Pietari Suuren ratsastajapatsaan vaiherikas matka alkoi Latvian pääkaupungin Riian paraatipaikalta 1910. Brittiläinen sukellusvene torpedoi sen merten syvyyksiin. Patsas nostettiin ylös parinkymmenen vuoden kuluttua. Se unohdettiin varastoon kymmeniksi vuosiksi, kunnes se restauroitiin ja sai viettää hetken puistossa, josta se karkotettiin parkkipaikan vahdiksi. Äskettäin se ylennettiin Jurmalan huvilan talonmieheksi. Sillä on jopa Venäjän presidentillisen kongressipalatsin edessä ratsastava kaksoisolento, jonka tehtävä on manifestoida Venäjän imperiumin suuruutta, aivan kuten alkuperäiselläkin patsaalla oli 1910-luvun Riiassa.

Muistomerkkeihin tiivistyy historiaa, kulttuuria ja politiikkaa. Ne herättävät voimakkaita tunteita. Joidenkin muistomerkkien elämä on monipolvinen ja lyhyt, niitä kaadetaan, tuhotaan ja pystytetään uudestaan. Toiset taas sinnittelevät samoilla paikoilla vuosisadasta toiseen. Puolalainen Stanisław Jerzy Lec onkin neuvonut: ”Säästäkää jalustat, kun kaadatte patsaita. Ne tulevat vielä hyvään tarpeeseen.”

Imperiumin laajentajana juhlittu Pietari Suuri

Muistomerkkien tehtävä on vakiinnuttaa pystyttäjiensä tulkinta historiasta. Niiden avulla manifestoidaan ja legitimoidaan valtaa – Pietari Suuren ratsastajapatsaan tapauksessa Venäjän laajentumista. 1900-luvun alussa Pietari Suuren patsaita pystytettiin lukuisiin keisarikunnan kaupunkeihin, Riian lisäksi esimerkiksi Tallinnaan ja Viipuriin.

Liivinmaasta oli tullut osa Venäjän keisarikuntaa Suuressa Pohjan sodassa 1710, kun nykyisen Latvian alueesta tehtiin Liivinmaan kuvernementti. Riika oli kasvanut voimakkaasti 1800-luvun loppupuolella, ja 1900-luvun alussa se oli Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Saksalaisen kuvanveistäjän Gustav Schmidt-Casselin suunnittelema pronssinen ratsastajapatsas pystytettiin Riikaan heinäkuussa 1910 Liivinmaan Venäjään liittämisen kaksisataavuotisjuhlien yhteydessä kaupungin edustavimmalle paikalle. Tsaari Nikolai II:n osallistuminen perheineen juhlallisuuksiin korosti tilaisuuden valtiollista merkitystä.

Meren pohjaan

Pitkään Pietari ei kuitenkaan saanut pronssihevosensa selässä muistuttaa alamaisiaan keisarikunnan hallitsijoista ja rajoista. Jo viiden vuoden kuluttua, elokuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan keskellä, saksalaisten lähestyessä Riikaa, patsas pakattiin kirkonkellojen ja tehtaiden koneiden kanssa brittiläiseen höyrylaiva Serbinoon. Määränpäänä oli Pietarin kaupunki.

Tarkoituksena ei tosin ollut viedä sitä turvaan saksalaisilta, vaan se piti sulattaa sotatarviketuotantoa varten. Saksalainen sukellusvene U-9 kuitenkin täpärästi pelasti Pietarin sulatusuunilta, kun se upotti Serbinon Wormsin saaren edustalla. Aluksen lasti – patsaat, koneet ja kirkkojen kellot – kaikki vajosi merten syvyyksiin.

Pietari sai ratsastella meren pohjassa aina 1930-luvulle saakka, kunnes virolaiset sukeltajat onnistuivat paikantamaan Serbinon hylyn. Patsaan löytänyt sukeltaja kertoi hämmästyneensä, näytti kuin Pietari olisi ratsastanut meren pohjassa häntä vastaan. Sukeltajat räjäyttivät kolme tonnia painavan muistomerkin osiin, jotta se olisi saatu nostettua. Myöhemmin huomattiin, että pronssihevosen korvat olivat jääneet mereen.

Suunnitelmissa oli aluksi myydä arvokasta metallia sisältävä patsas rahametalliksi Viron valtiolle, mutta riikalaiset halusivat sen takaisin, ja Riikaan se matkasikin sitten junakyydillä 1934.

Neuvostoarmeijan varastossa

Riiassa Pietaria ei kuitenkaan enää päästetty takaisin entiselle paraatipaikalleen. Suhdanteet olivat muuttuneet ja Latvia itsenäistynyt. Pietari hevosineen hylättiin vuosikymmeniksi varastoon. Patsaan alkuperäiselle paikalle pystytettiin vuonna 1935 siellä edelleenkin seisova Vapauden monumentti, joka on symboloinut siitä lähtien latvialaisille itsenäisyyttä ja vapautta – ensin Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton vallasta.

