Keskiaikakuvastoa hyödynnetään niin maailmankuuluissa tv-sarjoissa kuin ääriliikkeiden logoissa. Medievalismi on usein hyvin sukupuolittunutta, ja Internet-keskusteluissa keskiaikaan saatetaan kuvitella yhteiskuntia, jotka olisivat vapaita esimerkiksi feminismistä, vähemmistöjen äänestä ja maahanmuuttajista.
Huhtikuussa 2021 Twitterissä huomiota kiinnitti kahden suomalaisen nuoren naisen feminismistä irtautuvat julistukset. Mielenkiintoisia näistä ulostuloista teki se, että ne saivat tuhansia tykkäyksiä. Nuorten naisten irtisanoutuminen feminismistä ei ole irrallinen ilmiö, vaan jatkumoa keskustelulle intersektionaalisesta feminismistä, jossa Leena-Maija Rossin mukaan termi intersektionaalisuus herätti vastustusmyrskyn esiintyessään yhdessä termin feminismi kanssa hallituksen ministerin twiitissä.
Naisten irtisanoutumista feminismistä sekä suoranaista antifeminismiä voi tarkastella monelta eri kantilta, esimerkiksi keskiajan käytön eli medievalismin kautta. Kumpaakin, feminismiä ja medievalismia, on monenlaista. Yksi esimerkki suomalaisen feminismin edustajasta on Miehet ry, joka määrittelee itsensä feministiseksi järjestöksi ja toteaa, että ”nykypäivän feminismi tavoittelee aivan kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta”.
Selvää on, että kaikki feminismistä kirjoittavat eivät ymmärrä feminismiä samalla tavalla ja itseään feministeiksi kutsuvien joukossa on suuriakin näkemyseroja siitä, mitä feminismi on ja mihin sen tulisi pyrkiä. Niin kauan kuin feminismiä (tai feminismejä) on ollut, niin kauan niitä on myös vastustettu niin miesten kuin naisten toimesta. Esimerkiksi ranskan kielessä feminismi-termi otettiin käyttöön vuonna 1837 ja vuonna 1872 kuuluisa kirjailija Alexandre Dumas nuorempi käytti termiä ensimmäisen kerran negatiivisessa merkityksessä kuvatessaan naisten tasa-arvoa tukevat miehet epämiehekkäinä.
Medievalismi voi viitata sekä keskiajan käyttöön uuden ajan alusta nykyhetkeen, että keskiajan käytön tutkimukseen. Keskiajan käyttöä on monenlaista aina keskiaikatapahtumista arkkitehtuuriin, keskiaikateemoihin tietokone- tai lautapeleissä ja tv-sarjoissa (kuten Netflixin The Witcher), sekä esimerkiksi riimuja muistuttaviin tatuointeihin. Medievalismit kertovat ennen kaikkea niiden luontiajasta, eivät keskiajasta.
Omassa tutkimuksessani olen tarkastellut maskuliinisuuden rakentumista Ylilaudalla keskiaikaa käsittelevissä ketjuissa ja jatkan teemaa tulevassa artikkelikokoelmassa tarkastelemalla feminismiä ja antifeminismiä oikeistolaidan keskiaikaa käsittelevissä ja sivuavissa internetteksteissä. Minua kiehtovat tavat, joilla naiset on kirjoitettu ja siten kuviteltu historiaan – erityisesti keskiajan historiaan. Usein kirjoittajat ovat miehiä, jolloin voimme tarkastella myös miesten tapoja kirjoittaa omasta sukupuolestaan ja maskuliinisuudesta.
Ylilaudalla ja laitaoikeiston keskiaikaa sivuavissa keskusteluissa useimmat keskustelijat ovat miehiä, joten kuvitelmat keskiajasta ovat myös hyvin miehisiä – miekkoja, valloituksia, kuninkaita ja sotaretkiä. Naisille jää usein vain statistin tai pelastettavan uhrin rooli. Laitaoikeiston keskiajan käyttö, kuten medievalismi yleisemminkin, sisältää niin pitkiä kirjoituksia ja tulkintoja koko keskiajasta kuin lyhyitä, banaaleja viittauksia keskiaikaan, kuten vaikka keskiaikateemaisia meemejä. Laitaoikeistossa niihin kuuluu usein selkeä poliittinen ja yhteiskunnallinen sanoma – kuten liberaalin yhteiskunnan, maahanmuuton tai feminismin vastustaminen.
Mitä vastustetaan, kun vastustetaan feminismiä?
Kiinnostava kysymys on, mitä vastustetaan, kun vastustetaan feminismiä näissä keskiaikaa käsittelevissä kirjoituksissa. Vastustetaanko ”naisten ylivaltaa”, jota feministien syytetään ajavan, vähemmistöjen lisääntyvää ääntä, muuttuneita sukupuolirooleja, miesten aseman muutosta ja laajempia rooleja, vai seksuaalivähemmistöjen näkyvyyttä?
