Miten ihmiset oppivat kirjoittamaan, kun koululaitosta ei ollut? Millaisista asioista monella oli niin palava halu kirjoittaa? Miksi lypsylehmän kuolema sai kiertokoulunopettaja Isak Ojalan katumaan isänmaallisuuttaan? Kuka kirjoitti feministisen virren 1830-luvulla? Millaisia kokemuksia avioliittoon astuminen ja lasten syntymä olivat talonpoika Juho Kaksolalle? Entä miten ompelija Mathilda Österbergiltä onnistui pikkunoidaksi kutsutun tietäjän haastatteleminen? Tutustu itseoppineiden kansanihmisten teksteihin vuosilta 1664–1918. Ne kertovat Suomen historiasta ruohonjuuritasolla.
Kynällä kyntäjät
- esittelee 22 itseoppinutta kirjoittajaa, jotka kertovat omin sanoin elämästään
- esittelee tekstilajeja, joita itseoppineet kirjoittajat käyttivät
- valaisee suullisen kulttuurin muuttumista kirjalliseksi eli kertoo kirjallistumisen historiasta
- johdattelee yhteiskunnallisiin murroksiin yksilöiden kokemusten ja elämänkulun kautta
- sisältää aiheisiin liittyviä oppimistehtäviä.
Kynällä kyntäjät -verkkojulkaisu sopii kenelle tahansa Suomen kirjallisen kulttuurin vaiheista kiinnostuneelle, esimerkiksi sukututkijoille, kotiseutuhistorian harrastajille ja kaikille jotka haluavat tutustua 1800-luvun kansanelämään. Ajantasaisiin opetussuunnitelmiin perustuvat oppimistehtävät mahdollistavat verkkojulkaisun käytön kouluopetuksessa.
Verkkojulkaisu perustuu Suomen Akatemian rahoittamiin tutkimushankkeisiin Itseoppineet kirjoittajat ja kirjallistumisen prosessit 1800-luvun Suomessa (2008–2011) ja Matala katse luokkiin, ideologioihin ja kirjoittamisen käytäntöihin: sosiaalisista rajoista ja niiden ylityksistä 1800-luvun Suomessa (2012–2015) sekä artikkelikokoelmaan Kynällä kyntäjät – Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa (toim. Lea Laitinen ja Kati Mikkola, SKS 2013).
Lähde: Kynällä kyntäjät -oppimisaineisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018.