainen näky sen ajan Suomessa.

Isänmaallinen Kansanliike ja Akteeminen Karjalaseura olivat organisoineet mielenosoituksia Turussa hänen esiitymispaikkansa Palokunnan talon edustalle. Pääosin koululaisista ja opiskelijoista koostunut 500-päinen joukko kokoontui viheltämään talon edustalle mutta poliisi sulki läheiset kadut, pidätti 11 henkilöä ja hajoitti mielenosoituksen.

Mustan esiintyjän konsertointi herätti kansallismielisissä oikeistopiireissä vastustusta. Vedottiin tuttuihin teemoihin ulkomaalaisuhasta, joka vie suomalaisilta työn ja toimeentulon. Mutta selvästi myös rasistisia argumentteja käytettiin.

Uudessa Suomessa kirjoitti nimimerkki ”Maalainen” .

Aikaan, jolloin suomalainen metsätyömies päivän ankarasta ahertamisesta saa 10 —20 mk ja aikana, jolloin suomalainen taiteilija ei monasti saa sitäkään, näkevät eräät korkeat herrat siellä Helsingissä hyväksi myöntää oleskelu- ja ansaitsemisluvan miltei kelle tahansa ulkomaalaiselle »liikemiehelle» ja »taiteilijalle», vieläpä sellaisellekin, jolta pääsy eräihin muihin ulkovaltoihin on kielletty. Vaikka suomalaisen melkein kaikkialla ulkomailla on aivan mahdotonta saada palkattua tointa, otetaan meillä Suomessa avosylin vastaan tuhansittain muukalaisia, jotka monasti nauttivat hyvinkin korkeita tuloja. Ollenkaan ei oteta huomioon sitä, että jokainen maassamme palkkaa nauttiva ulkomaalainen merkitsee yhtä suomalaista leivätöntä suuta. Totta tosiaan täytyy sanoa, että ne arv. herrat, joiden tehtäviin kuuluu oleskelu- ja ansaitsemisluvan myöntäminen ulkomaalaisille, eivät isänmaallisuudesta paljoa tiedä. Uusi Suomi, 10.12.1933, nro 332, s. 21

IKL:n Ajan suunta kirjoitti:

Murjaanirouva Josephine, o. s. Baker ja nykyään kai naimisissa jonkun rodustaan vieraantuneen ranskalaisen paroonin kanssa, on saapunut barbaarimetsäämme n. s. länsimaisen kulttuurin tuoreimpana tuulahduksena. Hänet on otettu Turussa vastaan kuin kulttuuripersoonallisuus ainakin, innostunein väkijoukoin ja lehtihaastatteluin. Vain kunniakomppania puuttui kuulemma laivarannasta. … Mikäli neekerimusiikkia olen kuullut, täytyi vihellyksen siihen erinomaisesti sointua. Ajan Suunta, 08.12.1933, nro 284, s. 1-6”

Turun Sanomien kirjoittaja vetoaa myös isänmaallisuuteen:

”Tarvittuako mokomaa temppuilua Turussa aikana, jonoin jokainen markka on meille kallis ja jolloin vakava taide kärsii yleisön …, vaikka ne eivät vetäneetkään täysiä huoneita, veivät sentään huikean määrän tuhansia uteliaiden turkulaisten kukkaroista ulkomaille. Humpuukitilaisuuksiin on kyllä aina menijöitä, mutta esivallan olisi jo pula-ajankin vuoksi ollut torjuttava eiliset esitykset. Viheltäjiä kannusti hyvin ymmärrettävä tunne, mutta tuloksiin päästäkseen heidän olisi pitänyt toimia aikaisemmin ja käyttää »parlamentaarisia” keinoja. Turun Sanomat, 08.12.1933, nro 332, s. 5

Vaikka Baker vastaanotettiin Helsingissä hyvin lämpimästi myös siellä oli  niitä, joiden mielestä Baker ei ollut toivottu vieras. Helsingissä oli tervattu ikkunoita, joissa Bakerin konserttia mainostaneita julisteita pidettiin esillä.

