Irincheev, Bair: Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin. Käännös: Harjula, Mirko. Minerva Kustannus Oy, 2016. 297 sivua. ISBN 978-952-312-049-5.
Perinteisesti venäläisessä historian kirjoituksessa suuren isänmaallisen sodan Karjalan kannaksen sotatoimet lasketaan päättyneiksi 20.6.1944, kun Viipuri vallattiin. Teoksen kirjoittaja Bair Irincheev (s.1977 )huomauttaa, että tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen osa hyökkäyksestä. Mutta koska toinen vaihe ei tuottanut toivottua tulosta, ei sitä ole otettu mukaan historian kirjoihinkaan. Esimerkiksi Talin ja Ihantalan taistelut ovat näin ollen poissa kirjoista. Tätä Irincheev lähtee kirjallaan purkamaan ja samalla kirjaamaan ylös muistoja taisteluista, joita aikaisemmin ei ole kirjoihin kirjattu.
Kuva: Venäläinen liikenteenohjaaja Viipurissa kaupungin valtauksen jälkeen 1944.
Itse tarina etenee kronologisesti. Alussa käsitellään hyvin lyhyesti Karjalan kannaksen taistelujen historiaa. Kesä 1944 käsitellään vaihe tai taistelu kerrallaan. Pääosin teksti kulkee ajallisesti kronologisesti, mutta joidenkin taisteluiden vaiheet limittyvät jonkin verran. Välillä vauhti on hengästyttävä. Vaikka kirjan nimessä sanotaankin, että taistelut kesällä 1944 nähdään venäläisin silmin, taistelukuvaukset on laadittu sekä venäläisten että suomalaisten lähteiden pohjalta.
Kuva: Suomalaisia sotilaita Tali-Ihantalassa 1944.
Suoria lainauksia teoksessa on paljon. Omalta osaltaan lainaukset elävöittävät tekstiä ja tuovat aikalaisnäkymiä, venäläisin ja suomalaisin silmin, lukijan eteen. Toiselta puolen jotkut lainauksista ovat pitkiä, jopa sivujen mittaisia, jolloin lukukokemus alkaa väistämättä takkuamaan. Jäin myös kaipaamaan lähdeviitteitä – edes suoriin lainauksiin.
Positiivista oli molempien osapuolien lähteiden käyttö. Erilaisia lukuja vertaillaan eri puolien lähteistä käsin. On varsin mielenkiintoista lukea, mitä toiset ilmoittivat voitoiksi ja toiset tappioiksi samoissa taisteluissa. Kirjallisuusluettelosta puuttuu esimerkiksi Ohto Mannisen ja Kyösti Rainilan teos Viipuri menetetty!.
Kuva: Teoksen kirjoittaja Bair Irincheev esittelee sotahistoriallista museotaan Viipurissa toukokuussa 2017. Kuva Tapio Onnela.
Sodassa on aina vähintään kaksi osapuolta. Historian lukeminen molempien osapuolien näkökulmien läpi voi laajentaa ymmärrystä menneestä. Kirja ei tyhjennä pottia eikä suinkaan ole viimeinen sana kesästä 1944, mutta on lukemisen arvoinen ja osaltaan hyvä lisä suomenkieliseen kirjallisuuteen jatkosodan historiasta.