Uudet julkaisut

Historiallinen Aikakauskirja 2-2018 on ilmestynyt

Historiallisen Aikakauskirjan Vuoden 1918 muistot ja vaikutushistoria -teemanumero on ilmestynyt. Numerossa avataan vuodesta 1918 tehtyä tutkimusta ja tarjotaan uudenlaisia näkökulmia sisällissodasta käytyyn keskusteluun. Lisäksi FM Virva Liskin arvio jatkaa keskustelua Marjo Liukkosen huomiota herättäneestä Hennalan naismurhat 1918 -teoksesta. Liskin arvio lähdeviitteillä varustettuna löytyy Historiallisen Aikakauskirjan kotisivuilta.

Päätoimittaja Anu Lahtinen kirjoittaa:

”Vuoden mediakeskusteluista äänekkäin on hiukan yllättäen liittynyt Hennalan naisvankikuolemiin vuonna 1918. Mediahuomio on kiinnittynyt erityisesti Hennalan naisvankeja käsittelevään sosiologian väitöskirjaan, josta enemmän kirja-arviossa tässä julkaisussa. Paavolaisensa, Ylikankaansa, Haapalansa, Lintusensa, Hakalansa ja Tukkisensa lukeneet historioitsijat ovat saattaneet hiukan yllättyä, kun mediassa on vilahdellut lausuntoja, joiden mukaan ”puhtoisten voittajien sankaritarina” olisi murtumassa vasta armon vuonna 2018. Esimerkiksi käsillä olevan Historiallisen Aikakauskirjan sisällön olettaisi kyllä hyvin osoittavan, että tutkimus on jo pitkään ollut varsin moniäänistä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vuoden 1918 aiheet olisi tyhjennetty tai että uusia näkökulmia ei löytyisi esiin nostettaviksi.

Kuten Arvi Korhonen vuonna 1919 totesi, ”vielä vuosisatojenkin päästä, jolloin kaikki lähteet on jo käytetty, niitä tulkitaan ja arvostellaan eri tavoin”. Historioitsijoiden tehtävänä on huolehtia siitä, että keskustelu tekisi mahdollisimman hyvin oikeutta sekä tutkimuskohteelle että tutkimustuloksia lukevalle yleisölle.”

Ohessa julkaisun sisällysluettelo sekä linkki uusimman numeron pääkirjoitukseen. Haikin artikkeleista ja foorumilla julkaistuista puheenvuoroista voi jatkaa keskustelua Agricolan foorumilla.

Historiallinen Aikakauskirja 2-2018

Sisältö

Suuntaviivoja

Anu Lahtinen, Vuoden 1918 jälkivaikutus

Katsaus

Marko Tikka
Hitaasti koottu palapeli – Suomen sisällissota historiankirjoituksessa

Artikkelit

Virva Liski
”Silliä me painettiin akkunasta sisään aina silloin kun sotamies kääntyi toisinpäin” – Naisten selviytymisstrategiat Santahaminan punavankileirillä kesällä 1918

Tiina Lintunen ja Kimmo Elo
Valtiorikosoikeuteen joutuneiden punaisten naisten verkostot Porin alueella vuonna 1918

Ville Sarkamo
Kiveen hakattu historia – Sotamuistomerkit sisällissodan ylevöittäjinä, historiallistajina ja julkisen vaikenemisen ilmentäjinä vuosina 1918–1939

Michael Halila
Suomen armeija ja kansalaissodan pitkä varjo – Jääkärien sotataito 1918–1939

Katsaukset

Tuomas Tepora
Satavuotinen sota? – Sisällissodan muistamisesta ja historiakulttuurista

Rami Mähkä
Suomen sisällissodan vaikutushistoriat

Historia ja fiktio

Jussi Ojajärvi
Alussa oli ristiriidat – Väinö Linna sisällissodan käsittelijänä

Keskustelu

Timo Soikkanen
Sorsa, Kekkonen ja Koivisto

Näkökulma

Ville Jalovaara
Ensimmäisen maailmansodan pitkä varjo ei jätä Armeniaa rauhaan

Arvioita

Roger Picard
Salonkien aika (Johan Stén )

Raimo Pullat
Tallinnlase asjademaailm valgustussajandil (Pirjo Korkiakangas)

Alpo Juntunen
Sveaborg – Helsingin suoja ja Pietarin etuvartio 1808–1918 (Jyrki Paaskoski)

Martti Ajo
Punainen eskatologia – Jumalan valtakunta ja työväenliike Sigfrid Sireniuksen teologis-aatteellisessa ajattelussa ja kristillissosiaalisessa toiminnassa vuoteen 1924 (Ilkka Huhta)

Matti Lackman
Kullervo Manner – Kumouksellisen muotokuva (Erkki Vettenniemi)

