Kirja-arvioissa harvemmin kiinnitetään ensimmäiseksi huomiota kansikuvaan tai esimerkiksi taittoon tai käytettyyn fonttiin. Nyt on kuitenkin tehtävä poikkeus. Pasi Romppasen laatima kuva on kyllä päheä! Kolmen keskustelijan siluetit varjostavat sumuista vesialueen kivistä reunaa. Kivien keskeltä nouseva usva ikään kuin houkuttelee lukijaa tutustumaan vielä tuntemattoman veden syvyyksiin. Luonnollinen uskonto Teoksen otsikon mukaan pääaihe on luonnollinen uskonto. Tällä […]

Lue lisää

Historianfilosofia on harvinainen opus, suomalaisin voimin kirjoitettu, tuhti mutta kompakti perusteos, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen. Vaikka angloamerikkalaisia historianfilosofian yleisteoksia, on ollut yleensä saatavilla, on etenkin yliopisto-opetuksessa pitkään kaivattu myös suomenkielisiä vaihtoehtoja. Tätä aukkoa käsillä oleva teos täyttää oikein hyvin. Tosin teosta voi moittia eurosentrismistä, sillä teoksessa ei edes viitata muualle kuin antiikin filosofian juurilta […]

Lue lisää

Tämä ei ole kirja-arvostelu Immanuel Kantin Moraalin metafysiikan perustuksesta, (Grundlegung zur Metaphysik der Sitten)vaan informatiivinen tiivistelmä kirjan argumenteista. Markus Nikkarlan suomennos teoksesta on hieno kulttuuriteko, sillä J.E. Salomaan vuonna 1931 ilmestynyttä suomennosta kahlanneena voin kertoa, että teoksen vanhakantainen kieli vaikeuttaa sen ymmärtämistä. Erityisen kiinnostavaa oli lukea Nikkarlan esipuhe, sillä olen paitsi valtiotieteilijä myös koulutettu kääntäjä. […]

Lue lisää

Augustinuksen mukaan Pyhiä kirjoituksia ei pidä ymmärtää kirjamillisesti, jos ne joutuvat ristiriitaan tieteen kanssa. Hän selitti tämän väittämällä, että Pyhän Hengen tarkoituksena ei ollut lisätä Pyhiin kirjoituksiin tieteellisiä tekstejä, koska ne eivät liity millään lailla pelastuksen kysymyksiin. Hän myös väitti, että perisynti ei ollut syy maailmankaikkeuteen tulleisiin rakenteellisiin muutoksiin ja ihmisten ja eläinten vanhenemiseen ja […]

Lue lisää

Ensi näkemältä filosofia ja kauhu ovat hyvin kaukana toisistaan. Filosofia on rauhallista ja rationaalista pohdiskelua, kauhu taas syntyy hirveiden ja järkyttävien  kohtaamisesta. Filosofi Tapani Kilpeläisen mielestä kauhulla kuitenkin on paljon tekemistä filosofian kanssa, jopa niin paljon, että kauhu on mitä tehokkain väline syvällisten eksistentiaalisten kysymysten herättämisessä. Kauhun kanssa usein käsikädessä kulkevan kuoleman tavoin kauheat tapahtumat […]

Lue lisää

Tyyneyttä ja viisautta on etsitty aikojen alusta asti, ja aivan erityisesti mielenhallintaan on paneuduttu stoalaisessa filosofiassa. Stoalainen matka ei kuitenkaan ole mikään egotrippi. Ihmisen on kasvettava omaksi itsekseen, jotta hän kykenee ottamaan vastaan elämän asettamat haasteet ja tehtävät: käsittelemään haavat ja menetykset, kohtaamaan tämänhetkiset pelot ja jokapäiväisen inhimillisen kärsimyksen ja pitämään tulevaisuuden huolet riittävän kaukana. […]

Lue lisää

Digitaalisen dominantin raskauttama kulttuurikeskustelu on ajanut humanismit tilanteeseen, jossa kriittiselle tutkimukselle on tarvetta enemmän kuin koskaan – ja toisaalta taas olemme käymässä fossiilijäänteiksi verrattuna ensimmäistä läppäriohjelmaansa koodaaviin kuusivuotiaisiin. Posthumanismi on ajattelutapana reaktiota molemmansuuntaisiin näkemyksiin. Toisaalta mediassa ovat näkyvillä scifistiset kuvitelmat teknologialla parannellusta tai korvatusta ihmisestä, toisaalta kriittisemmät, ekologisesti painottuvat ajatukset ihmiskeskeisyyden kyseenalaistamisesta. Edellisen suuntauksen mukaan […]

