Palkinnot

Vuoden 2023 Historiateos -palkinto Sakari Siltalalle

Vuoden 2023 Historiateos -palkinto julkistettiin perjantaina 9.2.2024 Lahden Sibeliustalolla Suomalaisten historiapäivien avauksen yhteydessä. Palkinto myönnettiin FT Sakari Siltalan teokselle Korkea peli. Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä. 

Vuoden 2023 Historiateos -palkinto on myönnetty FT Sakari Siltalan teokselle Korkea peli. Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä (Siltala). Kunniamaininnat myönnettiin FT, professori Heikki Mikkelin teokselle Geneven henki. Kansainliiton historia (Gaudeamus) ja VTT, dosentti Kristiina Kalleisen teokselle Valtioaamun aika. Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1863 (Gaudeamus).

Elämäntyömitalit myönnetään kirjailija, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä Mauri Kunnakselle, kirjailija ja kulttuurihistorioitsija Kaari Utriolle sekä erikoislähettiläs Heikki Talvitielle.

Vuoden 2023 Historiateos: Sakari Siltalan Korkea peli. Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä (Siltala)

Nuoret menestyneet yrittäjät nostetaan 2020-luvun mediassa esiin rohkeina riskin ottajina ja tulevaisuuden tekijöinä. Nuoret yrittäjät eivät kuitenkaan ole vain 2000-luvun ilmiö, eikä myöskään heitä ympäröivä julkisuus. Historiankirjoituksella on olennainen tehtävä ajankohtaisten ja jopa ainutlaatuisilta vaikuttavien ilmiöiden historiallistamisessa. Sakari Siltalan Korkea peli. Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä täyttää tätä tehtävää mitä onnistuneimmalla tavalla. Teos valottaa Walter Ahlströmin kehityskulun isänsä yllättävän kuoleman takia perheyrityksen johtoon temmatusta nuorukaisesta Suomen suurimman yksityisen yrityksen patruunaksi ja maan rikkaimmaksi mieheksi.

Walter Ahlström toimi A. Ahlström Osakeyhtiön pääjohtajana vuosina 1907–1931. Hänen johdollaan yhtiön toiminta laajeni sahatoiminnasta monialayritykseksi ja yhdeksi suomalaisen talouselämän peruspilariksi. Siltala punoo onnistuneesti Ahlströmin johtajaprofiilin ja hänen johtamansa yrityksen historian suomalaisen yhteiskunnan ja kansainvälisen talouden kokonaiskehitykseen. Kohdehenkilön ja hänen laajemman toimintaympäristönsä kytkeminen saumattomasti yhteen on korkeatasoisen tieteellisen elämäkerran tunnusmerkki.

Siltala ei kuitenkaan tyydy tarkastelemaan vain Walter Ahlströmin julkista elämäntyötä yhtiönsä kehittäjänä. Teoksen ehdoton ansio on pyrkimys ymmärtää ihmistä, joka joutuu ja haluaa pelata riskialtista peliä. Siltala piirtää kuvaa riskejä kaihtamattomasta, kivenkovasta yritysjohtajasta, joka eli usein kuin viimeistä päivää. Rahaa riitti ja elämäntapa oli korskea. Alkoholilla lääkittiin stressiä kieltolain kurittamassa Suomessa. Armoton johtaja oli kuitenkin myös herkkäsieluinen taiteen rakastaja. Samanaikaisesti suhde puolisoon ja lapsiin oli paikoitellen vaikea. Teosta lävistää tulkinta personallisuudeltaan moniulotteisesta, jopa ristiriitaisesta hahmosta: Ahlström oli tekijän sanoin

”jättimäisiä riskejä ottava varovainen pessimisti, herkkä sielu diktaattorin titaanikuoressa, huoleton juhlija ja velvollisuuden painama puurtaja.”

Lukija tempautuu mukaan Ahlströmin elämään ja alkaa suorastaan jännittää tämän puolesta – onnistuuko korkea peli? – erityisesti Siltalan kirjoitustavan ansiosta. Teos perustuu korkeatasoiselta tutkimukselta vaadittavaan huolelliseen lähteiden analysointiin ja kontekstointiin, mutta tulkintojensa esittämisessä Siltala ei tyydy perusproosaan. Hän kirjoittaa eloisasti ja eläytyen ja näin tehdessään myös kokeilee tieteellisen kirjoittamisen rajoja. Tässä on riskinsä, mutta Siltala onnistuu. Lopputuloksena on teos, joka puhuttelee sisältönsä ja esitystapansa puolesta useita lukijaryhmiä: elämäkertojen lukijoista ja lajityypin tutkijoista suomalaisen talous- ja yhteiskuntahistorian harrastajiin ja tutkijoihin, paikallishistorian harrastajia unohtamatta. Ahlströmin ja erityisesti Walterin perintö elää vahvasti lukuisten paikkakuntien kollektiivisessa muistissa.

