Koneen Säätiön 25 000 euron suuruisen Vuoden Tiedekynä -palkinnon saa tänä vuonna dosentti Anna-Maria Tapaninenartikkelillaan Rajalla laboratoriossa: iän arviointia, iän määrittämistä ja ikämääräyksiä, joka on ilmestynyt Tiede & Edistys -lehden numerossa 3/2018. Artikkeli käsittelee iän määrittämistä tilanteissa, joissa turvapaikkaa hakevilta nuorilta puuttuvat luotettavina pidetyt asiakirjat. Tapaninen osoittaa, kuinka viranomaiset kohtelevat epävarmaa tietoa iästä täysin varmana tietona, vaikka ikäanalyysit ovat kiistanalaisia ja niihin liittyy suurta tulkinnanvaraisuutta. Iän määrittelystä onkin tullut yksi työkalu Suomen tiukan turvapaikkapolitiikan noudattamisessa. Tiedekynä-palkinnon saajan valitsi 14 ehdokkaan joukosta emeritaprofessori Riitta Jallinoja.
Iän arvioinnista ei ole aiemmin julkaistu yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia Suomessa eikä muuallakaan vaan ainoastaan kapea-alaisia selvityksiä. Artikkeli perustuu monipuoliseen haastatteluaineistoon ja kirjallisiin lähteisiin. Tapaninen on haastatellut maahanmuuttoviranomaisia, oikeushammaslääkäreitä ja geneetikkoja, kansalaisjärjestöjen asiantuntijoita ja asianajajia sekä asianosaisia. Lisäksi hän on tutkinut hallinnollisia dokumentteja ja oikeuden päätöksiä.
Aluksi Tapaninen tarkastelee DNA-analyysin ja lääketieteellisen iänmäärityksen roolia nykyisessä Suomen maahanmuuttopolitiikassa. Sen jälkeen hän pohtii iän arvioinnissa tavoiteltavan tiedon luonnetta ja todistusvoimaa sekä käsittelee DNA-analyysiä, röntgenkuvausta ja silmämääräistä iän arviointia. Lopuksi kirjoittaja pohtii iän määrittämisen muuttumista ikämääräykseksi käyttämällä nuorten itsensä kehittämää käsitettä sekä sen seurauksia nuorille turvapaikanhakijoille.
Tapaninen tuo esiin, miten ikäanalyysien tulosten epävarmuus jää viranomaisten päätöksenteossa sivuun ja näyttöä pidetään objektiivisena tietona. Iän epäily aiheuttaa yksin tulleille nuorille suuria paineita.
Turvapaikkaprosessin tulkinnanvaraisuus näyttäytyy nuorille mielivaltaisena
Palkinnon valitsija Riitta Jallinoja kirjoittaa perusteluissaan: ”Sosiologisesti parasta analyysissa oli se, että Tapaninen osoittaa, miten vaikeaa kategorioiden rakentaminen on, vaikka rajankäynnissä odotetaan nimenomaan täsmällisyyttä. Lisäksi artikkeli osoittaa hienosti, kuinka päätöksiä joudutaan tekemään monien toimijatahojen ristiriitaisten arvioiden pohjalta.”
Tapaninen itse toteaa:
”Suurin ongelma on se, mihin ja miten laboratoriotulosta käytetään. Se perustuu alati muuttuviin säännöksiin, hallinnollisiin linjauksiin, maahanmuuttopoliittisiin keskusteluihin ja jatkuvaan tulkinnanvaraisuuteen. Turvapaikkaprosessin jokaisessa vaiheessa – ikäarviointiin ohjaamista koskevasta päätöksestä mahdolliseen laboratoriotutkimukseen, tuloksen oikeuslääketieteelliseen tulkintaan, Maahanmuuttoviraston tekemään iän määrittämiseen, mahdolliseen valitukseen turvapaikkapäätöksestä ja viimein päätöksen seurauksiin – on tulkinnanvaraisuutta ja nuorten itsensä kannalta usein ahdistavaa käsittämättömyyttä ja mielivaltaisuutta. Päämääränä on pikemminkin alaikäisinä esiintyvien aikuisten paljastaminen kuin lapsen edun takaaminen.”
”Noin 18-vuotiaan nuoren määrittäminen alaikäiseksi on vaarattomampaa kuin nuoren määrittäminen lapseksi. Aikuiseksi määrätty nuori voidaan esimerkiksi ottaa helpommin säilöön tai palauttaa lähtömaahan, jonne ei enää ole välttämättä siteitä. Vaikka kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet ikätestausta, Suomessa asiasta ei ole keskusteltu vakavasti. Samaan aika Isossa-Britanniassa lastenlääkärit, ihmisoikeusjärjestöt ja hallintokin ovat kritisoineet käytäntöjä ankarasti ja saaneet aikaan testauksesta luopumisen. Myös Ruotsissa vastarinta on ollut viime aikoina voimakasta”, Tapaninen sanoo.
Miten päättäjät saavat tutkimustietoa?
Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhosen Tiedekynä-kilpailu sai pohtimaan, miten suomenkielinen laadukas yhteiskuntatiede vaikuttaa päätöksentekoon.
”Kilpailuun osallistuneet laadukkaat artikkelit ajankohtaisista aiheista ovat päättäjille helpommin lähestyttäviä kuin kansainväliset journaaliartikkelit. Miten tämänkin tärkeän tutkimustiedon saisi paremmin päättäjien tietoon? Sitä on lehtien ja niiden tukijoiden mietittävä.”
Anna-Maria Tapaninen on sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Helsingin yliopistossa. Väiteltyään sosiaaliantropologian ajalta hän on tutkinut lasten anonyymiä hylkäämistä laitoksiin 1800-luvun Euroopassa. Viime vuosina hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet bioteknologioiden käyttöä siirtolaisuuden hallinnassa. Tällä hetkellä hän tutkii yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottamista.
Koneen Säätiö myöntää Vuoden Tiedekynä -palkinnon vuosittain tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti. Tänä vuonna palkinto myönnettiin yhteiskuntatieteellisen alan kirjoituksesta. Palkinto on suurin suomalainen tieteellisestä kirjoittamisesta myönnettävä palkinto ja se jaettiin nyt yhdeksättä kertaa.