Raflaavasta nimestään huolimatta Jarno Koivusen Suvaitsevaisuus esittelee kuvin ja sanoin jopa yllättävän maltillisen kuvataiteilijan Ilta-Sanomien ja useiden kansainvälisestikin merkittävien toimeksiantajien takaa.

Ilta-Sanomissa vuonna 1965 mielipidepiirtäjänä aloittanut ”Kätsy” ei töissään saarnaa ”oikeasta” tavasta käsitellä rasismia tai esitä omia ajatuksiaan yhteiskunnasta absoluuttisina totuuksina kuuluisimman aikalaisensa Kari Suomalaisen tavoin. Liioin häntä ei nähty polemisoimassa islamilaista kuvastoa 2000-luvun populistisen sananvapauskeskustelun aikana. Poliittisia vihollisiaan tai edes poliittista kantaansa hän ei töissään käytännössä tuo julki. ”Jos lehti pyrkii olemaan puolueeton, jokaisen yksittäisen tekijän tulee muistaa se”, kuten tekijä itse kirjassa muistuttaa. Neuvo on varmasti kullanarvoinen nykyisissäkin toimituksissa.

Koivuselle suvaitsevaisuus on muuta kuin yksisilmäistä julistusta oman agendan vuoksi tai kyynistä provosointia huomiotalouden hengessä. Suvaitsevaisuus Koivusen tyyliin on kykyä nähdä asioista niiden monet puolet. ”Ilkeys ei ole huumoria”, myötäeläminen on Koivusen töiden tulkinnan avain. Tällainen lähestymistapa oletettavasti palvelee myös piirrosten vastaanottajia nopeita puolitotuuksia tai indoktrinaatiostrategioita paremmin. Hänen piirroksissaan usein nähty tulkinnallinen ratkaisu sisältääkin kuva-aiheen lisäksi neljä erillistä tulkintamallia työstä. Puhumattakaan katsojan omasta tulkinnasta.

Kylmä sota ja 1970-luvun radikalisoituminen vähemmälle huomiolle

Vuosien 1965-2015 välille mahtuu mahtava määrä kaupungistuneen Suomen historiaa ja kansainvälisiä tapahtumia. Koivusen CV täyttyi tänä aikana yli 7500 julkaistusta piirroksesta. Jopa yllättävän kirpeää Kekkos-kommentaaria löytyy jo 1960-luvun töistä, kuten myös kommentteja myöhempien aikojen viranhaltijoista Martti Ahtisaareen ja Sauli Niinistöön saakka. Perussuomalaiset huomioidaan hirtehisesti jo vuoden 1995 SMP-metamorfoosin aikana. ”Arat” aiheet kuten maahanmuutto tai 1970-luvun radikalisoitumiskehitys eivät ainakaan tällä koosteella erityisen vahvasti näy.

Myöskin kylmän sodan perusasetelma USA:n ja Neuvostoliiton välillä jää kuvissa pääosin kommentoimatta. YYA-hengessä Neuvostoliiton kommentointi oli toimituksissa pannassa, joten ratkaisuna oli karsia myös Yhdysvaltoja koskeva kommentaari minimiin. On mahdollista, että tällaisessä tasa-arvossa Koivunen oli harvinaisuus omana aikanaan. Oli miten oli, yksi Koivusen töistä ylsi aina Pravdan sivuille saakka avaruusteknologisen taistelun kuumimpina vuosina. Muista toimeksiantajista Postille tehty ihmiskasvoinen yrityskuvasto ylsi hyvään näkyvyyteen. Suuri yleisö tunteekin Koivusen kenties parhaiten Postin osoitteenmuutoskortin klassisista hiki hatussa puurtavista hahmoista.

Seitsemänkymmentä sivua Koivusen mielipidepiirtämistä lyhyillä kirjallisilla taustoituksilla on helppoa ja ajatuksia kirvoittavaa luettavaa kaikille Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille lehdistön kautta peilattuna. Toivottavaa olisi, että hänen tuotantoonsa ja persoonaansa perehdyttäisiin myös laajemmilla tutkimuksilla lähitulevaisuudessa. Koivunen on ehdottomasti yksi alansa suurista nimistä siinä missä Kari Suomalainen tai vaikkapa Turun Sanomissa aikanaan pilapiirtäjänä loistanut Mauri Kunnas.

– Minä uskallan sanoa mitä vaan, kenelle vaan, koska vaan!
– Täytyy lisätä turvatoimia rauhan puolesta.
– Me työllistämme kansaa. Jokainen piirtäjä tarvitsee yhden turvamiehen.
– Täysin vapaa ihminen sanoo mitä sylki suuhun tuo!

Piirros julkaistu aiemmin: Ilta-Sanomat 28.3.2015.