Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Arto Mustajoki jäi eläkkeelle vuoden 2017 alussa. Yliopistourallaan hän ehti toimia myös humanistisen tiedekunnan dekaanina. Mustajoki alkoi pitää blogia vasta kolme vuotta sitten, mutta kirjoitukset ovat olleet luettuja ja herättäneet paljon huomiota.

Myrsky vodkalasissa jakautuu seitsemään päälukuun, joista kolme ensimmäistä käsittelee Venäjää ja vähän Suomeakin. Muissa luvuissa pohditaan kriittisesti suomalaisen tiedepolitiikan ja yliopistomaailman kiemuroita – ja kirjan loppupuolella myös urheiluaiheiset blogit saavat sijansa. Mustajoki osoittautuu monipuoliseksi näkijäksi ja kokijaksi.

Venäjästä – vakavasti ja huumorilla

Blogissa ”Kaksi Venäjää, kaksi Putinia”, Mustajoki jakaa venäläiset sen mukaan miten kansalaiset suhtautuvat presidenttiinsä. On virallinen ”Televisio-Venäjä” ja sitten paljolti toisinajattelijoiden ”Netti-Venäjä”. Venäjästä ja venäjän kielestä Mustajoella on ammattinsakin puolesta painavaa sanottavaa. Ensimmäisen pääluvun otsikko kuuluu lupaavasti: ”Venäjää voi ymmärtää”. Näin tietysti onkin, jos viitsii tutustua venäläiseen kulttuuriin, kirjallisuuteen ja vaikka elokuvaan. Vielä parempi, jos osaa kaiken lisäksi kieltäkin. Olen vahvasti sitä mieltä, että itänaapuriimme aivan turhaan liitetään omituista idän mystiikkaa ja venäläisiin ihmisiin perusteettomia sielunelämän ailahduksia. Slaavilaisuudessa on omat luonteenpiirteensä, mutta ei niitä pidä liioitella. Sitä paitsi, suuressa maassa on iso joukko hyvin erilaisia ihmisiä ja usein minkä tahansa suurvallan kansalaiset ajattelevat asioista isossa mittakaavassa. Näin tekevät tapaamani amerikkalaisetkin.

Moskova, Kreml, Putin, Ukraina ja Krim ovat blogeissa mukana, mutta sitäkin useammin äänen saavat tavalliset yliopistokollegat, joita Mustajoki on tavannut Venäjän työmatkoillaan. Mukana on kosolti omintakeisia ja valtavirrasta poikkeavia johtopäätöksiä elämän eri ilmiöistä, mutta välillä myös huumoria. Tapasin Arto Mustajoen reilut toistakymmentä vuotta sitten kun olimme hänen kanssaan keskustelemassa venäläisestä huumorista toimittaja Airi Leppäsen radio-ohjelmassa. Tunti kului joutuisasti, koska molemmilla oli aikamoinen varasto nimenomaan vanhempia yhteiskunnallisia vitsejä neuvostoajalta. Niitä sitten kilvan heittelimme eetteriin ilman sen kummempaa käsikirjoitusta. Siinä sivussa panin merkille vakavailmeisen professorin syvällisen huumorintajun.

Tieteen tila Suomessa

”Satavuotias Suomi” -pääluvussa Mustajoki suomii Suomea monelta kantilta. Esimerkiksi Pisa-tutkimuksen viimeiset tulokset pistävät ajattelemaan näin:

”Mielestäni syynä menestyksen hiipumiseen ei ole se, mitä tapahtuu kouluissa, vaan se, mitä tapahtuu koulun ulkopuolella”. Viisaasti sanottu. Sekä määrärahojen leikkauksilla että koulun ulkopuolisen maailman muuttumisella on taatusti merkitystä myös menestymisen suhteen! Mustajoen mielestä hurjasti lisääntynyt kaupallinen viihde vie luovuudelta pohjaa ja erottaa selkeästi, tekniikan ohella, lasten ja aikuisten maailman. Se ei ole läheskään aina hyväksi. Itse ihmettelen vaikka sitä, että esimerkiksi kännykän käyttöä koulupäivän aikana ei voi rajoittaa, muka perustuslain perusteella, vaikka vanhemmat ja opettajat haluaisivatkin rajoituksia. Jos näin on, muutettakoon äkkiä perustuslakia! Tai käytettäköön vähintäänkin maalaisjärkeä.

Tiedettä ja tutkimusta käsittelevissä pääluvuissa Mustajoen blogit liikkuvat yliopistojärjestelmän uudistuvissa rakenteissa, leikkauspolitiikassa, byrokratian lisääntymisessä, tutkijan arjessa ja julkaisuissa. Lainaan blogia ”Viisauden alkulähteillä”, jossa Mustajoki siteeraa Tampereen yliopiston rehtoria, Kaija Hollia: ”Älykäs ihminen osaa ratkaista esiin tulevat ongelmat, viisas ei joudu ongelmiin”. Erinomainen ja hieman ironinen on blogi otsikolla ”Tutkija on yrittäjä”. Myös huippututkimus, julkaisupolitiikka, promootiot ja tutkijan suhde mediaan tulevat käsitellyiksi. Hauska yksittäinen blogi on nimeltään ”Vodkatesti hautajaisissa”. Siinä ykkösvodkaksi rankataan Russki standart. Yhdyn mieluusti tuohon arvioon, koska Pshenitsnaja -vehnävodkaa ei enää saa mistään

Venäjä-tutkimus on tällä hetkellä tilanteessa, jossa paljolti uudet sukupolvet astuvat esiin. Pääkaupunkiseudun tunnetuista Venäjä-tutkijoista ovat Arto Mustajoen ohella eläköityneet viime vuosina esimerkiksi Timo Vihavainen, Pekka Pesonen ja Ben Hellman. Joensuussa eläkepäiville ovat päässeet Venäjä-konkarit Antti Laine, Kaija Heikkinen, Heikki Eskelinen ja Jukka Oksa sekä sellaiset venäjän kielen opetuksen lähettiläät kuten Marja Jänis ja Kaija Perho.

Saapa nähdä mitä uusia teemoja uudet tuoreet tutkijat tuovat tullessaan. Toivottavasti ainakin presidentti Vladimir Putiniin keskittyvä ”kremnologia” väistyy ja muualtakin Venäjältä kuin vain Moskovasta tai Pietarista löytyy tutkittavaa.