Erityisen tärkeäksi Vapauden muistomerkki muodostui 1989, kun sen ympärille kokoontui mielenosoittajia muistuttamaan Molotov-Ribbentropp -sopimuksesta ja Neuvostoliiton miehityksestä. Tuolloin Baltian maiden halki muodostettiin 690 kilometrin pituinen ihmisketju, jonka yksi etappi Vapauden monumentti oli.

Erinäisiä suunnitelmia ja päätöksiä Pietarin patsaan kunnostamiseksi tehtiin 1970-luvulla. Mitään konkreettista ei tapahtunut ennen 1980-luvun loppua, jolloin  sotahistorian harrastaja, monarkisti ja Latviassa asuva Venäjän kansalainen Stanislav Razumovski luki patsasta käsitelleen artikkelin Neuvostonuoriso-lehdestä. Hän löysi pahoin vaurioituneen, 11 osaan pilkotun Pietarin Neuvostoliiton armeijan sotatarvikevaraston romukasasta ja aloitti omatoimisesti sen restauroinnin 1989.

Neuvostoliiton romahdusta seuranneina sekavina aikoina arvokkaiden metallien etsijöitä riitti. Olikin vaara, että pronssipatsas katoaisi lopullisesti, mutta Razumovski onnistui varjelemaan sitä metallirosvoilta ja viranomaisilta, jotka myös olivat patsaasta kiinnostuneita. 1990-luvun alussa Razumovski aikoi myös siirtää patsaan Venäjälle, kun sen kunnostamisesta ja uudelleenpystytyksestä Riikaan ei näyttänyt tulevan mitään. Pietari Suuren perintöä ei Latviassa arvostettu.

Latvian uudelleen itsenäistyttyä elokuussa 1991 patsaan pystyttämisestä tuli vaikea poliittinen ja diplomaattinen kysymys, mutta Pietari pysyi sitkeästi Riiassa. Razumovski oli varmuuden vuoksi ottanut patsaan pään talteen kotiinsa, josta hän siirsi sen turvaan Venäjän suurlähetystöön. Siellä päätä säilytettiin useita vuosia.

Isojen pronssipatsaiden restaurointi ei ole helppoa, se vaatii ammattitaitoa ja rahaa. Pietari Suuren onneksi varakas latvialainen liikemies Eugene Gomberg, joka on rahoittanut useita Riian muistomerkkien konservointihankkeita, kiinnostui ratsastajapatsaan historiasta ja onnistui saamaan sen restauroitavakseen. Vuosien työn jälkeen se pystytettiin viimein uudestaan Riikaan, tällä kertaa Kronvaldin puistoon kaupungin 800-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 2001.

Kronvaldin puistossa Pietari sai ratsastella vain hetken, sillä Gombergin ele tulkittiin poliittiseksi kannanotoksi venäläisvallan puolesta, ja niinpä Pietarin kohtaloksi tuli jälleen karkotus. Tällä kertaa se siirrettiin riikalaisen kerrostaloalueen parkkipaikalle Gombergin toimiston eteen, jossa se vartioi alueen asukkaiden autoja aina vuoteen 2020 saakka. Vähän aikaa sitten Pietari sai edustavamman toimen, kun Gomberg siirrätti patsaan Jurmalaan, jossa se nyt viettää rauhallista elämää Gombergin huvilan talonmiehenä.

Pietari Putinin Venäjän palveluksessa

Pietari Suurella on olemassa myös kaksoisolento, joka vartio Strelnan puisto- ja palatsialueella sijaitsevaa Konstantinin palatsia. Pietarin lähellä sijaitseva palatsialue on hyvä esimerkki paikasta, jota ranskalainen tutkija Pierre Nora kutsuu termillä muistin paikka (lieu de mémoire), jossa menneisyyden fyysisille jäänteille luodaan uusia, nykyisiä tarpeita paremmin vastaavia merkityksiä. Strelnan palatsialue oli yksi suurimmista Venäjän historiapoliittisista satsauksista 2000-luvun alussa, toinen oli Moskovan lähellä sijaitseva Tsaritsinon palatsi.

Vladimir Putinin 2000-luvulla alkanut imperiumin uudelleenrakennus tarvitsi historiallisia juuria ja symboleja. Strelnan rakentaminen – kyse oli pikemminkin rekonstruktiosta kuin restauroinnista – maksoi yli 350 miljoonaa dollaria, ja sitä työstettiin kiivaasti tuhansien rakentajan voimin, jotta se olisi saatu valmiiksi Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhliin. Palatsialueen uudelleenrakennuttamisessa ei kunnioitettu alkuperäisiä rakenteita, ulkoasua eikä kopion ja alkuperäisen eroa. Neuvostoaikana koko palatsialue oli raunioina, mutta jo vuonna 2013 uutuuttaan kiiltävässä palatsikompleksissa pidettiin Venäjän isännöimä G20 maiden johtajien kokous.

Venäläiset halusivat saada Strelnaan alkuperäisen patsaan Riiasta. Ja Latviassakin oli tahoja, jotka halusivat päästä Pietarin muistomerkistä eroon. Sen koettiin kiusallisesti muistuttavan venäläisestä miehitysvallasta, tsaari Pietaria syytettiin Latvian erottamisesta läntisestä kulttuuripiiristä ja liittämisestä Venäjän imperiumiin. Patsaan sijoittaminen Riian keskustaan ei latvialaisten mielestä voinut tulla kysymykseenkään. Yhdessä vaiheessa patsas virallisesti jopa lahjoitettiin Venäjälle. Alkuperäisen patsaan restauroinnin rahoittajan Eugene Gombergin onnistui kuitenkin torpata tämä siirtohanke. Hän ei nähnyt asiaa poliittisena, vaan taiteellisena kysymyksenä. Hänestä taiteellisesti arvokkaan ja komean patsaan tulisi olla yleisön nähtävillä nimenomaan Riiassa, johon sillä oli historiallinen yhteys.

Patsaasta ja sen sijainnista on kiistelty Latviassa kymmeniä vuosia. Miten latvialaisten tulisi suhtautua tähän miehittäjävallaksi koetun maan hallitsijan patsaaseen nyt kun Venäjän poliittinen eliitti pitää Pietari Suuren aluevaltauksia historiallisena esikuvanaan? Vaikka Pietarin patsas, jonka Riian kaupunki osti 1930-luvulla virolaisilta sukeltajilta, on kaupungin omistama, sen sijoittaminen Riikaan on ollut vaikea kysymys kaupunkilaisille. Se kertoo muistomerkkien symbolisesta voimasta, joka tässä tapauksessa ulottuu 1910-luvulta 2020-luvulle saakka.

Suhtautuminen Pietarin patsaaseen, kuten muihinkin venäläistä kulttuuria edustaviin muistomerkkeihin on muuttunut entistä herkemmäksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Latvian parlamentti päätti hiljattain kaikkien neuvostomonumenttien poistamisesta ja Riian viimeinen iso Puna-armeijan muistomerkki räjäytettiin elokuussa 2022.

Pietari Suuri Strelnassa

Eugene Gomberg onnistui estämään patsaan siirron Venäjälle, niinpä Strelnaan päätettiin pystyttää patsaan kopio. Gomberg rahoitti patsaan kopion valumuotit. Kopio valmistui Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhliin vuonna 2003 ja pystytettiin Strelnaan. Patsaan kopion valmistamiseen käytettyjä suuria summia ei venäläisten lupauksista huolimatta kuitenkaan koskaan korvattu hänelle. Kun Gomberg meni niitä Pietariin vaatimaan, hänet pidätettiin ja vietiin putkaan.

On ymmärrettävää, että Pietari Suuren patsaan kopio päätyi nimenomaan Venäjän presidentinhallinnon omistamaan Strelnaan, joka manifestoi uuden Venäjän imperiumin mahtia ja historiallisia juuria. Strelnaan ja Pietari Suureen tiivistyy Venäjän nykyhallinnon historiapolitiikka, jonka tavoitteena on ollut jo ainakin 2000-luvun alusta saakka palauttaa Venäjän mahti.

Vladimir Putin rinnasti kesäkuussa 2022 Pietari Suuren syntymän 350-vuotisnäyttelyn yhteydessä pitämässään puheessa Ukrainan valloitusretkensä Pietari Suuren aluevalloituksiin. Toisin sanoen kyse ei Putinin mukaan suinkaan ollut Venäjän laajentamisesta sodalla, vaan vain alueiden ”takaisin palautuksesta”. Aivan kuten Pietari Suuri ”otti vain takaisin, mikä Venäjälle kuuluu”, myös hyökkäys Ukrainaan oli Putinin mukaan historiallisesti oikeutettu aluepalautus.

Näin Pietari ja hänen hevosensa valjastettiin uudestaan manifestoimaan nyky-Venäjää tsaristisen imperiumin historiallisena perillisenä, sen oikeutuksena ja esikuvana.

Lisätietoja
Julie Buckler: Par-delà la conservation : les reconstructions postsoviétiques de Strelna et de Tsaritsyno. (Beyond Preservation: Post-Soviet Reconstructions of the Strelna and Tsaritsyno Palace-Parks.)

Lähteet:

Eugene Gombergin haastattelu syksyllä 2022.
Eugene Gomberg, ВСАДНИК и другие (Ratsastaja ja muut) vuonna 2023 ilmestyvän teoksen käsikirjoitus.