Marjo Liukkonen
Hennalan naismurhat 1918 (Virva Liski)

Reetta Laitinen (toim.)
Sisaret 1918 (Tiina Männistö-Funk)

Niina Naarminen
Naurun voima – Muistitietotutkimus huumorin merkityksestä Tikkakosken tehtaan paikallisyhteisössä (Maria Vanha-Similä)

Niklas Jensen-Eriksen & Elina Kuorelahti
Suuri affääri – Helsingin Sanomien yrityshistoria 1889–2016 (Pasi Nevalainen)

Seppo Hentilä
Pitkät varjot – Muistamisen historia ja politiikka (Sirkka Ahonen)

Mikko Myllykangas ja Petteri Pietikäinen (toim.)
Ajatusten lähteillä – Aatteiden ja oppien historiaa (Tuomas Laine-Frigren)

Maarit Leskelä-Kärki
Toisten elämät – Kirjoituksia elämäkerroista (Anu Lahtinen)

Tiedemaailma

Heikki Halila
Suomen valtiokalenteri historiallisena lähdeteoksena

Abstraktit · Abstracts

Historian Ystävä

Historiallinen Aikakauskirja 116:2 (2018)

7 kommenttia artikkeliin “Historiallinen Aikakauskirja 2-2018 on ilmestynyt

  1. Normaalia historiallista keskustelua vai mafiatouhua?
    Koska tiedän, että kirja-arvosteluihin on turha lähettää vastinetta, en kommentoi maisteri Virva Liskin Hennalan naismurhat 1918 -tutkimustani koskevassa kritiikissä (HA 2/2018) esiintyneitä virheellisyyksiä, vaan tyydyn kiittämään yleisesti kaikkia kirjani markkinointiin osallistuneita historian maistereita ja tohtoreita itseni sekä kustantajani puolesta.
    Tahtoisin sen sijaan tuoda keskusteluun kirjani ilmestymisen esiin nostaman rakenteellisen väkivallan sisällissodan tutkimuksen piirissä. Päätoimittaja Anu Lahtinen viittaa kaikkiin ”Haapalansa ja Tukkisensa lukeneisiin historioitsijoihin”, jotka hänen mukaansa ovat yllättyneet väitteestäni, että minua ja tutkimustani vastaan käyty kamppailu on ennen kaikkea ”sisällissodan puhtoisen sankarimiehen legendan” suojelua. Lahtisen mielestä tälle ei ole perustetta. Kuitenkin jo kaksi vuotta ennen tutkimukseni valmistumista 3.5.2016 kello 10.oo Kansallisarkistossa tuli ”suojeluskuntaupseerin pojaksi” esittäytynyt filosofian kandidaatti Tauno Tukkinen (joka on siis Lahtisen mainitsema merkkihenkilö sisällissodan tutkimuksen kentässä) kertomaan minulle, että minulla ”ei ole lupaa tutkia teloitettuja naisia”. Lisäksi hän kertoi keskustelleensa ”useiden professoreiden kanssa” siitä, että mikäli tekisin väitöskirjan aiheesta, se ei tule menemään läpi. Tukkisen mukaan ”äitejä ja lapsia leirillä” käsittelevä väitöskirja olisi voinut mennä läpi. Lisäksi Tukkinen kielsi minua kirjoittamasta raiskauksista ja kertoi olevansa jonkinlainen voimamiesmestari ”tiesmissä” ikämiessarjoissa. Nauroin aluksi. Mutta sitten ilmeni, että Tampereen yliopiston historianprofessori Pertti Haapala (toinen Lahtisen mainitsema merkkihenkilö sisällissodan tutkimuksen alalla) oli eräs näistä Tukkisen mainitsemista ”useista professoreista”. Hän rehvastelee esimerkiksi Tampereen yliopiston historianyksikön YouTube-videossa ”Onko 1918 jo historiaa?” yrittäneensä estää kirjani julkaisemisen. Eikä tämä ollut pelkkää rehvastelua, vaan hän todella yritti sen tehdä. Pitävätkö sisällissotatutkijat todellakin normaalina tieteellisenä kritiikkinä sitä, että tutkimuksen julkaiseminen yritetään estää jo kaksi vuotta ennen sen kirjoittamista? Onko historiantutkimuksessa arkipäivää, että naistutkijat ohjataan uhkailemalla marginaaliin kirjoittelemaan söpöjä juttuja äideistä ja lapsista leirillä? Meillä sosiologiassa tätä sanotaan rakenteelliseksi väkivallaksi. Juuri siksi sosiologien tekemää mikrohistoriallista tutkimusta ja vallan tekemistä näkyväksi tarvitaan.

