Artikkelit

Naisten siirtolaisuuden historia ja julkinen muistaminen

Mitä yhteistä on eläinlääketieteen uranuurtaja Agnes Sjöbergillä (1888–1964) ja oopperataiteilija Aino Acktélla (1876–1944)? Tietenkin se, että molemmat voidaan olettaa naisiksi ja heillä molemmilla on omat nimikkokatunsa. Agnes Sjöbergin mukaan on nimetty peräti kaksi katua, toinen Kauhajoella (Sööpärintie) ja toinen Helsingin Viikissä (Agnes Sjöbergin katu). Vastaavasti Aino Acktén tietä voi kulkea pääkaupungissa ja Aino Acktén Puistotietä Savonlinnassa. Yhteistä on myös se, että molemmat naiset olivat alansa huippuammattilaisia ja tekivät merkittävät uran niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin: Sjöberg opiskellen lukuisissa eurooppalaisissa yliopistoissa, Ackté esiintyen maailmankuuluissa oopperataloissa. Harva kuitenkaan osaa ajatella heitä myös siirtolaisnaisina, jotka opiskelun ja uran takia muuttivat useita kertoja elämässään lukemattomia kilometrejä kulkien Eurooppaa ristiin rastiin. Naisten siirtolaisuuden historia on pitkään jäänyt vähemmälle huomiolle niin tutkimuksessa kuin julkisessa muistamisessa. Uusi EU COST Action-verkosto Women on the Move on tarttunut tähän tehtävään.

Siirtolaisnaisten muistomerkit – onko niitä?

Monet toimeentulon, sodan, vainon, kouluttautumisen, ammatin, elämäntavan tai ihmissuhteiden vuoksi kotimaansa jättäneet naissiirtolaiset ovat vaikuttaneet merkittävästi lähtö- ja tulomaidensa yhteiskuntiin, kulttuuriin, talouteen ja tieteeseen. Onko heillä sijaa niiden paikkakuntien ja maiden historiakulttuurissa, joista he ovat lähteneet, joiden läpi he ovat kulkeneet ja joihin he ovat asettuneet? Tätä selvittää EU COST Action verkosto Women on the Move, joka kokoaa yhteen naisten muuttoliikkeiden historian ja nykypäivän tutkijoita Euroopasta ja yhteistyömaista ympäri maailmaa.

Yksi verkoston työryhmistä on keskittynyt siirtolaisuushistorian kollektiiviseen muistiin eli historian julkiseen esittämiseen esimerkiksi museoissa ja monumenttien avulla (Working Group 2: Memory and Identity). Työryhmä kerää tietokantaa naissiirtolaisiin liittyvistä maamerkeistä eri puolilla Eurooppaa. Maamerkit voivat olla patsaita ja kylttejä, mutta myös siirtolaisnaisen mukaan nimettyjä teitä, katuja, puistoja, aukioita, kouluja, sairaaloita tai muita julkisia paikkoja. Ranskalaisen historioitsija Pierre Noran paljon sovellettu käsite “muistin paikka” (Les lieux de mémoire) merkitseekin suurmiespatsaita paljon moninaisempia ja yhteiskunnassa julkisesti tunnustettuja tapoja muistaa sekä esittää menneisyyden henkilöitä, tapahtumia ja ilmiöitä sekä kollektiivisia kokemuksia. Paikkojen nimeäminen on tapa käyttää historiaa siinä missä liputuspäivät, nimikkotapahtumat ja muistojuhlat kuin runebergintortutkin.

Aino Acktén Puistotien kyltti Savonlinnassa. Kuva: Susanna Niiranen

Tietokannan perusteella on luotu interaktiivinen kartta verkoston nettisivuille, jossa kutakin maamerkkiä vastaa yksi piste kartalla. Tietokantaa sekä karttaa täydennetään aina vuoteen 2024 saakka sitä mukaa, kun lisää maamerkkejä löytyy. Alustavien havaintojen nojalla voidaan todeta, että siirtolaisnaisten mukaan on nimetty lähinnä pienempiä katuja, sivuteitä, puistoja, kouluja, sairaaloita ja muita arkipäiväisen elämän kohtaus-ja ohituspaikkoja. Sen sijaan heidän mukaansa nimetyt valtaväylät, poliittisesti keskeiset rakennukset ja paikat tai suurikokoiset patsaat ovat harvinaisempia. Naissiirtolaisen muistomerkki on useammin muistolaatta kuin maisemassa silmäänpistävä monumentti. Tapa muistaa Agnes Sjöbergiä ja Aino Acktéa kadunnimien muodossa edustaa siis tyypillistä eurooppalaista naissiirtolaisten monumentalisointia.

