Victor Hugon Kurjissa on kohtaus, jossa roistomaisen Thénardier’n perheen koditon poika, Gavroche, pelastaa 1830 vallankumouksen keskeltä kaksi eksynyttä lasta (omia veljiään). Gavroche on löytänyt oivallisen piilopaikan Napoleonin Bastilleen rakennuttaman norsumonumentin vatsasta, jossa pojat voivat nukkua rottien keskellä. Peittona pojilla on Jardin des Plantes’in kirahvilta varastettu matto, josta Hugo kirjoittaa, että se oli ”hyvin paksu ja erinomaisen hyvin tehty”.

Michael Allinin kirjoittama Kaarle X:n lahjakirahvin historia osoittaa romaanin kertojan luotettavaksi. Vaikka Gavrochen varastama matto ei todennäköisesti olekaan se kuninkaan vaakuna kuviolla koristeltu ja kauttaaltaan mustalla punoksella reunustettu öljykankainen peitto,jonka Ranskan merkittävin luonnontieteilijä Étienne Geoffrey Saint-Hilaire teetti vuonna 1827 suojamaan Zarafa-kirahvin ruumista ja kaulaa Marseillesta Pariisiin suuntautuneen kävelymatkan koettelemuksia vastaan, ei Zarafan luettuaan tee mieli kyseenalaistaa Hugon kerronnallista nerokkuutta. Kurjien arvottomat lapset saavat värjötellä erinomaisen hyvin tehdyllä peitteellä, joka kuuluu kallisarvoiselle kirahville!

Allin valottaa kirjassaan, miten hyvästä kohtelustaan huolimatta Zarafakin – Hugon lasten tavoin – on vain valtapoliittisten pelien nappula. Sen historia alkaa 1800-luvun Sudanista, joka tarjoaa raaka-ainetta – mustia ihmisiä ja villieläimiä – niiden Ranskan ja Egyptin välisten (kauppa) suhteiden ylläpitämiseksi, joiden alku on Napoleonin Egyptin retkessä vuonna 1798 ja jotka muodostavat yhden luvun Ranskan kolonialismin historiassa.

Zarafa on orjakaupasta hyötyvän Egyptin passan, Muhammed Alin, lahja Ranskan kuninkaalle Kaarle X:lle, jota hän yrittää turhaan lepytellä Kreikkaa vastaan käymänsä sodan takia. Eikä tällaiseen asemaan korotetun kirahvin matka Pariisiin voi olla muuta kuin sarja onnellisia episodeja, joita ylellinen peitto osuvasti kuvastaa, mutta joka sittenkin muodostaa vain yhden loisteliaan yksityiskohdan tässä Allinin omassa cabinet des curiositéssa.

Zarafan matka Sudanista Aleksandriaan vuonna 1826 muodostaa jännittävän historian, johon Allin punoo modernisoituvan Egyptin, egyptomaniaan villiintyneen eurooppalaisen älymystön sekä länsimaista eläinten kohtelun historiaa. Aleksandriasta valittu kirahvi jatkaa laivalla Marseilleen markiisikankaisen katoksen suojatessa sitä sateelta ja paisteelta. Sen mukana seuraa kaksi arabihoitajaa, sitä ruokkivat lehmät ja lisäksi kirje, jossa ranskalaisille vastaanottajille muistutettiin Zarafan hoito-ohjeista; päivittäin se tarvitsi yli 20 litraa maitoa.

Marseillessa kirahvi joutui tavanomaiseen karanteeniin, jolloin se sai ensimmäisen vaatimattoman loimensa, ruudullisesta kankaasta ommellun. Myöhemmin se pääsi lekottelemaan Marseillen prefektin loisteliaasti rakentamaan suojaan, jonne kaupungin kerma tuli aux soirées à la girafe ilta toisensa jälkeen ihastelemaan tätä ”Afrikan kaunotarta”.

Kirhavin kävelymatkan Marseillesta Pariisiin alkukesästä 1827- suojanaan tuo öljykankainen viitta – Allin on kuvannut fokusoiden Saint-Hilaireen, joka oli ollut Egyptissä Napoleonin kokoaman tutkijaryhmän mukana ja joka nyt sai tehtäväkseen saattaa kirahvin kuninkaan luokse. Matka on koettelemus enemmänkin kirahvin saattajille, jotka kylmän, sateen ja erikoisten yöpymisjärjestelyjen järjestämisen vaivan lisäksi joutuivat kärsimään jatkuvasta väkijoukkojen tungeksimisesta kirahvin ympärillä. Pariisissa kirahvi synnytti zarafamanian, joka näkyi kaikessa, naisten kampauksissa à la girafe, kirahvikuvioisissa astioissa ja tekstiileissä. Se synnytti puheenparsia ja kirahviviittauksia, jotka löysivät tiensä myös kirjallisuuteen, kuten mainittuun Hugon romaaniin.

Allinin kirja ei ehkä tyydytä historiantutkimuksen metodisia puristeja, jotka ovat tarkkoja jokaisen faktan nootittamisen ja käsitteen määrittelemisen suhteen, mutta historian ystäviä, amateurs, kirahvin tarina houkuttelee palaamaan yhä uudestaan näihin 1800-luvun tapahtumiin. Zarafa on historiallinen kuriositeettikabinetti, harvinaisten historiallisten tosiasioiden kokoelma. Se on historiantutkimusta, joka pohjautuu vakavaan harrastukseen, mutta jonka tarkoitus on myös pysähdyttää lukija ja tehdä häneen vaikutus.