50 laivaa jotka muuttivat historian kulun ei ole Ian Grahamin ensimmäinen julkaisu, sillä kolmen vuosikymmenen aikana mies on tehnyt kirjoja päätoimenaan ja osallistunut yli 200 kirjahankkeeseen. Lontoon yliopistossa suoritetut fysiikan ja journalistiikan tutkinnot sekä toimiminen eri lehdissä toimittajana ja päätoimittajana ovat antaneet hänelle hyvät lähtökohdat kirja-alalle. Suomeksi hänen tuotannostaan on käännetty erityisesti lasten ja nuorten tietokirjoja, mm. Auto (1995), Avaruus (2000), Henkilöauto sekä formulat ja ralliautot (2002), Kuorma-autot sekä paloautot (2002), Moottoripyörät (2002), Nopeat kulkuneuvot (2002) ja Mahtavat masiinat (2010).

Antiikista nykypäivään

Muut valitsemansa laivat Graham esittelee kahdella aukeamalla eli neljällä sivulla, mutta viidelle laivalle – Mary Rose, Victory, Beagle, Titanic ja Birmarck – hän antaa kuusi sivua ehkä siksi, että alukset ovat olleet Ison-Britannian kannalta tärkeitä. Aluskokoelma painottuu angloamerikkalaisiin aluksiin, sillä valituista laivoista 35 eli suurin osa on kuulunut Ison Britannian tai Yhdysvaltojen laivastoon tai kauppalaivastoon. 1800-luvulla rakennettuja aluksia kirjassa on 15 ja 1900-luvulla tehtyjä 21. Vanhempia laivoja on 13 ja 2000-luvulla rakennettuja yksi. Antiikin ajan alusten sekä amerikkalaisten ja brittiläisten laivojen lisäksi kirjassa on muutama ranskalainen, saksalainen, venäläinen/neuvostoliittolainen, norjalainen, japanilainen ja kiinalainen laiva.

Kustakin aluksesta Graham kertoo ensin tyypin, vesillelaskuajan, pituuden, vetoisuuden, rakenteen ja käyttövoiman. Muutamien alusten tiedot ovat hyvin niukat, toisten taas monipuoliset. Sitä paitsi kaikkia seikkoja ei ole ilmoitettu samoin perustein, ja paikoin tiedot ovat ristiriidassa keskenään tai muun tekstin kanssa. Esim. laivojen tyyppi on ilmoitettu aluksen käyttötarkoituksen, takiloinnin, rungon rakenteen tai käyttövoiman mukaan. Yksi purjein varustettu siipiratashöyry on tyypitelty höyrylaivaksi ja toinen hybridiksi, purjelaivan ja sivusiipirataslaivan  yhdistelmäksi. Erään laivan sanotaan olevan oregoninmäntyä, mutta kuvatekstissä kerrotaan ruostuvasta laivasta.

Kuva: Vuonna 1869 valmistunut komposiittiklipperi Cutty Sark oli aikanaan yksi maailman nopeimmista  purjealuksista, jotka kuljettivat teetä Kiinasta Englantiin. 1880-luvulla se siirtyi rahtaamaan villaa Australiasta Britanniaan ja teki matkan parhaimmillaan 73 päivässä. Sen kaikkien 32 purjeen nostaminen vaati 18 kilometrin matkan.

Graham luonnehtii alusten ominaisuuksia, ulkoasua ja käyttöä sekä kertoo, miten laivat, niiden matkat ja haverit vaikuttivat uusien alusten rakenteeseen, käyttövoimaan, turvallisuusmääräyksiin ja aseistukseen tai luonnontieteiden kehitykseen sekä ihmisten tietämykseen maapallon olosuhteista ja luonnosta. Erityisen innostunut hän tuntuu olevan sota-aluksista, joista muutamien voidaankin sanoa vaikuttaneen ratkaisevasti ainakin kilpavarusteluun ja kansainvälisiin suhteisiin ja siten myös historian kulkuun. Laajasti esittelemiensä laivojen rinnalla Graham kertoo tietolaatikoissa yli 30 muusta aluksesta, alusten suunnittelijoista (mm. sukellusveneiden suunnittelija John Philip Hollandista), teknisistä uutuuksista (mm. höyryturbiinista) sekä merenkulkuun liittyvistä ongelmista (mm. pituuspiirien määrittämisestä ja keripukista). Hän paneutuu laivojen ominaisuuksien ja ”työuran” ohella varsinkin niiden uran dramaattisiin käänteisiin; moni alushan on saavuttanut kuuluisuuden nimenomaan uppoamalla.

50 laivaa on värikäs ja varsin kaunis teos. Siinä on kuvia ja piirroksia yli 200 ja karttoja 17, joista yksi on vuodelta 1589. Muut kartat on Linsey Johns piirtänyt kirjaa varten; ne ovat hyvin selkeitä, mutta niistä puuttuu mittakaava. Harmi vaan, että osa kuvista on sameita ja laivapiirustukset niin pieniä, ettei niiden yksityiskohtia näe tutkia. Sitä paitsi Mayflowerista, Victoriasta ja Clermontista on samat kuvat painettu kahteen kertaan.

Aurinkolaivasta risteilyalukseen

Ensimmäiseksi Graham esittelee faarao Khufun aurinkolaivan noin vuodelta 2566 e.Kr. ja etenee sitten laivojen valmistusajan mukaan kronologisesti 2000-luvulle. Faaraon laiva oli kätketty peräti 1224 osana hänen pyramidinsa lähelle peruskallioon louhittuun syvennykseen odottamaan faaraon kuolemanjälkeistä elämää. Arkeologit kuitenkin löysivät yli 4500 vuotta vanhan laivan 1954. Pitkän konservointityön jälkeen yli 40-metrinen ja viidellä airoparilla varustettu laiva on esillä erikoismuseossaan.

Viimeinen kirjassa esitelty alus, Oasis-luokan risteilijä, rakennettiin Turussa ja laskettiin vesille vuonna 2009. Tämä ”21:nnen vuosisadan alussa Suomessa rakennettu uusi laiva rikkoi kaikki aikaisemmat ennätykset. Allure of the Seas oli valmistuessaan suurin koskaan rakennettu matkustajalaiva.” Tämä pitää paikkansa, mutta Grahamin antama tieto, että laiva olisi 362 metriä pitkä, ei päde, vaan laiva on 360-metrinen. Se on myös muutamaa senttiä pitempi kuin aikaisemmin valmistunut Oasis of the Seas. Tällä hetkellä maailman pisin matkustajalaiva on vuonna 2016 Ranskassa tehty Harmony of the Seas, joka on sisaralustaan kaksi metriä pitempi, kuten Graham mainitsee.

Kuva: Höyrykoneista kiinnostunut yhdysvaltalainen taiteilija Robert Fulton (1746–1813) suunnitteli ja rakensi vuonna 1800 ensimmäisen toimivan sukellusveneenNautiluksen Ranskan laivastolle, joka kuitenkin piti alusta liian vaarallisena sen omalle miehistölle. Aluksen jäljennös on nähtävänä Cité de la Merissä, Cherbourissa. Kuva vuoden 1806 suunnitelmasta. 

Kirjoittaja luettelee Alluren 5492 matkustajalle tarkoitettuja, 16 kannelle sijoitettuja hienouksia, joihin kuului ravintoloita, uima- ja porealtaita, surffauslaitteita, kauppoja, teattereita, kuntosaleja, urheilualueita sekä köysirata ja keskuspuisto.  Mutta erityisesti häntä näyttää kiinnostavan laivan pääsy Tanskan Ison-Beltin sillan alta sekä sen ruoripotkurit, jotka vetävät laivaa eteenpäin – eivät työnnä kuten perinteiset potkurit. Grahamin mielestä tulevaisuudessa ei enää valmistettane Oasis-luokan risteilylaivoja suurempia aluksia, sillä nämä eivät pääsisi kaikkiin satamiin, joissa tällaiset laivat normaalisti käyvät. Tuskin enää nähdään myöskään suurempia sotalaivoja kuin ydinkäyttöiset lentotukialukset.