Feminismiin yhdistetään paljon asioita, jotka eivät sinänsä liity vain naisiin mutta joita naiset edustavat: yhteiskunnallista murrosta, jossa entiset etuoikeutetut pakotetaan uudelleenarvioimaan asemaansa ja luopumaan oikeuksistaan. Mielenkiintoinen piirre medievalistisissa fantasioissa on, että oma viiteryhmä kuvitellaan valtaan. Harvoin kukaan kuvittelee itseään maatyöläiseksi merovingiajan frankkivaltakuntaan, vaan ritariksi, kuninkaaksi tai pelätyksi valloittajaksi.
Laitaoikeiston medievalismi(e)n kenttä on hyvin maskuliininen, kuten on koko laitaoikeisto. Feminismistä irtisanoutuminen kietoutuu yhteen keskiajan poliittisen käytön kanssa. Tuore artikkeli ruotsalaisista naisista äärioikeistolaisessa Pohjoismaisessa vastarintaliikkeessä tuo erinomaisesti esille ristiriidat, jotka liittyvät naisten asemaan liikkeessä: toisaalta naiset toimivat aktivisteina ja rekrytoivat uusia jäseniä, mutta toisaalta he itse vahvasti irtisanoutuvat feminismistä ja olisivat jopa valmiita luopumaan äänioikeudestaan ”valkoisen kansan” vuoksi. He toimivat aktiivisesti liikkeessä, jonka yhtenä tarkoituksena on redusoida naiset vain äideiksi ja kodin piiriin.
Yllättävää ei kuitenkaan ole, että kyseisessä artikkelissa olevassa kuvakaappauksessa yhden liikkeen näkyvimmän naisen Twitter-profiilista näkyy, että hän määrittelee itsensä viikingiksi. Tämä on selkeää poliittista keskiajan käyttöä, koska valkoista ylivaltaa kannattavat liikkeet ovat monin paikoin kaapanneet viikinkikuvaston omaan käyttöönsä.
Viittaahan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen logokin skandinaaviseen mytologiaan. Laitaoikeistossa viikingit assosioidaan usein valkoisuuteen ja sankarillisuuteen. Populaarikulttuuri vahvistaa tätä representaatiota viikingeistä vaaleina valloittajina ja pelottomina sotureina. Populaarikulttuuri yleisemminkin vahvistaa kuvaa keskiajasta miehisenä, sotien ja valloitusten aikakautena – kuten esimerkiksi huippusuosittu Game of Thrones– tv-sarja osoittaa.
Kuviteltuun keskiaikaan on helppo projisoida tulkintoja ”puhtaammasta” ajasta ennen feminismiä ja nykyisenlaista yhteiskuntaa. Nuorten naisten irtisanoutumisen feminismistä, ja sen saaman suosion tekee mielenkiintoiseksi se, että monilla keskustelupalstoilla feminismin vastustaminen yhdistyy liberaalin ja vähemmistöjä kunnioittavan yhteiskunnan vastustamiseen. Ensimmäisessä kappaleessa mainitsemani Twitterin naiset eivät keskiajasta kirjoittaneet, mutta naisten äänen kuuluviin saattaminen tarkoittaa, että äänen saavat myös ne, jotka vastustavat feminismiä tai tasa-arvoa. Mutta samalla tavalla kuin suvaitsematonta ei tarvitse suvaita, ei tarvitse suvaita niitä, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan vähemmistöjen ja naisten oikeudet – olivat he sitten naisia tai miehiä.
Kaikki medievalismi ja keskiajan käyttö ei ole maskuliinista tai laitaoikeiston omimaa, mutta mahdollinen yhteys tunnistetaan laajalti. Cardiffin yliopiston keskiajan kirjallisuuden lehtori Usha Vishnuvajjala totesikin luennollaan feministisestä medievalismista (5.5.2021), että nykytutkimuksen keskiajan käytöstä tulisi tuoda enemmän esille naistoimijoiden kenttää vastavoimana laitaoikeiston ja Incel-ryhmien hyvin yksipuoliselle keskiajan käytölle. Naiset kuluttavat ja tuottavat medievalismia yhtä lailla kuin miehet ja tämä tulisi tuoda esille myös tutkimuksessa vastavoimana toksiselle medievalismille, jossa vastustetaan naisten toimijuutta rajatun kentän (kuten kodin ja toisten naisten rekrytoinnin) ulkopuolella.
***
FT Heta Aali on kulttuurihistorioitsija, joka on erikoistunut suomalaisen ja kansainvälisen medievalismin tutkimukseen. Hän on mukana Turun yliopistossa Pseudohistoria-hankkeessa. Häneltä ilmestyy loppuvuodesta 2021 artikkeli “Masculine Online Medievalism in Twenty-First-Century Finland” teoksessa Medievalism in Finland and Russia: Identity and Community after the Cold War (toim. Reima Välimäki. Bloomsbury).