Uudet julkaisut

Väitös sotapelien historiasta

Tomas Karlsson Uumajan yliopistosta on väitellyt sotapelien historiasta. Karssonin tutkimus kattaa yli 200 vuoden ajanjakson ja osoittaa, miten hämmästyttävän samankaltaisina sotapelit ovat säilyneet huolimatta valtavasta teknologisesta muutoksesta.

Kun sotapeleistä tulee puhe, nykyihminen varmaankin ajattelee ensimmäiseksi tietokonepelejä ja kenties luulee, että kyse olisi uudesta ilmiöstä. Karlssonin tutkimus käsittelee sotapelien historiaa 1800-luvulta nykypäiviin.

Tutkimuksen kohteena ovat olleet sekä sotilaalliseen koulutukseen tarkoitetut sotilaspelit että viihdepelit. Pelit ovat voineet olla lautapelejä tai tinasotilaiden kanssa käytyjä sotapelejä yhtä hyvin kuin digitaalisia simulaattoripelejäkin.

Charles-Joseph Minard, (1781-1870), oli informaatiograafikan pioneeri. Tässä kuvassa hän esittää Napoleonin vuoden 1812 katastrofaalisen Venäjän sotaretken kulkua kuuden muuttujan avulla, 1869. Wikimedia Commons.
Sattumageneraattori korttipelissä Nuclear War vuodelta 1965. Nuolta pyörittämällä saatiin aikaan sattumanvaraisia tapahtumia.

Sotapelejä on käytetty jo pitkään kuvaamaan käynnissä olevia sotia ja konflikteja. Sotilasorganisaatiot ovat käyttäneet niitä mallintaakseen skenaarioita siitä, miltä sodat voisivat tulevaisuudessa näyttää.

Usein sotapelit kuvaavat tapahtumia kuvitteellisen sotapäällikön näkökulmasta ”ylhäältä katsottuna” karttanäkymänä, jossa on nuolia ja symboleja.

Tutkimuksen aikajänne on yli 200 vuotta. Tänä aikana teknologia on kehittynyt huimasti, ja sotateknologia on muuttunut huomattavasti, kun käyttöön on otettu ydinaseita ja valvontasatelliitteja. Tietokonesimulaatioilla ja virtuaalimaailmoilla voidaan nyt täydentää vanhempien sotapelien staattisia karttoja ja merkintöjä.

Hämmästyttävän paljon sotapelit ovat silti säilyneet samanlaisina. Vaikka nykyajan sotapelit käydään tietokoneiden avulla, niiden sääntöjärjestelmät ovat pysyneet varsin muuttumattomina.

H. G. Wells pelaamassa sotapeliä. H. G. Wells julkaisi vuonna 1913 sotapelien sääntökirjan nimeltä: ”Little Wars: a game for boys from twelve years of age to one hundred and fifty and for that more intelligent sort of girl who likes boys’ games and books.” Illustrated London News, 25.1.1913.

Miehiset sankarityypit

Yläkuvassa Erwin Rommelia ja Heinz Guderiania käsittelevien Strategy and Tactics pelien kansia; alakuvissa samojen pelien lautapeliversioiden kannet. Teoksen kuvitusta.

Sotapelit myös välittävät sotaan liittyviä maskuliinisuuden esittämisen tapoja. Usein miehinen sankarityyppi on taistelukenttää hallitseva nerokas komentaja, joka voi omalla toiminnallaan vaikuttaa historian kulkuun.

Sotapelejä on käytetty sotilaallisten tarkoitusten ohella myös viihdetarkoituksissa, jolloin ne ovat kuvanneet sotaa enemmän tai vähemmän autenttisesti. Se mikä on katsottu olevan ”autenttista” sotaa on puolestaan ollut kytköksissä idealisoituun kuvaan sodasta ja miehisyydestä.

Karlssonin tutkimuksen lähdeaineisto perustuu enimmäkseen sotapelikirjoihin ja sotapelien selostuksiin. Ne osoittavat kuinka sotapelejä on pitkään käytetty kertomaan siitä, miltä sota näyttää ja miten se toimii.

Punaisten ja Valkoisten taistelu Suomessa 1918 -peli. P.Juusela & Levänen Oy, valmistaja 1918. Museokeskus Vapriikin kokoelmat.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *