Martti Haavio (22.1.1899−4.2.1973) oli kansanrunouden ja mytologian tutkija, joka vuosina 1949−1956 toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa. Hänen saksankielinen väitöskirjansa vuonna 1929 käsitteli ketjusatuja. Sen jälkeen hän kirjoitti useita laajoja tutkimuksia, mm. Suomalaisten muinaisrunojen maailma (1935), Suomalaiset kodinhaltiat (1942), Kansanrunojen maailmanselitys (1955), Karjalan jumalat (1959) ja Kuolematonten lehdot (1961). Haaviolla oli tavattoman laaja maailmanmytologian tuntemus ja […]

Lue lisää

Uno Harva (vuoteen 1927 Holmberg, 1882−1949) oli suomalaisen uskonnontutkimuksen pioneeri. Hän opiskeli papiksi ja sai virkanimityksen Kuorevedelle, mutta jo vajaan vuoden kuluttua hän pyysi eroa pappisvirasta jatkaakseen opiskelua. Vuonna 1926 Harva nimitettiin vastaperustettuun sosiologian professorin virkaan Turun yliopistoon. Harva tutki nimenomaan uskonnollisia käsityksiä erityisesti suomalais-ugrilaisten kansojen parissa.  Suomalaisten muinaisusko jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Suomalaisten muinaisuskon […]

Lue lisää

Kirjoittaessani arviota entisen helluntailaisen, nykyisin Uskontojen Uhrit UUT ry:n puheenjohtaja Terho Miettisen yhdessä toimittaja Raija Pellin kanssa kirjoittamasta Harhaanjohtajat-teoksesta, mieleni tekee lainata Teemu Tairan ateismia käsittelevän teoksen otsikkoa: Väärin uskottu. Niin vahvasti Harhaanjohtajissa rakennetaan kahtiajakoa ”normaalin, terveen ja tavallisen” evankelisluterilaisuuden eli suomalaisen tapakristillisyyden ja ”vahvauskoisuuden” eli vaarallisen, harhaanjohtavan ja petollisen karismaattisen ja konservatiivisen herätyskristillisyyden välille. […]

Lue lisää