Arkeologi Ilari Aalto ja kuvittaja Elina Helkala ovat julkaisseet jo useita yleistajuisia keskiaikaa ja esihistoriaa käsitteleviä tietokirjoja. Samaa sarjaa jatkaa kesällä 2023 ilmestynyt Vuosi keskiajan Suomessa (Atena). Teos esittelee kuukausi kerrallaan keskiajan suomalaista arkielämää – miten ihmiset pukeutuivat, mitä he söivät ja mihin he käyttivät päivänsä. Lähin vertailukohta tekijöiden aiemmasta tuotannosta olisi Matkaopas keskiajan Suomeen (2015, Atena), mutta joistakin väistämättömistä päällekkäisyyksistä huolimatta kyseessä on selvästi eri teos. Yleisesti ottaen Vuosi keskiajan Suomessa on Matkaopasta selvästi hallitumpi ja kypsempi kokonaisuus.

Kirja on kuvitettu kauniisti. Kuvittaja Helkala pääsee myös esipuheessa kertomaan tekemistään ratkaisuista. Kirja on jaettu lukuihin vuoden kuukausien mukaan – tammikuusta talvikuuhun, millä nimellä joulukuu keskiajalla tunnettiin – ja jokaisen luvun alussa on hieno värikuva keskiaikaisten tuntien kirjojen tyyliin. Piirrokset muistuttavat digitaalisesta toteutustavasta huolimatta 1400-lukulaista kuvitusperinnettä, mutta esittävät silti kekseliäästi keskiajan Suomelle tyypillisiä aiheita ja teemoja, joista ei tosiasiassa ole juurikaan säilynyt kuvamateriaalia.

Kunkin kuukauden kohdalla kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä eri töitä silloin oli tapana tehdä. Vuoden rytmi seuraa pyhimysten muistopäiviä, joista monet lienevät nykylukijalle vieraita. Pyhäpäivien viettoa esitellään vakuuttavasti, ja lukija saa hyvän käsityksen siitä, miltä esimerkiksi kynttilänpäivän valoloiston on täytynyt tuntua keskellä helmikuun pimeyttä. Kristinusko ja erilaiset kansanuskomukset olivat muutenkin tärkeitä, ja niiden merkitys keskiajan ihmisen maailmankuvalle tulee teoksessa jatkuvasti esiin. Laajempia teemoja, kuten suhtautumista kuolemaan, veronkantoa tai keskiajan lääketiedettä, esitellään luontevasti kalenteriin sidottujen aiheiden ohella.

Keskiajan elämässä on paljon modernille agraarisesta elämäntavasta irtaantuneelle ihmiselle tuntematonta, mutta tekijät ovat osanneet nostaa esiin myös tuttua tarttumapintaa. Eräs hauska yksityiskohta ovat nykykielessä esiintyvät sanat, joiden etymologiat johtavat keskiajan suomen kieleen. Lukija saa tietää mitä olivat ”sysi” tai ”umpimähkä”, tai mitä tarkoittaa, kun päivä on pulkassa tai tehdään jotakin säntilleen. Maanviljelyyn liittyviä töitä taustoitetaan joka tapauksessa kattavasti, ja esiin tuodaan monia asioita, joita ei välttämättä tulisi ajatelleeksi. Esimerkiksi kotieläinten rooli lihan tai maidon tuotannossa oli toissijaista, sillä tärkein syy pitää nautoja tai lampaita oli kerätä niiltä lantaa pelloille – sitä ilman peltoviljely olisi ollut suuressa osassa maata mahdotonta.

Keskiajan rahvaan mielensisäiseen maailmaan on vaikea päästä pelkkien kirjallisten tai arkeologisten lähteiden perusteella, ja usein kirjassa käytetäänkin enimmäkseen 1800-luvulla kerättyä kansanperintöaineistoa. Vaikka näiden lähteiden käytön ongelmallisuus mainitaankin esipuheessa, voi asia silti jäädä maallikkolukijalle epäselväksi. Useita satoja vuosia myöhäisempi suullinen perintö on eittämättä joko periytynyt keskiaikaisista tai varhaisemmista juurista, tai vähintäänkin syntynyt monin tavoin samanlaisessa agraarisessa ja vuodenkiertoon sidotussa maailmassa kuin keskiaikaisetkin uskomukset. Silti tällaisten lähteiden käytöstä olisi voinut kertoa leipätekstissä korostetummin.

Keskiaikaiseen kokemusmaailmaan pääsemistä tukee myös tieto siitä, että kirjan tekijät ovat itse kokeellisen arkeologian, perinteisten käsitöiden ja keskiajan elävöittämisen harrastajia. Esipuheen alussa mainittu kokeilu kaskirukiin viljelystä varsinaissuomalaisen omakotitalon pihalla tosiaankin herätti mielenkiinnon, mutta valitettavasti omakohtaisten kokemusten jakaminen ei jatku muualla kirjassa kovinkaan usein. Olisi ollut mielenkiintoista lukea tekijöiden muistakin kokeiluista keskiaikaisen elämäntavan saralla.

Kirja on helposti lähestyttävä, mutta tarjoaa silti mukaansatempaavaa sisältöä asiantuntijallekin. Yleistajuisesta otteesta huolimatta lähteistys on hoidettu tyylikkäästi loppuviittein ja enimmäkseen modernia keskiajantutkimusta käyttäen, joten kiinnostunut lukija voi halutessaan etsiä lisätietoa. Vuosi keskiajan Suomessa on vetävästi ja asiantuntevasti tehty kirja, joka toivottavasti lisää kiinnostusta keskiaikaa kohtaan entisestään.

Mainion kuvituksen lisäksi kirja on taitettu ja oikoluettu hyvin, mikä ei varsinkaan nykyään ole aina itsestään selvää. Vaikka Vuosi keskiajan Suomessa on saatavilla äänikirjanakin, suosittelen silti tarttumaan painettuun kirjaan. On hienoa, että 2020-luvulla julkaistaan tämän kaltaisia teoksia, jotka ylläpitävät kiinnostusta suomalaisen keskiajantutkimuksen ja arkeologian kehitykseen.