Tavallista on ehkä myös se, että maamerkit on pystytetty tai perustettu usein paljon myöhemmin henkilön elinajan jälkeen, mikä kertoo historiakulttuurien muutoksista. Naisten siirtolaisuuden maamerkit eivät myöskään itsessään tuo välttämättä esiin muuttoliikkeiden osuutta kuvaamansa henkilön elämässä, vaan se on kaivettava taustatyötä tekemällä esiin. Toisaalta joukossa voi olla yksittäisen henkilön sijasta naiserityiselle siirtolaisryhmälle tai muuttoliikeilmiöille omistettuja kollektiivisia monumentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi Juhani Honkasen veistämä Evakkoäiti-patsas Helsingin Karjala-talon edustalla tai Lintulan luostarin hautausmaalle pystytetty muistoristi, joka kunnioittaa alkuperäisestä Lintulan luostarista Kivennavalta talvisodan myötä paenneita ja eri puolille haudattuja nunnia.

Lintulan luostarista paenneiden nunnien muistoristi. Kuva: Upp75, Wikimedia Commons.

Maamerkkien keruuta Suomessa

Suomessa maamerkkien keruu käynnistettiin Women on the Move COST Actionin jäsenten Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella työskentelevien Maija Ojala-Fulwoodin (työskentelee tätä kirjoittaessa Tampereen yliopistossa) ja Pirita Frigrenin aloitteesta. Yksi maamerkkien keruun pitkän tähtäimen tavoite on tiedonkartuttamisen joukkoistaminen ja kansalaistieteen edistäminen. Ensimmäisessä vaiheessa maantieteellinen kattavuus pyrittiin saavuttamaan etsintäkuuluttamalla tietoja tutkijoiden omissa verkostoissa. Myöhemmin joukkoistamista on tarkoitus laajentaa siten, että kuka tahansa voisi ehdottaa karttaan uusia pisteitä. Frigrenin edustama Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Porin yliopistokeskuksen kampuksella aloitti myös keväällä 2021 yhteistyön Ulvilan lukion opiskelijoiden kanssa, ja kesän aikana tietokantaan karttui lisää aineistoa.

–Yhteistyön kautta lukiolaiset saavat tilaisuuden tutustua yliopistossa tehtävään tutkimukseen ja havaita yhteyksiä omien lukion historian kurssien sisältöjen välillä. Tutkimusprojektille taas on todella arvokasta esimerkiksi nuorten maamerkkejä koskeva paikallistuntemus, näin kertyy tietoa karttapisteistä, joita ei välttämättä muuten osattaisi huomioida, Frigren kertoo.

Ulvilan lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja vararehtori Juha Kujansuun mukaan yhteistyö yliopiston kanssa on todella tärkeää lukion näkökulmasta.

–Yhteistyö antaa opiskelijoille kurkistuksen yliopistomaailmaan ja uuden näkökulman jatko-opintojen suunnitteluun. Kun on saanut olla mukana akateemisessa tutkimuksessa, kynnys hakeutua yliopisto-opintoihin on huomattavasti matalampi. Lisäksi on tärkeää havaita, että opintoja voi tehdä myös omalla kotiseudulla Porin yliopistokeskuksessa, Kujansuu sanoo.

Ulvilan lukion opiskelija Miisa Myllymäki toi tietokantaan karttapisteen Ulvilan lastensuojelulaitosten opetusyksikkö Auroran koulusta, joka on nimetty suomalaisen sosiaali- ja diakoniatyön pioneerin sekä keisarillisen hovineidon, satakuntalaissyntyisen Aurora Karamzinin (1808–1902) mukaan. Helsingissä sijaitsevilla Auroran sairaalalla ja Espoon Auroran koululla on siis nimikkovastineensa myös Ulvilassa.

Ulvilan lukion opiskelija Kaisa Aarikan ottama kuva Ulvilan keskiaikaisen kirkon ympäristössä sijaitsevasta Aurora Karamzinin muistomerkistä. Kuva: Kaisa Aarikka.

Muistomerkkien tutkimiseen osallistui myös Turun yliopistosta syksyllä 2021 filosofian maisteriksi valmistuva Jean Lukkarinen, joka on erikoistunut kulttuurihistorian opinnoissaan muun muassa sukupuolihistoriaan sekä tilan tutkimukseen.

