Hankenin tutkijan Mikael Laakson johtamassa tutkimuksessa selvitettiin paljonko avoimesti julkaistua tiedettä katoaa verkosta. Tutkimus kannustaa kehittämään avoimen julkaisun arkistointimenetelmiä ja muita toimia tiedon katoamista vastaan.

Laakso on tehnyt aiheesta tutkimuksen yhteistyössä Berliinin ja Göttingenin yliopistoissa toimivien kollegoidensa kanssa. Raportti, joka käsittelee 20 vuoden aikana kadonnutta verkossa julkaistua tutkimusta, on julkaistu ArXiv-arkistopalvelussa.

Avointen verkkojulkaisujen määrä on kasvanut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Tutkimus kuitenkin osoitti, että paljon tietoa on myös kadonnut pysyvästi. Tutkimuksessa paljastui 176 avointa julkaisua, jotka katosivat sisältöineen verkosta vuosina 2000-2019.

Laakso korostaa, että verkossa julkaistun tutkimuksen katoamisen taustalla on niin taloudellisia, teknisiä kuin sosiaalisiakin syitä.

– Ongelmana on, ettei digitaalisesta aineistosta ole kunnon varmuuskopioita eikä arkistoinnille ole kestäviä rakenteita.

Koronapandemian tuomalla poikkeustilalla on myös ollut vaikutuksia. Se on lisännyt painetta tieteen nopeaan edistämiseen. Monella on kiire julkaista eri journaaleissa ja alustoilla, jotka helpottavat tutkimustulosten leviämistä. Aikaa ei aina käytetä sen miettimiseen, miten tulokset arkistoidaan tulevaisuutta ajatellen. Laakso toivoisi, että ainakin tutkimusorganisaatiot kannustaisivat tutkijoitansa tallentamaan julkaisunsa myös asianmukaiseen arkistoon – saatavuuden ja näkyvyyden vuoksi sekä siksi, että ne säilyisivät.

– Teknisestä näkökulmasta tieteellinen verkko laahaa globaalisti vakavasti perässä verrattuna moneen muuhun alaan. On vaikeaa löytää tietoa, arkistoinnissa on puutteita, ja kattavat luetteloinnit siitä, mitä tieteellisissä journaaleissa julkaistaan, puuttuvat.

Kirjastot ovat historiallisesti olleet tehokkaita arkistoimaan tutkimuksellisia julkaisuja, joista ne maksavat, mutta avoimen tutkimuksen arkistoinnista kukaan ei ole vastuussa, vaikka juuri se olisi helpointa ottaa talteen.

– Vapaa tiede ja täysin digitaalinen julkaiseminen tarvitsevat eri arkistointimenetelmät verrattuna aineistoon, joka painettiin ja ladottiin hyllyille.

Lähteet: tutkimusartikkeli ja Hankenin lehdistötiedote