Turun yliopiston kirjaston julkaisema verkkonäyttely käsittelee almanakkojen historiaa Suomessa. Almanakkoja on ilmestynyt Suomessa jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Kalenteritietojen lisäksi almanakoissa oli usein myös liitekirjoitus, jossa annettiin neuvoja maatalouden kehittämisestä tai terveydenhoidosta. Tekstit opettivat ja kehottivat kansaa käyttämään uusia viljelymenetelmiä ja kasvattamaan vaikkapa perunoita. Verkkonäyttely käsittelee monipuolisesti almanakkojen merkitystä ja asemaa Suomessa.
Turun horisontin mukaan laskettuja almanakkoja on ilmestynyt jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäiset Turun horisontin mukaan lasketut almanakat olivat ruotsinkielisiä, mutta vuodesta 1705 lähtien niitä ilmestyi myös suomeksi.
Isonvihan aikaan Turun horisontin mukaisia ruotsinkielisiä almanakkoja tehtiin jonkin aikaa Tukholmassa, kun almanakantekijät olivat paenneet silloiseen pääkaupunkiin. Noilta vuosilta suomenkielinen almanakka jäi ilmestymättä. Vanhat almanakat ovat paitsi kiinnostavia historian lähteitä myös antoisaa luettavaa vanhasta kielestä kiinnostuneille.
Kalenteritietojen lisäksi almanakoissa oli joka vuosi liitekirjoitus, jossa annettiin neuvoja maatalouden kehittämisestä tai terveydenhoidosta. Tekstit opettivat ja kehottivat kansaa käyttämään uusia viljelymenetelmiä ja kasvattamaan vaikkapa perunoita.
Almanakkojen oli määrä tavoittaa kansalaisia laajasti, ja siksi julkaisijat olivat tarkkoja siitä, minkälaista valistuksellista tietoa niissä jaettiin. Esimerkiksi ajankohtaiseen politiikkaan liittyvät aiheet oli kokonaan rajattu almanakkojen tieto-osioiden ulkopuolelle.
Keväästä
Se suloinen ja ihana kevä saa alkuns siitä ajasta, josta tähteintutkijat vuoδen alkavat. Nimittäin koska se kirkas aurinko ompi päättänyt juoksuns kahδentoistakymmenen taivaanmerkkein läpitse ja tulee ekvaattorin eli päivän ja yön tasaavaisen ratin ja ekliptikae eli auringon tien, punctum intersectionis vernale eli läpitseleikkaavaiseen punktiin keväällä tehδen päivän ja yön koko maailmasa yhtä pitkäksi, jonka tähδen myös tämä aika kutsutaan keväpäiväntasaukseksi, kuin tapahtuu yhδestoista päivä maaliskuusa auringon sisälle käyδes oinaan merkkiin.
Tänä vuonna on meille tuleva kylmä ja märkä kevä, mutta lopulla päättää pouδalla ja suloisella päivänpaisteella. (Ote vuoden 1705 almanakan Prognosticonista, Emilia Virtasen näyttelyartikkelista)
Kevätlukukaudella 2022 Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksessa järjestettiin vanhan suomen ja ruotsin kurssi, jolle osallistui lähes kaksikymmentä suomen kielen, pohjoismaisten kielten sekä historian ja arkeologian opiskelijaa. Kurssilla perehdyttiin almanakkojen kieleen ja erityisesti siihen, miten ruotsi on vaikuttanut suomen vanhaan kirjakieleen. Kurssin lopputyönä tehtiin verkkonäyttely Ajan Tieto – suomalaiset almanakat 1700-luvulla. Se on osittain kaksikielinen.
Kurssi on osa Vanhojen aikojen opintokokonaisuutta, jota koordinoi Turun yliopistossa toimiva monitieteinen tutkimuskeskus Tucemems (Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies).
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Turun yliopiston kirjaston kanssa.