Monenlaisia merenkyntäjiä

Edellä mainittujen laivojen väliin mahtuu monenlaisia merialuksia; järvi-, joki- ja satama-aluksia kirjassa ei ole. Varustuksensa ja käyttönsä perusteella osa laivoista on kauppalaivoja ja osa löytöretki- ja tutkimusaluksia. Varsinaisia matkustajalaivoja kirjassa on useita, mutta siitä löytyy myös aluksia, joissa rahdattiin siirtolaisia, orjia tai vankeja. Kirjan suurin alusryhmä ovat sotalaivat: taistelu- ja panssarilaivat, sukellusveneet sekä lentotukialukset. Maihinnousualuksia ja miinanlaskijoita ei kirjassa ole. Miinanraivaajista Graham mainitsee vain amerikkalaisten J-826:n, josta tuli vuonna 1951 Jacques-Yves Cousteaun tutkimusalus Calypso. Kirjassa on myös muutama jäänmurtaja, öljytankkeri ja kilpapurjehdusvene sekä yksi lautta. – Varsinkin ennen 1900-luvua rakennettujen laivojen tyyppiä on tarpeen mukaan muutettu jopa useita kertoja, niin että harva alus on palvellut koko uraansa samassa muodossa ja tehtävässä.

Kuva: Ruotsalainen sotalaivaWasa-laiva valmistui vuonna 1628 ja upposi neitsytmatkallaan Tukholman edustalla. Vuonna 1961 se nostettiin ylös melkein kokonaisena. Konservoitu alus on nähtävänä omassa museossaan Tukholmassa. Kuvakaappaus videosta Del 3 – Bärgningen. Statens maritima museer (Vimeo).

Kirjan 50 laivasta osa on uponnut, osa upotettu, osa poltettu, osa romutettu tai odottaa romuttamista. Eräistä on sukellettu osia talteen ja muutamista on rakennettu useitakin kopioita. Peräti 15 alusta on jäljellä konservoituna, kunnostettuna tai rekonstruoituna. Lähes kaikista laivoista lienee rakennettu pienoismalleja. Uusimmat alukset toimivat alkuperäisessä tehtävässään.

On paljolti makuasia, minkä laivojen katsotaan muuttaneen ratkaisevasti historian kulkua, jonkin maantieteellisen alueen kehitystä tai ainakin laivanrakennusta, mutta mielestäni Grahamin valitsemien alusten lisäksi moni muukin olisi ansainnut paikan kirjasta. Olisin halunnut lukea esittelyn mm. keskiajalla Itämeren kauppaa hallinneiden hansojen koggeista ja 1878–79 koillisväylän läpi ensimmäisenä purjehtineen Adolf Erik Nordenskiöldin Vegasta. Myös jokin kalastustroolari tai valaanpyyntialus olisi kuulunut mukaan, sillä niin pahasti kumpikin alustyyppi on vaurioittanut merten ekosysteemiä. Autolautat ovat puolestaan vaikuttaneet reittiensä liepeiden eroosioon ja eliöstöön sekä ihmisten vapaa-ajanviettotapoihin yli puolen vuosisadan ajan antamalla ”tavalliselle kansalle” edullisen mahdollisuuden irtautua arjesta.

Odotin vielä, että kirjassa olisi ollut tietoisku kahdesta ydinsukellusveneestä, yhdysvaltalaisesta Tresheristä tai venäläisestä Kurskista, jotka vaipuivat miehistöineen syvyyksiin ja vaikuttivat sukellusveneiden turvallisuuskysymysten entistä tarkempaan huomiointiin. Edellinen, joka sentään mainitaan Titanicin etsintöjen yhteydessä, oli ensimmäinen merellä uponnut ydinsukellusvene, ja Pete Seeger teki siitä koskettavan laulun, kun se vuonna 1963 jäi syvyyksiin 129 hengen miehistöineen. Jälkimmäinen oli venäläisten rakentama maailman suurin hyökkäyssukellusvene, jonka upotessa vuonna 2000 syvyyksiin jäi myös 118 hengen miehistö. Pelastusyrityksestä Markus Copper teki 2003–2004 järkyttävän taideteoksen. Tulevaisuuden laivoista olisin halunnut ainakin mainittavan tuuliruuvista energiansa saavan aluksen. Kaikkien mainitsemieni laivojen esitteleminen olisi tietenkin vaatinut kirjan nimen muutoksen.

Kuva: Titanic upposi vuonna 1912.