    1. Ehkä nyt olisi aika, että argumentoit tutkimukseesi kohdistettua kritiikkiä. Jos sanottavaa on, niin julkaisutila löytyy Haik:n palstalta, kuten päätoimittaja tuossa alla toteaa. Tieteessä on syytä argumentoida tieteen pelisäännöillä ja tässä kohtaa teoksesi argumenttien kestävyysvaje on kirja-arviossa esitetty selkeästi. Kirja on julkaistu, sitä arvioidaan, eikä sitä kuka sanoi mitä arkiston käytävillä. Uhkailla ei tietysti kukaan saa ketään, se on asiatonta., Mutta tutkimuksellisetsi kiinnostavaa tässä on se, mitä vastaat esitettyyn tiedekritiikkiin. Sinulla on tilaisuus argumentoida vasta-argumentit. Jään odottamaan vastinetta. Ja uskon, että moni muukin.

      1. Olen Anu Suorannan kanssa samaa mieltä. Olisi hyvä nähdä edes yksi kommentti tai vastaus joka käsittelisi väitöskirjaasi kohdistetun kritiikkiin asiasisältöä. Ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa tutkimuksesi sisällöstä, jos torjut sitä kohtaan esitetyn asiallisen kritiikin ajojahtina tai yrityksenä vaientaa tutkimusta ilman viittauksia itse käsiteltävään asiaan.
        Hienoa kuitenkin, että halunnut kommentoida asiaa Agricolassa, sillä en kyllä oikein ymmärrä sitäkään miksi keskustelu tästä aiheesta pitäisi välttämättä käydä vain paperisen, harvoin ilmestyvän julkaisun palstoilla, kun se voitaisiin käydä avoimesti esimerkiksi juuri tässä tai Haikin Agricolassa sijaitsevalla foorumilla?
        Minusta olisi tärkeää, että suurelle yleisölle tehtäisiin mahdollisimman hyvin läpinäkyväksi se mistä tässä keskustelussa on kyse.

    2. Mihin perustuu väite, että ”naistutkijat ohjataan uhkailemalla marginaaliin kirjoittelemaan söpöjä juttuja äideistä ja lapsista leirillä”? Ymmärtääkseni sisällissotaa ja sen jälkiselvittelyjä tutkineet (ja varsin ansioituneet) naiset, kuten esimerkiksi Tiina Lintunen, Virva Liski tai Marianne Junila eivät todellakaan tutki erityisen ”söpöjä juttuja”, enkä ole kuullut, että heitä tai muitakaan olisi estetty tutkimasta tärkeiksi kokemiaan aiheita.

      Tapa, jolla esität tutkimuksesi kritiikin historiantutkimuksen miesmafian tuotteena, on minusta feministisestä(kin) näkökulmasta erittäin ongelmallinen, koska samalla ohitat naistutkijoiden työn. Tutkimuksesi on julkaistu, se on tärkeää. Nyt on aika toimia kuten tiedeyhteisössä tehdään ja keskustella sen tuloksista. Minua esimerkiksi erityisesti kiinnostaisi kuulla ajatuksiasia herstory-käsitteestä sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen risteyskohdista, joista olen kirjoittanut kirjasi pohjalta blogissani: http://riikkataavetti.fi/sukupuoli-seksuaalisuus-ja-hennalan-vankileirin-muistaminen/

  2. Viittasin tosiaan pääkirjoituksessa Pertti Haapalan vuonna 1993 päätoimittamaan HAik-numeroon, jossa käsiteltiin aikoinaan vuoden 1918 eri tulkintanäkökulmia ja tuotiin tuolloin esiin tulkintojen monenlaisuus. Lisäksi totesin, että vuoden 1918 historiaa on käsitelty ja tullaan käsittelemään monista näkökulmista ja monin lähtein ja näin tuleekin olla. Pääkirjoitus ja sisällysluettelo on luettavissa uuden numeron aloitussivulta. Linkki http://www.historiallinenaikakauskirja.fi/uusin-numero

    Historiallinen Aikakauskirja on tänäkin vuonna julkaissut pieniä puheenvuoroja ja niihin vastineita joissakin tapauksissa, joissa fokus on ollut esimerkiksi lähteiden käytössä ja metodologisessa keskustelussa.

    Anu Lahtinen
    Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittaja, professori

    1. Sanonpa nyt: Minulla ei ole ollut mitään tekemistä Marjo Liukkosen työn kanssa enkä ole puhunut siitä tai hänestä kenenkään kanssa ennenkuin sain käsikirjoituksen luettavaksi. Kirjoitin pyydetyn referee-lausunnon, mikä kuuluu tieteelliseen julkaisuprosesiin, ja totesin siinä, että tutkimus on huono, mikä on totta. Kaikki muu puhe asian ympärillä on vilkasta mielikuvitusta – siis valehtelua tai ymmärtämättömyyttä. En ole myöskään koskaan tavannut Tauno Tukkista.

      Pertti Haapala, prof.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *