Lapin Kansa on julkaissut verkkogallerian, joka esittelee sata Hildur Larssonin (1882–1952) Lapista ja lappilaisista ottamaa valokuvaa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Lapin valokuvauksen unohdetun uranuurtajan kuvissa esiintyy ihmisiä, tapahtumia ja maisemia enimmäkseen Rovaniemeltä, mutta myös Kemistä, Kemijärveltä, Kolarista, Pelkosenniemeltä ja Savukoskelta. Suurin osa verkkogallerian kuvista on aiemmin julkaisemattomia.
Hildur Larsson (1882–1952), vuodesta 1916 Hildur Sammallahti, oli alun perin Ruotsista kotoisin oleva valokuvaaja ja valokuvaamoyrittäjä Rovaniemellä ja Kemijärvellä. Hän oli saanut oppinsa haaparantalaiselta Mia Greeniltä (1870–1949), jonka valokuvaamon sivukonttori Kemissä tuli Hildurin vastuulle vuonna 1900. Viiden Kemissä vietetyn vuoden jälkeen Hildur vuokrasi Rovaniemeltä valokuvaamotilat, joihin perusti oman yrityksensä ja muutti Kemistä Rovaniemelle.
1900-luvun alun Rovaniemi oli muutaman tuhannen asukkaan taajama, jossa poikkesi vain kierteleviä valokuvaajia joitakin kertoja vuodessa. Niinpä Hildur Larsson pääsi ikuistamaan kylää ja sen asukkaita lähes yksinoikeudella. Koska kuvissa käyminen oli tuohon aikaan kallista, kuvaamon asiakaskunta koostui enimmäkseen herrasväestä, kauppiaista, opettajista ja virkamiehistä. Merkkipäivinä, kuten häiden tai ripille pääsyn yhteydessä, kuvaamossa saattoi poiketa myös tavallinen rahvas. Metsäyhtiöiden miehittämässä kylässä myös metsäammattilaiset astuivat usein kameran eteen. Hildurin isä Nils Petter Larsson kuului Kemi Oy:n legendaarisen metsäpäällikön Hugo Richard Sandbergin (1849–1930) lähipiiriin, ja Hildurista tulikin luontevasti Kemi Oy:n hovikuvaaja, joka lähetettiin ikuistamaan metsätöitä milloin minnekin.
Ateljee – ja metsätyökuvien lisäksi Hildur Larsson kuvasi miljöötä ja maisemia kirjakauppiaiden myymiin postikortteihin sekä uutiskuvia oululaiselle Kaiku-lehdelle. Kuva-aiheisiin kuuluu muun muassa ensimmäinen Rovaniemelle saapuva juna vastavalmistunutta rautatietä pitkin (1909), jääpadot ja tulvat, lestadiolaisseurat, maankuulut markkinat sekä suuret työurakat, kuten pumpulikuljetukset Jäämeren rannalta ja sotatarvikerahdit Kantalahdesta Rovaniemen asemalle. Vuonna 1913 Hildur avasi toisen kuvaamonsa Kemijärvelle.
Hildur Larssonin ura ammattimaisena valokuvaajana päättyi 1916, kun hän avioitui metsänhoitaja Elis Sammallahden (1884–1956) kanssa ja muutti tämän kanssa Kolarin Sieppijärvelle, jossa Elias isännöi virkataloa. Hildur ja Elias palasivat Rovaniemelle 1925 ja asuivat Kemi Oy:n Konttisessa vuoteen 1929, ennen kuin muuttivat pysyvästi Helsinkiin. Sieppijärvellä pariskunnalle syntyi kolme lasta: Rakel (s. 1917), Hilkka (s. 1919) ja Lars (s. 1920). Larsin eli Lassen lapsista Pentti Sammallahti (s. 1950) tunnetaan valokuvaajana ja Pekka Sammallahti (s. 1947) saamenkielen professorina.
Hildur Larsson jätti perillisilleen tuhansittain kuvia, jotka Timo Heiskari sai luvan digitoida Hannes Hörkön avustuksella ja tuoda vihdoin kaikkien nähtäville. Heiskarin mukaan Hildur oli teknisesti ja taiteellisesti osaava kuvaaja, joka osasi käyttää valoa ja harmonista sommittelua taitavasti hyödykseen. Lisäksi Hildurin ateljeekuvat osoittavat kuvaajansa päässeen lähelle kohdettaan: ”Ilmiselvästi Hildur sai kuvattavansa rentoutumaan. Siksi kuvista tuli ilmeikkäitä ja jopa hauskoja.” Kuvien julki tuominen ei ole vain kulttuuriteko, vaan myös kunnianosoitus Lapin valokuvauksen varhaiselle mestarille: ”Nyt toteutuu myös Hildurin tahto. Hän tarkoitti kuvansa ihmisten nähtäväksi.”
Lapin Kansan artikkelin Hildur Larssonista (Risto Pyykkö, 19.5.2018), josta tämä juttu on lyhennelmä, voit lukea täältä ja verkkogalleriaan valikoidut sata valokuvaa pääset näkemään tästä.