Tekevälle sattuu

Joka kirjasta löytyy ristiriitaisuuksia, huolimattomuuksia tai kömmähdyksiä. Otan tähän pahimmin silmilleni hypänneet esimerkit toivoen, että joku ottaisi niistä opikseen. –Sisällysluettelossa James Cookin laiva on HMS Endeavour mutta esittelyn otsikossa HMS Endeavoura (s. 50). Japanilainen taistelulaiva on luettelossa Yamato mutta sivuilla 166–169 Jamato. Vaikka sisällysluettelossa mainitaan kirjassa olevan ”Hakemiston”, siinä on ”Aakkosellinen hakemisto” (s. 220). Sivuilla 90–93 kerrotaan America-huvipurresta, jonka esittelyn otsikkoon on pantu käsittämätön numero ”21”. Sivulla 138 sanotaan, että Titanic upposi 1991. Sivujen 210 ja 212 kuvatekstit ovat vaihtuneet. – Kustantamoissa saisi olla henkilöitä, jotka huolehtisivat, ettei tällaisia erheitä jäisi kirjoihin!

Kääntäjä on kuitenkin vastuussa ”laiskoista” käännöksistä, joiden tekosyyksi ei riitä kiirekään. Niitä on Grahamin kirjassa ärsyttävän paljon. Tässä ”väännän” muutaman suomeksi: ”peräsinairo” (s. 17) = perämela; ”skannata merenpohjaa” (s. 20) = tutkia tai kartoittaa merenpohjaa; ”painoltaan kevyt” (s. 25) = kevyt; ”skannaus sonaarilla” (s. 38) = luotaaminen; ”inertti” (s. 39) = reaktiokyvytön tai kemiallisesti reagoimaton; ”jerkin” (s. 40) = hihaton jakku tai lyhyt liivi; ”first officer” (s. 128) = ensimmäinen perämies; ”paperivene” (s.181) = papyrusvene; detergentti” (s. 201) = puhdistusaine.

Laiskuutta tai välinpitämättömyyttä suomen kielen keskeisistä säännöistä osoittaa myös, että useita relatiivilauseita on jätetty käännökseen peräkkäin. Esim. sivulla 169 on samassa virkkeessä kaksi joka-lausetta: ”– – taistelussa, joka oli yksi neljästä yhteenotosta, joka muodostivat – – ” (yksikkö ja monikkokin menevät sekaisin). Sivulla 206 pronomineja on peräti kolme: ”– – pallossa, jota ympäröi ulkokerros, joka pitää sisällään aluksen ilmasäiliöt, akut ja syntaktisen vaahdon, joka on kellumismateriaalina”. (Mitähän tuo syntaktinen vaahtokin lienee?) Suomen kieleen ei kuulu sekään, että yksikölliseen substantiiviin viitataan monikollisella pronominilla; sen paremmin ”osa” kuin ”laivastokaan” ei suomessa ole ”he” vaan se. Heti ”Johdannossa” (s. 6) olevasta virkkeestä – ”Räjähtävien ammusten käyttöönotto johti puisten runkojen valmistamiseen ensin raudasta ja sitten teräksestä.” – en arvaa sanoa, onko kyse Grahamin vai kääntäjän virheestä.

***

Puutteistaan huolimatta Grahamin teos, 50 alusta jotka muuttivat historian kulun, on tutustumisen arvoinen. Se osoittaa, että vesikulkuneuvot ovat olleet ihmiskunnan historiassa tärkeitä keksintöjä. Niillä on käyty kauppaa, löydetty uusia maailmoja ja taisteltu lukemattomia sotia. Laivoilla on käyty kilpavarustelua ja niissä on kokeilu uutta teknologiaa. Yhä edelleen ne huolehtivat suurimmasta osasta maailmankauppaa. Mahdollistaessaan uuden tiedon hankkimisen maapallosta ja muihin kulttuureihin tutustumisen ne ovat avartaneet maailmankuvaamme.

Aion antaa kirjan arvostelukappaleen heti lahjaksi yläkoulua käyvälle, optimistijollalla purjehtivalle sukulaistytölle, ja jos isäni vielä eläisi, ostaisin kirjan hänellekin, sillä sisävesillä ikänsä liikkuneena hän oli kiinnostunut myös merellä purjehtivista laivoista. Sitä paitsi Grahamin kirjan innoittamana aion lukea ja katsella uudelleen Björn Landströmin teokset Laiva: Katsaus laivan historiaan alkukantaisesta lautasta atomikäyttöiseen sukellusveneeseen(1. p. 1961; 5. p. 1990) ja Purjelaiva: Papyrusveneestä täystakiloituun alukseen (1969).