Takavuosina pyrittiin kulkemaan varhaisempien valokuvaajien jäljillä ja ottamaan tämän ottamasta  kohteesta kuvia samasta näkövinkkelistä. Näin saatiin materiaalia, jolla voitiin dokumentoida kulttuuriympäristön muutosta, antaa kuva menneestä ja verrata sitä nykyisyyteen. Valokuvauksen ja tietotekniikan kehittyessä päästiin tekemään yhdistelmäkuvia, joissa yhdistettiin vanha valokuva uuteen ja nämä muodostivat yhdistekuvan. Uusin tekninen menetelmä on laatia kuvankäsittelyohjelman avulla kuvakollaasi, jossa uuteen valokuvaan sijoitetaan vanha valokuva niin, että ne muodostavat yhden selkeän dynaamisen kokonaisuuden. Tai sitten toisinpäin: vanhaan valokuvaan tuodaan uusia elementtejä – ihan miten päin vain. Tätä tekniikkaa on nähty jo joissain kotiseutukirjoissa ja se toimii aika hyvin, joskin se jossain mielessä liikaa toistettuna menettää tehoaan. Oikein totutettuna menetelmä vaatii äärimmäistä tarkkuutta kuvien yhdistämisessä, mikäli harmoniaa ei löydy, kokonaisuuden idea katoaa. Bair Irincheevin ja Sergei Larenkovin teos on hyvä esimerkki tällaisesta kollaasitekniikasta.

Kuva: Kuvakollaasi Helsingistä, Sergei Larenkov.

Bair Irincheev on Suomen ja Venäjän sotahistoriaa yli viisitoista vuotta tutkinut sotahistorioitsija. Hän on julkaissut parikymmentä teosta suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. Hän tuntee Kannaksen taistelukentät, mutta muutkin sotakohteet ovat hänelle tuttuja. Vuonna 2003 hän avasi Viipuriin sotamuseon, jossa esitellään erityisesti Kannaksen taisteluja. Hänen roolinsa käsillä olevassa teoksessa oli etsiä kuvauspaikat, joista on olemassa vanhoja valokuvia ja samalla tarkistaa kuvauskulmat ja hakea kuville kontekstitiedot.

Kuva: Kuvakollaasi Helsingistä, Sergei Larenkov.

Sergei Larenkov on pietarilainen valokuvaaja, joka on tätä ennen julkaissut kaksi toiseen maailmasotaan liittyvää valokuvakirjaa. Siviiliammatiltaan hän on luotsimies ja työskentelee Pietarin satamassa. Hänen roolinsa teoksessa on valokuvataiteellinen, kollaasien rakentaminen.

Teoksessa on yhteensä 80 kuvakollaasia, eniten Helsingistä, jossa on kuvattu pommituksen kohteita rinnastettuina nykypäivän kuviin. Sen jälkeen siirrytään Viipuriin ja tarkastellaan sodan jälkiä siellä. Nyt mukaan tulevat myös kuvat neuvostoarmeijasta valtaamassaan kaupungissa. Kuvat siirtyvät Sortavalaan ja loppusivuilla siirrytään muille taistelupaikoille, Tolvajärvelle, Kollaalle, Koivistoon Äyräpäähän, Terijoelle ja Kannaksen eri taistelupaikoille.

Helsingin osuus alkaa kuvalla Lönnrotinkadun ja Abrahaminkadun kulmauksesta, johon pommit iskivät 30. marraskuuta 1939 – alkoi talvisota. Kulmatalo on tulessa ja viereisessä teknillisessä korkeakulussakin menehtyi useita ihmisiä. Seuraava aukeama tarjoaa näkymän Esplanadilta, jossa selvästi järkyttyneet ihmisen ovat menossa sirpalesuojaan, taustan värikuvassa nähdään syksyistä Helsinkiä ja nykypäivän helsinkiläisiä kävelemässä Espan puistokäytävällä. Sinebryhoffin puiston muurin viereen uupui yksi pommitusten ensimmäisiä uhreja – verivana valuu kadulle ja takana olevassa muurissa näkyvät edelleenkin pomminsirpaleiden jäljet. Kaartin kasarmin rauniot rinnastuvat tämän päivän keltaisen rakennuksen olemukseen. Yksittäinen pommikone osui 8.11.1942 Iso-Robertinkadun ja Yrjönkadun risteykseen. Kadulla näkyy muutama 45 surmansa saaneesta, takana värikästä kesäistä Helsinkiä.

Viipurin kuvat

Viipuriin tultaessa rauniokuvakollaasien rinnalle nousevat myös toiminnalliset kuvat. Puna-armeijalaiset konekivääreineen etenevät Patterinmäelle talvisodan viimeisinä päivinä, suomalainen pst-tykkiryhmä miehistöineen poseeraa talvivarustuksessa rauhan tultua maaliskuussa 1940, takana kesäistä Viipuria. Viipurin takaisinvaltausparaati rinnastaa poikkeuksellisesti vanhan värikuvadokumenttikuvan tämän päivän taustaan Vanhalla raatihuoneella, kun taas tuhoutuneen kauppahallin sisäänkäynnin alla käydään kauppaa, ja nykypäivästä kertovat puolestaan Pepsi-juoman mainostekstit. Koululaiset ovat menossa kouluun Viipurissa ja kohtaavat mustavalkoisessa kuvassa kaupungin valtaukseen osallistuneen T-34 panssarivaunun. Katua ylittävät lapset ja aikuiset eivät tunnu välittävän lainkaan JS-2 panssarivaunujen kolonnasta Karjalankadulla. Kuvat, joissa sotakoneet ja tämän päivän ihmiset kohtaavat, ovat absurdiudessaan nautittavia.

Kuva: T-34 panssarivaunu Viipurissa 1944. Sergei Larenkovin kuvakollaasi.

Äyräpään kirkon raunioista on tullut sodan tuhoaman kulttuurimaiseman symboli, nyt raunioita peittaa armeliaasti vehreä kasvillisuus. Kuvassa näkyy rinne, johon sortui 39 nurmolaista taistelijaa 5.3.1940. Loppusivuilla puna-armeijalaiset marssivat panssareineen Terijoelle, joidenkin vaunujen matka tosin pysähtyi Ihantalaan ja tielle tuhoutuneesta Sotkasta nro 450 tuli taistelujen symboli. Yhtä symboloiva on teoksen viimeinen kollasi, jossa nuori lotta on laskemassa kukkia Räisälän sankarihaudalle 14.8.1944. Kuvatekstissä kerrotaan ”Veli marssii joukko-osastoineen kotikylän halki ja tapaa sisarensa veljen (yhteisen veljen?) sankarihaudalla, jossa he yhdessä viettävät hiljaisen hetken”. Kollaasissa on paikalle 1990-luvulla pystytetty sankarihaudan muistomerkki ja taustalla kirkosta kulttuuritaloksi muuttunut vuonna 1913 rakennettu Räisälän kirkko.

Kuva: Sergei Larenkov, kuvakollaasi Viipurista.

Vaikuttavien kuvien lisäksi Bair Irincheevin sotahistorian tarkat tiedot rikastuttavat katselu- ja lukukokemusta. Hän on onnistunut myös tunnistamaan suuren osan neuvostopanssareista jopa vaununjohtajien tarkkuudella ja muutenkin tarjoamaan uutta informaatiota sinänsä suppeassa tekstiosuudessaan. Suomenkielisten tarkkojen kuvatekstien rinnalle on tarjolla venäjänkielinen referaattiteksti. Mutta keskeisintä hänen työssään kyllä on ollut kuvakohteiden hakeminen ja valokuvaajan ohjaaminen täsmälleen samalle paikalle, josta alkuperäiset valokuvat on otettu.

Uskoisin, että tämäntyyppinen kuvakollaasitekniikka tulee lisääntymään ja tarjoaa historiallisen muutoksen tarkkailijalle erinomaisen mahdollisuuden syventää omaa menneisyyden kohtaamistaan.