Tomas Karlsson Uumajan yliopistosta on väitellyt sotapelien historiasta. Karssonin tutkimus kattaa yli 200 vuoden ajanjakson ja osoittaa, miten hämmästyttävän samankaltaisina sotapelit ovat säilyneet huolimatta valtavasta teknologisesta muutoksesta.
Kun sotapeleistä tulee puhe, nykyihminen varmaankin ajattelee ensimmäiseksi tietokonepelejä ja kenties luulee, että kyse olisi uudesta ilmiöstä. Karlssonin tutkimus käsittelee sotapelien historiaa 1800-luvulta nykypäiviin.
Tutkimuksen kohteena ovat olleet sekä sotilaalliseen koulutukseen tarkoitetut sotilaspelit että viihdepelit. Pelit ovat voineet olla lautapelejä tai tinasotilaiden kanssa käytyjä sotapelejä yhtä hyvin kuin digitaalisia simulaattoripelejäkin.
Sotapelejä on käytetty jo pitkään kuvaamaan käynnissä olevia sotia ja konflikteja. Sotilasorganisaatiot ovat käyttäneet niitä mallintaakseen skenaarioita siitä, miltä sodat voisivat tulevaisuudessa näyttää.
Usein sotapelit kuvaavat tapahtumia kuvitteellisen sotapäällikön näkökulmasta ”ylhäältä katsottuna” karttanäkymänä, jossa on nuolia ja symboleja.
Tutkimuksen aikajänne on yli 200 vuotta. Tänä aikana teknologia on kehittynyt huimasti, ja sotateknologia on muuttunut huomattavasti, kun käyttöön on otettu ydinaseita ja valvontasatelliitteja. Tietokonesimulaatioilla ja virtuaalimaailmoilla voidaan nyt täydentää vanhempien sotapelien staattisia karttoja ja merkintöjä.
Hämmästyttävän paljon sotapelit ovat silti säilyneet samanlaisina. Vaikka nykyajan sotapelit käydään tietokoneiden avulla, niiden sääntöjärjestelmät ovat pysyneet varsin muuttumattomina.
Miehiset sankarityypit
Sotapelit myös välittävät sotaan liittyviä maskuliinisuuden esittämisen tapoja. Usein miehinen sankarityyppi on taistelukenttää hallitseva nerokas komentaja, joka voi omalla toiminnallaan vaikuttaa historian kulkuun.
Sotapelejä on käytetty sotilaallisten tarkoitusten ohella myös viihdetarkoituksissa, jolloin ne ovat kuvanneet sotaa enemmän tai vähemmän autenttisesti. Se mikä on katsottu olevan ”autenttista” sotaa on puolestaan ollut kytköksissä idealisoituun kuvaan sodasta ja miehisyydestä.
Karlssonin tutkimuksen lähdeaineisto perustuu enimmäkseen sotapelikirjoihin ja sotapelien selostuksiin. Ne osoittavat kuinka sotapelejä on pitkään käytetty kertomaan siitä, miltä sota näyttää ja miten se toimii.
