Tampereen yliopiston Alusta-lehden podcastissa professori Pertti Haapala ja dosentti Sari Katajala-Peltomaa keskustelevat Kulkemattomat polut-teoksesta Alustan toimittajan Tiina Heikkilän kanssa. Podcasti löytyy Alustan Soundcloud-tililtä. Podcast on tehty yhteistyössä Radio Moreenin kanssa. Alustassa 16.11. 2018 julkaistussa Tiina Heikkilän haastattelussa Pertti Haapala selventää teoksen keskeisiä teemoja:
Meillä on taipumus etsiä ilmiöille juuria, ja ne juuret löydetään ilmiöistä, jotka ovat meille nyt rakkaita, kuten suomen kieli tai kuvitellut suomalaiset geenit. Menneisyydestä kaivataan merkkejä, jotka vahvistavat näitä juuria, Pertti Haapala sanoo.
Suomen historiaa tarkastellaan usein itsenäistymisen ja vuoden 1917 näkökulmasta, jolloin vaihtoehtoiset tapahtumakulut ennen ja jälkeen itsenäistymisen painuvat unholaan.
Kontrafaktuaalista historiantutkimusta
Kulkemattomat polut (Gaudeamus 2017) avaa asiantuntijatietoon perustuen, mitä olisi voinut tapahtua. Kirja on kontrafaktuaalista historiantutkimusta, joka keskittyy vaihtoehtoisiin ja toteutumattomiin kehityskulkuihin. Teos tarkastelee, miten historia olisi voinut mennä toisin sadan vuoden väliajoin vuodesta 1417 vuoteen 2017 asti.
Sattumanvaraisuuksilla on suuri rooli. Suomi esimerkiksi päätyi Venäjän osaksi sattumalta, koska Napoleonin sodat ulottuivat sattumalta Suomeen. Ei ollut itsestään selvää, miten Suomessa reagoitiin Venäjään liittämiseen. Tilanne, johon päädyttiin, näyttäytyy yleensä parhaana mahdollisena tilanteena, vaikka parempiakin vaihtoehtoja olisi voinut olla. Niitä ei vaan osata hahmottaa, koska hahmottaminen vaatii historiallista sivistystä ja kykyä nähdä toisin.
***
Menneisyyden tarkastelu vain itsenäisen kansallisvaltion historian näkökulmasta kaventaa näkökulmaa, mitä jos Venäjän vallankumousta ei olisi tullutkaan ja olisimme osa liberaalia, varakasta Venäjää?
Jo Suomen alueen historian tarkastelu nimenomaan itsenäisen kansallisvaltion historiana kaventaa näkökulmaa ja luo raamit kertomukselle. Itsenäistyminen asettaa esimerkiksi tulkinnan, jossa ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous näyttäytyvät Suomen valtiollisen itsenäisyyden ehtoina ja positiivisina asioina.
– Mutta mahdollista on myös, että jos Venäjän vallankumousta ei olisi syttynyt, voisimme olla osa rikasta ja liberaalia Venäjää, Haapala sanoo.
Haapala muistuttaa haastattelussa, että Suomea ei 1400-luvulla ollut olemassa:
Keskiajalla maa oli jaettuna linnalääneihin, ja valtaa pitivät virkavoudit ja mahtisuvut. Suomi oli maa-alue, joka oli osa vasta kehittymässä olevaan Ruotsin valtiota. Ei ole mitään todisteita, että esimerkiksi kielen kautta olisi ollut valtiota edeltävää kansallistuntoa.
– 1400-luvulla ei ollut tällaista kokonaisuutta kuin Suomi, mutta silti projisoimme sen menneisyyteen. Aiheuttaa suorastaan vääristyneitä lopputuloksia, kun, Katajala-Peltomaa sanoo.
Kansallisvaltion kaltainen itsestään selvä tulkintakehys on globalisaatio, ja Suomen voittajarooli siinä. Pertti Haapala muistuttaa, että globalisaatiossa oli kysymys kansainvälisten yhteyksien syntymisestä, jossa suomalaisuudella ei ollut juuri roolia. Keskiajan tutkimuksen kannalta globalisaatiokehyksessä on yllättävän paljon järkeä, koska kansainvälisten yhteyksien olemassaolo on jatkumo, jota voi seurata pitkälle menneisyyteen.
Haapala muistuttaa, että ihmiskunta on selvinnyt pahoista ongelmista ennenkin, ja sillä on nyt aiempaa paremmat resurssit ratkoa luomiaan ongelmia.
– Suurin ongelma planeetalla on ihminen, ihmisen käytös ja poliittisen johtajuuden puute.
Alustan Soundcloud-tili
Tiina Heikkilä: Podcast: Pertti Haapala, Sari Katajala-Peltomaa ja Suomen vaihtoehtohistoriaa hahmottava Kulkemattomat polut-kirja (Alusta 16.11.2018)
Sirkka Ahosen arvio teoksesta: Suomi – avoin tapaus vuosisadasta toiseen (Agricolan arvostelut 5.9.2017)