– Maamerkkien etsiminen oli haastavaa sekä mielenkiintoista puuhaa, eikä yksikään päivä projektin parissa työskentelystä ollut samanlainen. Toisinaan istuin tietokoneen ääressä pitkiä päiviä etsimässä johtolankoja naisten siirtolaisuudesta, kun taas toisena päivänä löysin itseni dokumentoimasta hautakiviä Turun vanhalta hautausmaalta, Lukkarinen kertoo.

Lukkarisen panoksella projektiin tallennettiin viisitoista uutta naisten siirtolaisuudesta kertovaa maamerkkiä eri puolilta Suomea. Löydettyjen maamerkkien joukossa oli esimerkiksi muistoristejä, hautakiviä sekä tienviittoja. Maamerkit kätkivät taustalleen vaiherikkaita elämäntarinoita niin työperäisestä siirtolaisuudesta kuin vallankumousten tai vainojen vuoksi pakenemisestakin.

Vallankumouksia ja erinäisissä ammateissa työskentelyä liittyi esimerkiksi Turun vanhalle hautausmaalle haudatun venäläisen prinsessan Elisabeth zu Sayn-Wittgenstein Berleburgin (1874–1964) elämään. Elisabeth oli syntynyt Pietarissa aatelissukuun ja hänen miehensä oli kuollut kaksintaistelussa. Elisabethilla oli yksi tytär, Paraskewa, jota kutsuttiin myös Pepiksi. Elisabeth ja Peppi muuttivat Turkuun vuonna 1916 Venäjän tilanteen käydessä levottomaksi ennen 1918 puhjenneita vallankumouksia. Tilanne ei ollut Suomessa yhtään helpompi, sillä pian muuton jälkeen puhkesi sisällissota. Turussa naiset saivat elantonsa myymällä Pietarista tuotuja arvotavaroita sekä opettamalla ranskan ja saksan kieltä. Myöhemmin Peppi toimi opettajana Tammisaaressa sekä Hangossa ja kirjoitti ruotsinkielisen satukirjan. Molemmat naiset pitivät taustastaan matalaa profiilia. Heidän tarinoistaan kertoo kuitenkin Turun ja Tammisaaren hautausmailla oleviin hautakiviin kirjoitettu harvinainen merkintä ”prinsessa”.

Prinsessa Elisabeth zu Sayn-Wittgenstein Berleburg ja hänen tyttärensä Paraskewa (Peppi) zu Sayn-Wittgenstein Berleburg (myöh. Boström). Kuva: Upp75, Wikimedia Commons.

Toisenlaista elämää eli kirjoituksemme alussa mainittu, Kauhajoella syntynyt Agnes Sjöberg (1888–1964). Agnes oli kasvanut perheessä, jolla oli maatila ja maatilan hoitoon osallistuessaan hän oli saanut oppeja karjanhoidosta sekä eläinten anatomiasta. Vuonna 1911 Agnes aloitti eläinlääkärin opinnot Dresdenin yliopistossa Saksassa. Naisten pääseminen yliopistoon oli tuolloin harvinaista ja Agnes otettiin sisään yliopistoon muiden sisään päässeiden naisten joukossa ikään kuin ”kokeena”. Opiskelu ei ollut helppoa ja Agnes joutui kielteisten asenteiden takia vaihtamaan Berliinin yliopistoon sekä anomaan viranomaisilta asti päätöstä voidakseen valmistua naisena eläinlääkäriksi. Agnes olikin tiedettävästi ensimmäisiä naisia maailmassa, joka sai suoritettua eläinlääketieteen tohtorin tutkinnon. Palattuaan Suomeen 1918 Agnes työskenteli eläinlääkärinä. Hänellä oli myös oma eläinklinikka vuosien 1938–1955 välisenä aikana.

Naisten elämäntarinoihin tutustuminen oli Lukkarisen mielestä koskettavaa sekä kunnioitusta herättävää. Hän kertoo esimerkiksi hautamuistomerkkejä kuvatessaan pysähtyneensä miettimään hetkeksi kunkin henkilön elämää ja siihen liittyneitä iloja ja suruja.

– On tärkeää, että naisten muistamisen paikat tulevat dokumentoiduiksi. Women on Move -verkoston interaktiivisen kartan avulla voimme pysähtyä hetkeksi meille arkipäivästä tuttujenkin maamerkkien äärelle ja muistella sitä kaikkea, mitä nämä naiset ovat siirtolaisuutensa aikana kokeneet, Lukkarinen toteaa.

– Vaikka historiallinen henkilö on aina vieras, saatamme löytää tarinoista yllättäviä sekä koskettavia samaistumisen kohtia, jotka ovat tuttuja omasta elämästämme, hän lisää.