Ulkomaalaistaiteilijoiden asiaa käsiteltiin myös eduskunnassa, jossa Lapuanliikkeen jäsen ja Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustaja Hilja Riipinen yritti saada leimaveroa nostetuksi ulkomaisten esiintyjien osalta. Hän ehdotti hallitukselle toivomuspontta, jonka mukaan sellaisten siveellisten ala-arvoisten esitysten kuin Josephine Bakerin esitykset olisi estettävä. Toivomusponsi hylättiin äänestyksessä selkein numeroin.

Josephine Baker ei ainakaan itse myöntänyt, että mielensosoitukset olisivat häntä vaivanneet. Suurin osa palautteesta oli kuitenkin positiivista.

Josephine Baker kertoi itse edustajallenne näytännön väliajalla, ettei mielenosoitus ollut häntä lainkaan hermostuttanut. Ihmetteli vain, oliko hänen esiintymisensä Turussa niin suuri tapaus, että siihen oli reageerattava noin voimakkaasti.. »Minähän olen vain kansan huvittaja enkä pyrikään muuhun. Ei kai ole minun vallassani, että ulkona vihelletään ja täällä sisällä huudetaan eläköötä.» . Helsingin Sanomat, 08.12.1933, nro 330, s. 4

Jakautuneet mielipiteet

Suomi tuntui olleen kuitenkin jakautunut tämän asian suhteen, sillä merkittävä osa suomalaisista piti hänen vierailustaan, sekä häpesi ja paheksui taiteilijan saamaa kylmää vastaanottoa. Turussa järjestetty vihellyskonsertti oli uutinen kymmenissä maakuntalehdissä ja mielenosoitusta enimmäkseen pahoiteltiin ja katsottiin sen pilaavan Suomen mainetta. ”Sosialistin” kolumnisti paheksui jyrkästi koululaisten moukkamaisuutta.

Musta neekerineiti saapui Suomeen. On tänne monasti ennenkin saapunut ulkolaisia taiteilijoita.Mutta porvaristo on ne tavallisesti ottanut vastaan ruusuilla. Nyt sensijaan menivät ylioppilaat ja koululaiset kukkopilleineen viheltämään neidille. On siinäkin moukkia. Ei ymmärrä suomalainen koulumoukka, miten vieraan maan neitiä alkeellisemmankin kohteliaisuuden mukaan on vastaanotettava. Sosialisti 9.12.1933.

Bakerista kirjoitettiin lehdissä pääosin positiiviseen sävyyn ja mm. ihasteltiin hänen avointa persoonallisuuttaan sekä haluaan auttaa köyhiä. Esitysten pääsylippuja pidettiin hyvin kalliina. Helsingissä Bakerin yhden esityksen tulot käytettiin työttömien hyväksi ja hän jakoi myös lapsille joululahjoja. Konserttiarvostelut ovat kiittäviä ja yleisön haltioitumista kuvataan useissa kirjoituksissa:

”Näytös loppuu valtaviin suosionosoituksiin.  Kukaan ei vihellä, kukaan ei huuda . Hyi, sopimatonta-– kellään ei ole siihen aihetta.” (Kaleva, 14.12.1933, nro 287, s. 5

Turkulainen kahvila mainosti konserttia seuraavana päivänä Bakerin ”laulavan kahvilassa ainutlaatuisen gramofonimme välityksellä.” Joten kaupallistakin potentiaalia hänen persoonallaan selvästi Suomessa oli. Helsingistä Baker jatkoi Viroon, jonne Bakeria ei päästetty, vaan hänen maahantulonsa ainakin lehtitietojen mukaan evättiin (Karjalan Maa, 09.12.1933, nro 138, s. 3.

Katso myös:

• Tuomo Olkkonen: Josephine Baker joutui rasistisen mielenosoituksen kohteeksi (Tiellä sananvapauteen)
• Olii-Pekka Sulasma: Legendaarinen esiintyjä Josephine Baker sai hautapaikan Pariisin Pantheonista (Yle, 3011.2021)
• Haku Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä hakusanalla ”Josephine Baker”, aikavälillä 1.12.1933 – 31.12.1933.