Lue lisää

Historiallisesti Friedrich Schiller, vuodesta 1802 lähtien von Schiller, sijoittuu saksalaisen klassismin ja romantiikan taitteeseen, ajanjaksoon jonka aatemaailmalle antoivat leimansa Immanuel Kantin filosofia sekä Pohjois-Amerikan ja Ranskan vallankumoukset. Ajan oppineiden keskusteluissa kiinnitettiin huomiota muun muassa kulttuurin ja taiteiden rooliin sekä tehtävään ja ihmisen mahdollisuuteen elää tasapainoisena ja itsenäisenä osana yhteiskuntaa. Esikuvia haettiin antiikin Kreikasta niin estetiikassa […]

Lue lisää

Osmanivaltakunnan sulttaani haluaa lahjoittaa Venetsian dogelle eurooppalaiseen tyyliin kuvitetun kirjan, jonka tarkoitus on todistaa sulttaanin valtakunnan henkisten ja aineellisten rikkauksien ehtymättömyys. Kirjan kuvittaminen jää kuitenkin kesken, kun yksi neljästä miniatyyrimestarista murhataan. Valtakunnan taiteellinen perinne on vaakalaudalla, ja murhaajan selvittämisestä lähtee liikkeelle monitahoinen matka eriävien taidekäsitysten ja ihmisyyden ytimeen. Kahta eri kulttuuria liikuttavat ideat ja ideologiat […]

Lue lisää

François-Marie Arouet kirjailijanimeltään Voltaire (1694–1778) tunnetaan parhaiten G. W. Leibnizin metafyysisen optimismin filosofiaan kohdistuneesta satiirista Candide, eli optimismi (1759). Pieni kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi L. Onervan käännöksenä vuonna 1914, jolloin optimismi oli korvattu alaotsikolla Avosydämisen ja vilpittömän nuoren miehen ihmeelliset seikkailut. Candide-satiiriin tarttui uudelleen kääntäjä J. August Hollo ja Tammi kustansi sen vuonna 1953. Suomennos […]

Lue lisää

Nykyisin stoalaisten pelkistetty sisäisen rauhan filosofia palvelee yhtä hyvin johtajien ja eliitin tarpeisiin hiottua bisnessbuddhalaisuutta ja excellence-filosofiaa kuin erilaisia itsestä huolehtimiseen suuntautuneita ihmisiä, nuoria ja keski-ikäisiä, jotka ovat jättäneet oravanpyörän ja elävät omaa jooga- ja meditaatioelämäänsä – enemmän tai vähemmän askeettisesti, kuka vaellellen, kuka paikallaan pysyen. ”Ennen meitä teitä raivanneet eivät ole herrojamme vaan oppaitamme. […]

Lue lisää

Arvostelu

Pian tulee kuluneeksi 350 vuotta Thomas Hobbesin (1588-1679) ”Leviathanin” (1651) ilmestymisestä. Onkin jo aika julkaista suomennos tästä kirjasta, joka on vaikuttanut olennaisesti vallitsevaan yhteiskunnalliseen filosofiaan. Tällaisten klassikkojen kääntäminen vuosisatojen jälkeen on todellinen kulttuuriteko. Se on ajattelua, kieltä ja ympäristöä muokkaavaa työtä. Toivottavasti Tuomo Ahon suomentama teksti löytää yleisönsä niin vanhoista kuin uusistakin lukijoista. Kirjan alussa […]

Lue lisää

Arvostelu

Benedictus (Baruch) de Spinoza ”Etiikka” (geometriseen tapaan esitettynä) (”Ethica ordine geometrico demonstrata”, 1675; julk. 1677 teoksessa ”Opera posthuma”) Benedictus de Spinozan (1632-77) ”Etiikan” suomennoksesta on nyt neljän vuoden kuluttua ilmestynyt toinen painos. Teos on ollut ilmeisen kaivattu, koska lisäpainos on nähty tarpeelliseksi näinkin pian. Niin itse käännös ja sen selitykset kuin suomentajan esipuhe ovat lähes […]

Lue lisää

Kaj Ilmosen toimittaman Moderniteetti ja moraali -kirjan otsikko voisi hyvin olla ironinen heitto, sillä vaatisihan näin laajojen asioiden suppea käsittely melkoista älyllistä akrobatiaa. Kirja itsessään onkin sitten paljon maanläheisempi, tai ainakin se tarttuu modernin ja moraalin kysymyksiin vähemmän ylimielisesti. Lähtiessään johdantoluvussa liikkeelle moraalikysymysten ajankohtaisuuden teemasta, Ilmonen viittaa brittiläiseen moraalikeskusteluun. Minusta tämä asetelma ei oikein toimi, […]

Lue lisää