Women on the Move -verkosto:

Women on the Move -verkosto on European Cooperation in Science and Technology (COST) rahoittama monitieteinen tutkimus- ja innovaatio verkosto (Action). COST verkostojen tavoitteena on edistää kansainvälistä tieteidenvälistä yhteistyötä, sukupuolten välistä tasa-arvoa tiedemaailmassa ja tukea nuoria tutkijoita. Edellytyksenä rahoituksen saamiselle on muun muassa osallistujatahojen laaja maantieteellinen kattavuus. COSTin periaatteena on tuoda sellaisia maita eurooppalaisen tiedeyhteisön osaksi, jotka aiemmin ovat jääneet sivuun esimerkiksi poliittisista, taloudellisista tai kielellisistä syistä.
Women on the Move -verkosto (WEMov) kokoaa yhteen tutkijoita, jotka tarkastelevat naisten siirtolaisuutta eri näkökulmista 1600-luvulta nykypäivään. Historioitsijoiden lisäksi mukana on laaja kirjo yhteiskuntatieteilijöitä, sekä muun muassa oikeustieteen, kulttuurimaantieteen ja viestintä- ja kommunikaatiotieteiden edustajia. Verkostossa on mukana kaiken kaikkiaan 35 eurooppalaista jäsenmaata. Niiden lisäksi toimintaan osallistuu kansainvälisiä kumppanuustahoja kuten United Nations mandated University for Peace (Costa Rica) ja Centre for Developments Studies (India). Verkoston virallisia yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Ranskan ja Kroatian valtionarkistot ja Suomen Kansallisarkisto. Mukana oleviin tutkijoihin ja tahoihin pääset tutustumaan verkoston nettisivuilla.
COSTin yleisten tavoitteiden ohella Women on the Move -verkoston päämääränä on tuoda esiin naisten siirtolaisuutta tieteessä, taiteessa, muistiorganisaatioissa ja julkisessa tilassa. Kantavana ajatuksena on huomioida siirtolaisnaiset yksilöinä ja aktiivisina toimijoina, jotka ovat tuoneet ja tuovat oman panoksensa kohdemaan tai maiden talouteen ja kulttuuriin. Verkosto kokoaa parhaillaan verkkokatalogia naisten siirtolaisuuteen liittyvistä aineistoista sekä valmistelee opetusmateriaaleja ja virtuaalinäyttelyitä aiheesta. Lisäksi verkosto on perustanut kirjasarjan Women on the Move. Past and Present Perspectives yhdessä Manchester University Pressin kanssa. Verkoston englanninkielinen uutiskirje ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sen voi helposti tilata verkkosivuilta.


Lähteitä:

Grönholm, Pertti, Muistomerkkejä ja kolaroivia kertomuksia. Medeiasta pronssisoturiin. Kuka tekee menneestä historiaa? Pertti Grönholm & Anna Sivula toim. Turku: Turun historiallinen yhdistys, 82-109. <https://thy.fi/julkaisut/historia-mirabilis/medeiasta-pronssisoturiin-kuka-tekee-menneesta-historiaa/> (luettu 30.6.2021).

Ilta-Sanomat 15.7.2018, Heidi Vaalisto, Sammaloitunut hautakivi paljasti aatelisnaisten arvoituksen. Mikä sai kaksi prinsessaa pakenemaan Turkuun? <https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005755407.html> (luettu 25.8.2021).

Lehto, Katri, Karamzin, Aurora. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (luettu 25.8.2021)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-004614
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

Mäkelä-Alitalo, Anneli, Sjöberg, Agnes. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (luettu 25.8.2021)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-008051
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu).

Nora, Pierre Lawrence D. Kritzman (eds.), Realms of Memory. The Construction of the French Past, Volume 1 – Conflicts and Divisions. Translated by Arthur Goldhammer. New York: Columbia University Press, 1996.

Suhonen, Pekka, Ackté, Aino. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (luettu 25.8.2021)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-001448
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu).

Women on the Move EU COST Action, Map of Women Migrants’ Landmarks. <https://www.womenonthemove.eu/map-women-migrants-landmarks> (luettu 30.6.2021).

YLE 17.6.2020, Minna Rosvall & Pipsa Uutto-Rajakallio, Patsaiden kaatelu jakaa mielipiteitä Suomessa – moni laittaisi osan patsaista varastoon, tutkijat säilyttäisivät historiallisen arvon takia. <https://yle.fi/uutiset/3-11402372> (luettu 30.6.2021).

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *