Airaksinen, Tiina, Sinkkonen, Elina ja Valjakka, Minna (toim.): : Enemmän kuin puoli taivasta. Kiinalainen nainen historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Art House, 2016. 486 sivua. ISBN 978-951-884-587-7.
Näin runoili puhemies Mao Zedong kiinalaisesta naisesta vuonna 1961, muutama vuosi ennen kulttuurivallankumousta:
Niin iloisia ja uljaita, viiden jalan mittaiset kiväärit kädessä!
Aamun ensi kajo hohtaa harjoituskentälle.
Kiinan tyttärillä on suuret päämäärät,
eivät he rakasta punaisia hameita,
vaan sotilaspukua.
(Käännös Pertti Nieminen, 1973)
Nykykiinassa naiseutta määrittelevät vahvasti kaupalliset kuvastot. Pekingin ja Shanghain kaduilla vastaan kävelee naisia muodikkaisiin länsimaisiin vaatteisiin sonnustautuneena. Kulutuksen sukupolvet vaihtuvat tiheään. Mutta on myös toinen kuvasto. Feministiaktivismi läpäisee politiikan, tieteen ja taidemaailman.
Huimasta talouskasvusta, länsimaisista vaikutteista ja uudistuksista huolimatta, maailman väkirikkain ja globaalilta painoarvoltaan yhä tärkeämpi Kiina pitää kuitenkin kiinni vahvasta omaleimaisesta kulttuuristaan. Kuten teos Enemmän kuin puoli taivasta osoittaa, tämä näkyy myös naisten asemasta ja tasa-arvosta käydyssä keskustelussa.
Kirjan nimi Enemmän kuin puoli taivasta viittaa kulttuurivallankumouksen aikana syntyneeseen sanontaan, jonka mukaan naiset kannattelevat puolta taivasta. Kirjoittajien mukaan viimeistään 1900-luvulta lähtien kiinalaiset naiset ovat kuitenkin kannattaneet enemmän kuin puoli taivasta. Myös käsitys naiseudesta on muuttunut.
Etniset ja alueelliset erot naisen määritelmässä
Enemmän kuin puoli taivasta tuo esille, miten Kiinalaista naista on historian kulussa määrittäneet monenlaiset termit. Nämä ovat liittyneet ensisijaisesti perhesuhteisiin. Kuten teoksen toimittajat toteavat, kiinalaisten käsitteiden ideologinen monimuotoisuus ei yleensä välity muilla kielillä tehdyissä tutkimuksissa.
Käsite kiinalainen nainen onkin helposti yksinkertaistava ja yleistävä. Naisiin liittyviä luonnehdintoja on useita, ne voivat liittyä politiikkaan tai olla liittymättä. Myös etnisillä ja alueellisilla eroilla on suuri merkitys – puhumattakaan maaseudulla ja kaupungeissa elävistä naisista.
Lähes viisisataa sivuiselle Enemmän kuin puoli taivasta on etuna, että luvut voi lukea erikseen. Teoksen voi aloittaa vaikkapa Tiina Airaksisen kirjoittamasta ensimmäisestä luvusta, joka tarjoaa historiallisen näkökulman naisten toimijuuden Kiinassa lähtien naisten varhaisista (300-luku) sosiaalisista seuroista länsimaista siirtomaahallintoa vastustaviin naiskapinallisiin tai naisten oikeuksia ajavasta yliopistoliikkeestä kommunistisen puolueen radikaaleihin naisaktivisteihin.
Vaikka sukupuolten väliseen tasa-arvoon on alettu kiinnittää huomiota erityisesti YK:n neljännen Pekingissä 1995 pidetyn naisten maailmankonferenssin jälkeen, Kiinan poliittinen johto on edelleen vahvasti miesvaltainen. Poliittista vaikuttamista Kiinan kansantasavallassa tarkasteleva Elina Sinkkonen osoittaa, että naisedustajien osuus kansankongressissa on vajaa neljännes. Politbyroossa heitä on kymmenisen prosenttia. Puoluevirat ovat sukupuolittuneita, johtavia naiskaadereita löytyy koulutuksen, tieteen, teknologian kulttuurin ja terveydenhuollon sektoreilta – varajohtajina.
Naisten asemaa normittavista valtasuhteista huolimatta Kiinassa on ollut ja on edelleen vaikutusvaltaisia naisia, kuten kommunistisen puolueen ja naisten vapautusliikkeen aktivisti Xiang Jingyu (1895-1928), Kiinan kansantasavallan presidentin Chiang Kai-shekin puoliso Song Meiling (1898-2003), varapääministerinä SARS-epidemian aikana toiminut rautarouva Wu Yi (s. 1938) tai ilmavoimien majuri, ensimmäinen naistaikonautti Liu Yang (s. 1978).
Kuva: Taikonautti Liu Yang. Xinhua
Virallista tasa-arvopolitiikkaa edustavan kansallisen naisliiton ohella Kiinassa on runsaasti kansalaisjärjestöjä ja verkostoja, jotka puuttuvat sukupuolesta johtuviin epäkohtiin ja vääryyksiin, esimerkiksi perheväkivaltaan.
Käänne 1980-luvulla
Naisten oma-aloitteinen järjestäytyminen alkoi Cecilia Milwertzin ja Donghao Min artikkelin mukaan 1980-luvulla. Tällöin suurimpien kaupunkien yliopistoväki ja korkeasti koulutetut ihmiset alkoivat reagoida epäsuhtaan, joka vallitsi virallisen tasa-arvopolitiikan ja epätasa-arvoisen todellisuuden välillä. Taustalla olivat talousuudistuksen vaikutukset. Nimittäin kun yritykset siirtyivät yksityisomistuksen ja työelämää rationalisoitiin, työvoiman vähennys koski erityisesti naisia. Ajateltiin, että naisten on ns. luonnollisempaa ja helpompaa selvitä ilman palkkatyötä kuin miesten.
Muuttunut poliittinen ilmasto mahdollisti yliopistopiireissä entistä avoimemman keskustelun ja yliopistoihin alettiin luoda naistutkimusohjelmia. Tämä loi perustan Kiinan sukupuolijärjestystä kyseenalaistavan feminismin synnylle. Länsimaista kirjallisuutta käännettiin kiinaksi, muun muassa Simone Beauvoirin Toinen sukupuoli ja Betty Friedmanin Naisellisuuden harhat.
Länsimaisen feminismin rantautuminen ei kuitenkaan sujunut ilman ongelmia jo yksin siksi, että sana ”feminismi” oli hankala kääntää.
Feminismi kiinaksi
Naistutkimusaktiivit ja kommunistisen puolueen Naisliiton uusi sukupolvi löysivät kuitenkin yhdistävän käännöksen. Uusi termi nüxingzhuyi yhdistää sekä ´naisellisuuden” että ”ismin” painottaen sukupuolieroja naisten oikeuksien sijaan. Sukupuolta kuvaava käsite on puolestaan uudissana, shehui xingbie, joka yhdistää toisiinsa sosiaalisen ja biologisen sukupuolen. Käsite on omaksuttu niin kommunistisessa Naisliitossa kuin naistutkimuksen ja aktivistien piirissä.
Teos omistaa lukunsa myös kiinalaiselle kirjallisuudelle ja visuaaliselle kulttuurille. Kirjallisuudentutkija Lena Scheen analysoi nykyaikaistuvaan kosmopoliittiseen kaupunkiin liitetyn Miss Shanghain figuuria kolmen naiskirjailijan, Eileen Changin (1920-1005), Wang Anyin (s. 1954) ja Wei Hun (s. 1972), tuotannoissa. Tämä alun perin myyttinen levottomuutta herättävä femme fatale alkaa puhua naiskirjailijoiden suulla, kuvaten naisen sisäisiä tuntoja ja pyrkimystä itsenäisyyteen.
Kuten naisten kirjoittamasta kirjallisuudesta myös kuvataiteesta on säilynyt hyvin vähän tietoa tai sitä ei ole pidetty tutkimisen arvoisena. Keisarillisen ajan naistaitelijoiden töistä on säilynyt pääosin kukka- ja lintumaalauksia, kuten Minna Valjakka osoittaa omassa artikkelissaan. Niinpä esimerkiksi keisarillisen ajan maalaustaiteen naiskuvista valtaosa on miesten tekemiä. Valjakan mukaan normien mukaista käytöstä opettavat naiskuvat olivat yleisiä, ja sukupuolet esitettiin heille sopivissa rooleissa ja vallalla olevia arvoja vahvistamalla.
Perinteisen, kalligrafiaa, runoutta ja mustemaalausta, korostavan taidekäsityksen rinnalle alkoi 1800-luvun loppupuolelta tulla uudet tekniikat, kuten elokuva, valokuva ja öljymaalaus. Myöhemmin naiseutta pohtivat taiteilijat kehittivät käsitystään naiseudesta kiinteässä vuorovaikutuksessa euroamerikkalaisen modernin ja nykytaiteen kanssa.
Kiinalaiset vallakkaat naiset ovat tukeneet taidetta eri tavoin. Keisarillisen naisen vallasta ja vaikutusmahdollisuuksista esimerkkinä on leskikeisarinna Cixi (1835-1908) kerrytti hovin kokoelmia, maalasi itsekin ja teetätti omissa nimissään teoksia naispuolisilla haamutaiteilijoilla. Valjakan mukaan myös nykytaitelijoiden asema heijastelee sukupuolen merkitystä: naistaiteilijoiden kiinalaiseen naiseuteen liittyvät teokset saattavat olla tunnetumpia kansainvälisesti kuin kotimaassaan. ”Sensuroitu Kiinassa” –leima takaa usein kiinnostuksen ulkomailla.
Kuva: Leskikeisarinna Cixi ja diplomaattien vaimoja Kielletyssä kaupungissa 1903. hänen kutsuttuaan ensimmäisen kerranWikimedia Commons.
Enemmän kuin puoli taivasta on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt antologia kiinalaisen naisen asemasta historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Suomalaiselle lukijalle hankalasti avautuvat käsitteet ja naisia koskeva historiikki esitellään teoksen lopussa.
Kirjan toimittajat ovat kaikki erikoistuneet Aasia-tutkimukseen ja heidän lisäkseen kirjoittajina on lukuisa joukko Kiinan erikoistuneista tutkijoita ympäri maailmaan. Teos on siten mahdollista lukea sekä sukupuolen huomiovana poikkitieteellisenä Kiina-tutkimuksena että kiinalaisen naisen asemasta kertovana perusteoksena, joka on rakennettu temaattisista artikkeleista ja tietolaatikoista.
Runsas kuvitus ja huolella kirjoitetut ja suomennetut artikkelit piirtävät esiin perinteiden, kommunistisen puolueen näkemysten, länsimaisten roolimallien ja omien tavoitteiden ristipaineissa elävän kiinalaisen naisen.
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tiedotusopin dosentti ja yliopistolehtori, joka on asunut Shanghaissa ja tutkinut Kiinan mediakulttuuria.