Anu Heiskasen tietokirja Salateitse Saksaan – Hitlerin valtakuntaan 1944 lähteneet suomalaiset naiset läpivalaisee kattavasti Suomesta poistuneiden naisten lähdön moninaiset syyt ja reitit. Kirjan punaisena lankana kulkee ajatus ihmisestä resurssina rintamien ulkopuolella, missä jatkuvasti tarvitaan ihmisiä työntekijöiksi tuotantoon ja palveluihin. Nämä työntekijät ovat Heiskasen tutkimassa rajauksessa naisia, jotka sodan loppuvaiheiden vaikeissa oloissa usein rinnastuivat pakkotyöläisiin ja vankeihin. Sodan päätyttyä heidän paluunsa Suomeen ei ollut itsestäänselvä saati helppo järjestää.

Noin tuhat naista lähti Suomesta vuoden 1944 syyskuussa kohti Saksaa. Teos tiivistää siviilin sotakokemuksen niin taloudellisena, sosiaalisena kuin emotionaalisena ilmiönä ja on itsessään arvokas tutkimukseen perustuva kokoava esitys aiheesta, josta on riittänyt uskomuksia ja huhuja näihin päiviin saakka. Teos perustuu Heiskasen vuonna 2018 julkaistuun poliittisen historian väitöskirjaan Naisen kokemus, sota ja selviytyminen – Kolmanteen valtakuntaan 1944 lähteneet suomalaiset naiset, ja siinä käydään tarkkaan läpi ajan oloja niin poliittisessa kokonaiskuvassa kuin haastattelu- ja kirjekatkelmien myötä myös mikrohistorian keinoin yksilön kokemuksen tasolla. Vaikuttavat ja traagiset ihmiskohtalot nivoutuvat osaksi historiankirjoitusta ja liittävät siviilin kokemuksen kiinteäksi osaksi toista maailmansotaa koskevaa historiaa.

Moninaisia syitä lähteä

Saksalaisten läsnäolo Suomessa tarjosi kielitaitoisille ja ahkerille naisille työmahdollisuuksia, joihin tartuttiin hanakasti usein paremman palkan vuoksi. Myös Etelä-Suomesta matkustettiin Pohjois-Suomeen töihin Saksan asevoimien ja niiden alihankkijoiden palvelukseen, vaikka saksalaisten töissä oltiin myös satamissa ja lentokentillä muualla Suomessa. Heiskasen aineiston naiset näyttäytyvät järkevinä taloudellisina toimijoina. Vuosien 1941–44 aikana saksalaisten läsnäoloon totuttiin. Lähtöpäätös syksyllä 1944 tehtiin nopeasti oma asema huomioiden. Useat poistuivat Suomesta ensisijaisesti juuri työn jatkumisen perässä, ja vain osa poistui siksi, että seurusteli saksalaisen kanssa. Osa sai myös koulutuksen ammattiin saksalaisten palveluksessa; koulutus ja taidot ovat hyödyksi myös sodan turbulenteissa loppuvaiheissa, kun taitojen ansiosta päästiin turvallisempiin töihin.

Natsi-Saksan pyrkimys ”rotupuhtauteen” ja äitimyytin ylläpitoon tunnistettiin jo lähtökohtaisesti ristiriitaiseksi ideologiaksi, mikä aiheutti käytännön ongelmia myös saksalaisille jo sodan aikana ihmisten liikkuessa ja kohdatessa toisiaan. Sodan edetessä ihmiset työresurssina kävivät myös yhä arvokkaammiksi. Tätä kuviota Heiskanen valottaa erityisen ansiokkaasti ja sivuaa samalla myös sotaa suurena muuttoliikkeenä. Sodanjälkeisessä Euroopassa myös UNRRA:n toiminnan lähtökohta, jossa ihmiset palaavat kotimaihinsa, osoittautui useasta syystä vaikeaksi toteuttaa.

Modernit, sinnikkäät naiset

Saksalaisten ja sittemmin liittoutuneiden töissä korostui ruoan merkitys selviytymisen takaajana, kun palkalla sodan loppuvaiheissa ja sodan jälkeen ei välttämättä ollut kuin nimellinen arvo. Kaikkein karuimmin pula kosketti raskaana olevia ja pienten lasten äitejä, jotka tekivät kaikkensa saadakseen vahvistettua itseään ja ruokittua lapsensa. Sodan materiaalinen todellisuus konkretisoituu yhä uudestaan Heiskasen tekstissä, kun selviytymisestä käväistään runsaudessa ja palataan yhä ahdistavampaan niukkuuteen.

Paluun Suomeen teki vaikeaksi monipolvinen byrokratia. Se kasvoi sodan jälkeen uusiin mittasuhteisiin, kun liittoutuneiden johdolla seulottiin mahdollisia sotarikollisia useiden kansallisuuksien joukosta. Sodanjälkeisessä Suomessa viranomaisilla myös kesti järjestää avustettu paluu, ja usein palaavat naiset olivat oman neuvokkuutensa varassa. Ns. punaisen Valpon hallinnoimalla Hangon paluuleirillä palaajiin suhtauduttiin epäillen. Henkilön statuksen määrittelyn prosessien kuvauksessa on suora yhtymäkohta tähänkin päivään: ei ole varmaa, että kansalaisuus oikeuttaisi viranomaisapuun kriisitilanteessa.

Teos piirtää esiin modernin naisen, joka tekee itsenäisiä päätöksiä asuinpaikan, ammatinvalinnan, ihmissuhteiden ja työn suhteen. Toisaalta se myös nyökkää sodan ylisukupolvisuuteen niissä lapsissa, joita Suomesta poistuneille naisille syntyi osana normaalia elämää, mutta vaikeisiin olosuhteisiin. Ennen kaikkea teos on terävästi kirjoitettu tietokirja sinnikkäästä ja selviytyvästä ihmisessä sodassa.