Uudet julkaisut

Agricolan julkaisusarjan uusin julkaisu käsittelee Suvivirttä

Vasemmalla ruotsalainen vuoden 1694 virsikirja, jossa Suvivirsi ensimmäisen kerran ilmestyi ja jonka painos vedettiin pois. Keskellä vuoden 1695 versio, ja oikealla vuoden 1701 virsikirja, jossa virsi ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi.

Koulujen päätöstilaisuuksissa Suomessa ja Ruotsissa laulettava Suvivirsi kuvaa alkukesää, auringon lämpöä ja valoa, kukkien kukoistusta, puiden puhkeamista lehteen, peltojen orastamista ja lintujen lauluja. Virsi herättää nostalgisten tunteiden lisäksi usein keskusteluja virren asemasta kulttuurissamme – on herättänyt itse asiassa jo satoja vuosia sen ensimmäisestä ilmestymisestä vuodesta 1694 lähtien. Agricolaportaali on julkaissut nyt kaksi aiheeseen liittyvää artikkelia, joissa tarkastellaan virren asemaa ja sen historiallisia konteksteja.

Emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen mukaan virrestä ja sen julkaisemisesta keskusteltiin jo sen syntyaikoina 1690-luvulla, jolloin sen muun muassa väitettiin sekoittavan maallisen ja hengellisen ilon. Ensimmäinen vuoden 1694 painos sensuroitiinkin, sillä virsikirjat olivat osa 1600-luvun lopun luterilaista yhtenäistämispolitiikkaa ja kansankasvatusta, joka tehtiin hallitsijan johdolla ja kirkon toimesta. Suvivirsi päätyi kuitenkin lähes vahingossa piispojen mielipiteestä huolimatta vuoden 1695 virsikirjaan, koska ei haluttu enää toista kertaa vetää jo painettua kirjaa pois yleisön saatavilta.

FT Tuomas M.S. Lehtosen mukaan Suvivirsi ei ole alkuperältään erityisen suomalaisen – ei ainakaan, jos ”suomalaisena” pidetään jotakin puhtaasti Suomessa tuotettua. Suvivirren ”suomalaisuus” on juuri sitä, mitä suomalaisuus perimmiltään on: kasauma eri aikoina ja erilaisissa yhteyksissä syntyneitä piirteitä, joilla on vakiintunut paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaiseksi kuvitellussa kulttuurissa.

Suvivirren laatija Israel Kolmodin oli Visbyn lääninrovasti. Perimätiedon mukaan hän olisi saanut juhannuksena 1693 tai 1694 erityisen luonnonelämyksen Hångerin lähteellä Lärbrossa. Elämyksensä innoittamana hän olisi sitten runoillut virren. Paikalla on nykyisin muistokivi. (Kuva: Wikimedia Commons )

Tuomas M.S. Lehtosen artikkeli ilmestyi vuonna 2012 Anu Koivusen toimittamassa teoksessa Maailman paras maa. Kari Mäkisen artikkeli perustuu hänen Lahden historiapäivillä helmikuussa 2019 pitämäänsä esitelmään. Lisäksi sivulle on koottu muutamia lisätietolinkkejä virren tiimoilta.

 

Agricolan julkaisusarja

Lue artikkelit:

Lisätietoja virrestä:

Yksi kommentti artikkeliin “Agricolan julkaisusarjan uusin julkaisu käsittelee Suvivirttä

  1. Minua ei ole häirinnyt se, että sanoituksessa on myös uskonnollisuutta. Tuomas Lehtonen on kollegani.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *