Vanhoissa historiankirjoissa ei kovin usein kerrota naisista, varsinkaan nimeltä mainittuina. Joidenkin naisten isistä tai veljistä kerrotaan, mutta tytärten tai sisarten nimet ovat jääneet unohduksiin. Naiset ovat saattaneet olla mukana tekemässä merkittäviä asioita, mutta heidän ansionsa on joko unohdettu tai kirjattu jonkun miehen nimiin. Poikkeuksellisella tavalla tai naisille epätyypillisesti toimineet naiset on voitu sivuuttaa kummajaisina, ovathan esimerkiksi monet rakkaussuhteet ja maailmalla seikkaileminen olleet miehelle meriittiä, naiselle paheksunnan aihe.

Viime vuosina on tietokirjoissa ryhdytty nostamaan esille monenlaisia ”unohdettuja” naisia. Maria Pettersson on kerännyt kirjaansa suuren määrän poikkeuksellisia naisia. Useimmat heistä ovat jollakin lailla murtautuneet ulos perinteisistä naisenrooleista, monet heistä ovat toimineet miehisillä alueilla tai miesten tapaan, kuten kirjan otsikossakin mainitut merirosvokapteenit. Kaikki ”jännät naiset” eivät välttämättä ole sankarinaisia eivätkä aina kovin ihailtaviakaan, mutta jollakin tavoin ”jänniä” he kaikki ovat.

Pettersson on jakanut esiteltävät naiset seitsemään eri luokkaan: hallitsijat, tiedenaiset, taiteilijat ja urheilijat, aktivistit ja toisinajattelijat, rikolliset ja virkavalta, sotilaat ja vakoojat sekä tutkimusmatkailijat ja seikkailijattaret. Kaikkiaan kirjan naisia on yli sata. Vain muutamista tiedän etukäteen enemmän kuin nimen, useimmista en tunne nimeäkään.

Naisia eri ajoilta ja aloilta

Hallitsijat ovat se ryhmä, johon lukeutuvat naisetkin voidaan historiankirjoissa mainita. Historiallisista syistä naispuolisia hallitsijoita on paljon vähemmän kuin miehiä ja usein naishallitsijat on tulkittu vähemmän merkittäviksi, vaikka toki tunnettuja ja kuuluisia naispuolisiakin hallitsijoita on.

Pettersson esittelee muun muassa 1200-luvulla eläneen Töregene Khatumin, joka ryöstettiin Tsingis-kaanin hoviin ja päätyi kaanin nuorimman pojan Ögödein toiseksi vaimoksi. Ögödeistä tuli isänsä seuraaja hallitsijana, ja hänen juopotellessaan Töregene hoiti valtion asioita. Miehensä kuoltua Töregene toimi hallitsijana noin kuusi vuotta, kunnes hän siirsi kruunun suosikkipojalleen.

Tieteen alueella naisia on pitkään pidetty hiljaisina puurtajina, harrastelijoina, jotka ovat usein toimineet jonkun miehen (usein isän, veljen tai aviopuolison) rinnalla ilman virallista statusta. Tällainen oli esimerkiksi koko kirjan ensimmäinen ”jännä nainen” Lise Meitner. Meitner oli yliopistonsa ensimmäinen naispuolinen fysiikanopiskelija. Vaikka hän oli väitellyt fysiikasta, hän joutui tekemään tutkimustyönsä palkatta ja huonommissa oloissa kuin miestutkijat, kunnes hän lopulta sai professuurin Kaiser Wilhelm -instituutissa.

Juutalaisen Meitnerin jouduttua pakenemaan Saksasta hän jatkoi salaista yhteistyötä Otto Hahnin kanssa. Hahn julkaisi heidän yhteisen, Meitnerin huomioihin pohjautuvan työnsä tulokset omissa nimissään ja sai Nobelin palkinnon.

Petterssonin esittelemien taiteilijoiden kirjo on laaja. Mukana on 1700- ja 1800-luvun säveltäjiä, mutta myös kurtisaaneja, näyttelijöitä sekä useita tanssijoita, joista tunnetuin on luultavasti Josephine Baker. Urheilijoiden joukossa Pettersson esittelee esimerkiksi baseball-pelaaja Jackie Mitchellin, joka oli liian taitava miesten otteluihin, ja 1900-luvun alun ammattilaisjalkapalloilija Lily Parrin.

Jotkut kirjan aktivistien ja toisinajattelijoiden ryhmästä eivät epäröineet tarttua aseisiin puolustaessaan sitä, mitä pitivät oikeana. Toisten toiminta oli rauhanomaisempaa, mutta hekin laittoivat oman henkensä alttiiksi toisten tähden. Esimerkiksi ruandalainen Zura Karuhimbi pelasti yli sata ihmistä Ruandan kansanmurhassa. Hän piti aktiivisesti yllä noidan mainettaan, eivätkä etsijät uskaltaneet tehdä ratsioita hänen kotiinsa. Kiinnostava on myös tiibetiläinen buddhalaisnunna Ani Pachen, joka isän kuoltua nousi kotiseutunsa kapinallisten johtoon, vietti puolet elämästään vankilassa ja yritti lopun ikänsä opetella olemaan vihaamatta hänen kansansa alistaneita kiinalaisia.

Läheskään kaikki ”jännistä naisista” eivät todellakaan ole kovin esikuvallisia. Luvussa ”Rikolliset ja virkavalta” esitellään mm. kolumbialainen huumekauppias Griselda Blanco. Blanco elätti itsensä teini-ikäisenä varkauksilla ja myymällä seksiä, mutta myöhemmin hänestä tuli yksi tärkeimmistä kokaiinin salakuljetuksen organisoijista. Hänen väitetään murhauttaneen noin kaksisataa ihmistä, näiden joukossa kolme hänen omaa aviomiestään. Blanco vangittiin Kaliforniassa, mutta hän vältti nipin napin kuolemantuomion ja johti huumekauppaa vankilasta käsin.

Kaksi viimeistä lukua käsittelevät sotilaita ja vakoojia sekä tutkimusmatkailijoita ja seikkailijattaria. Noor Inayat Khan oli lastenkirjailija ja muusikko, mutta hän oli myös brittien maanalainen radio-operaattori Ranskassa toisen maailmansodan aikana. Lopulta hän joutui vangiksi, häntä kidutettiin kuukausien ajan ja viimein teloitettiin Dachaun keskitysleirillä. Pettersson kertoo myös sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhornista, joka pääsi mukaan Normandian maihinnousuun sairaanhoitajaksi naamioituneena, naispuolisten toimittajien osallistuminen kun oli liian rankkana ja vaarallisena kielletty. Gellhornin silloinen aviomies Ernest Hemingway saapui myös sotakirjeenvaihtajana Normandiaan ja oli harmissaan, kun vaimo oli ehtinyt paikalle ennen häntä.

Kirjan viimeinen nainen on Isabelle Eberhard, joka asui ja matkusteli Pohjois-Afrikassa, jossa esiintyi usein arabimiehenä. Ebrhard vietti railakasta elämää, kirjoitti useita kirjoja ja paljon lehtijuttuja − ja kuoli 27-vuotiaana.

Maria Pettersson nostaa historiasta esille naisten osuutta esittelemällä suuren määrän naisia eri ajoilta ja aloilta. Naiset ovat hyvin erilaisia, osa on ajautunut erikoiseen tilanteeseen, osa on työskennellyt tavoitteellisesti päämääränsä eteen. Monet ovat saavuttaneet tavoitteitaan, ainakin hetkellisesti, mutta jotkut heistä ovat joutuneet maksamaan poikkeuksellisuudestaan kovan hinnan.

On positiivista, että kaikki esille nostetut naiset eivät ole eurooppalaisia tai valkoisia. Tästä kirjasta löytyy todennäköisesti paljon uutta tietoa jokaiselle lukijalle. Kaunis, 500-sivuinen kirja on muhkea lukupaketti, jota selailee mielellään ensimmäisen lukukerran jälkeenkin.