Kunniamaininta: Heikki Mikkelin Geneven henki. Kansainliiton historia (Gaudeamus)

Kansainvälisten kriisien myötä viriää myös keskustelu niihin vastaamaan pyrkivien ylirajaisten organisaatioiden roolista ja kehityksestä. Heikki Mikkelin Geneven henki. Kansainliiton historia vastaa asiantuntevasti ja uusia näkökulmia esiin nostaen ajankohtaiseen tiedon tarpeeseen kansainvälisyyden historiasta ja osallistuu omalta osaltaan viime vuosina voimistuneeseen Kansainliiton historian uudelleen arviointiin. Teos on perusteellinen, monivuotiseen tutkimustyöhön perustuva kokonaisesitys. Kyse ei ole vain organisaatiokuvauksesta, vaan teos pureutuu kansainvälisyyden, internationalismin historiaan ja tuo esiin sen jauhautumisen 1930-luvulla vahvistuneen nationalismin ja äärioikeistolaisuuden jalkoihin.

Kansainliitosta on elänyt hyvin sitkeästi käsitys epäonnistujana. Se ei kyennyt täyttämään tehtäväänsä maailmanrauhan takaajana. Heikki Mikkeli avaa uuden näkökulman ja tarkastelee myös onnistumisia monilla sektoreilla, kuten ensimmäisen maailmansodan jälkeisen pakolaiskysymyksen hoitamisessa, sosiaalisen työn alalla ja terveysolojen kohentamisessa sekä taistelussa rikollisuutta vastaan ja luonnonsuojelun puolesta. Teos tarjoaa mielenkiintoista tietoa myös kulttuurin saralla tehdyistä ponnisteluista, kuten ideoista historian opetuksen uudistamiseksi kansainvälisyyden ja uusien pedagogisten ideoiden hengessä. Organisaatiohistoriaa Mikkeli täydentää valottamalla Kansainliiton työntekijöiden arkista työtä Genevessä ja heidän yhteisöllisyyttään sekä nostamalla esiin kiinnostavia henkilöhistorioita. Kansainliitossa vaikutti vahvoja naistoimijoita, joille annetaan teoksessa kiitettävästi tilaa. Mikkeli päättää teoksensa tuomalla esiin Kansainliiton perintöä seuraajalleen Yhdistyneille Kansakunnille: vaikka Kansainliitto ei pystynytkään uutta maailmanpaloa estämään, kansainvälisen yhteistyön siemen oli kylvetty. Sitä ei sovi unohtaa tänäkään päivänä. Tekijää lainaten:

”Kansainliitto yritti luoda uudenlaisen maailman. Se ei kaikin osin onnistunut, mutta se maailma, jossa me nyt elämme, olisi kuitenkin hyvin toisenlainen ilman tuota järjestöä.”

Kunniamaininta: Kristiina Kalleisen Valtioaamun aika. Suomen Suuriruhtinaskunta 1809–1863 (Gaudeamus)

Kristiina Kalleisen Valtioaamun aika. Suomen Suuriruhtinaskunta 1809–1863 (Gaudeamus) on monipuolinen, erilaisia lukijaryhmiä palveleva kokonaisesitys autonomisen Suomen rakentumisesta osana eurooppalaista kokonaiskehitystä ja 1800-luvun jälkipuoliskon modernisaatiokehityksen edellytysten kehkeytymisestä. Teos perustuu tekijän pitkäjänteiselle, perusteelliselle ja huolelliselle työlle. Kalleinen haastaa pitkään vallalla olleita näkemyksiä tutkittavan aikakauden luonteesta. Perinteisesti suuriruhtinaskunnan varhaisia vuosikymmeniä on tulkittu valtioyön kehyksessä. Kalleinen sen sijaan lähestyy aikakautta valon näkökulmasta. Tulkintaa perustellaan yhteiskunnan eri sektoreilla tapahtuneen kehityksen näkökulmasta. Kehityskulkujen kuvauksen lisäksi Kalleinen valaisee myös tutkimansa aikakauden aiempaa tutkimusta ja käy keskustelua sekä tämän perinteen että uusimpien tulkintojen kanssa.

Kristiina Kalleinen on erityisesti ansioitunut hallintohistorian tutkijana, mutta Valtioaamun aika laajentaa tutkittavan aikakauden tarkastelua yhteiskunnan eri alueille. Hallinnollisen kehityksen ohella Kalleisen katse kohdistuu erityisesti talouteen sekä sivistysoloihin ja kansallisuusajattelun viriämiseen. Taloudellista kehitystä Kalleinen tarkastelee monipuolisesti ja painottaa talouden merkitystä yhteiskunnallisten uudistusten veturina. Suuriruhtinaskunnan ensimmäisinä vuosikymmeninä kansallista identiteettiä rakennettiin vaiheittain ja ylirajaisten vaikutteiden pohjalta, mutta erityisesti suhteessa Venäjään ja venäläisyyteen. Tätä kokonaiskuvaa Kalleinen valottaa asiantuntevan tarkasti.

***

Historian Ystäväin Liitto on jakanut Vuoden Historiateos -palkintoa vuodesta 1973 alkaen. Lisätietoja: Palkintolautakunnan puheenjohtaja prof. Tiina Kinnunen

Lähde: Historian Ystäväin Liiton tiedote.

Heikki Mikkeli: Geneven henki arvostelu Agricolassa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *