Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja nro 50 on ilmestynyt ja luettavissa avoimena julkaisuna Journal.fi-palvelussa. Vuosikirjan toimituskuntaan kuuluivat OTT, FM Katja Tikka (vastaava toimittaja) ja FM, YTM Iisa Aaltonen (toimitussihteeri). Miltei neljäsataasivuinen julkaisu sisältää kaksi vertaisarvioitua artikkelia: Riikka Hjelt: Otto E. A. Hjelt – suomalaisen terveydenhuollon uranuurtaja Andrei Kalinitchev: Esiteollisen aikakauden monikulttuuriset sijaisperheet: venäläiset ottolapset inkerinsuomalaisissa kasvattiperheissä 1800-luvulla Lisäksi Vuosikirja sisältää neljä […]
Ammattihistorioitsijoita pidetään joskus muinaisuudessa elävinä hassuina kummajaisina, joiden sallitaan esittää oikeiden asioiden tai uutisten jälkeinen loppukevennys. Ammattimaisen historioitsijan syvin olemus kohdistuu kuitenkin nykyisyyden ymmärtämiseen, sillä talvisodan taisteluissa tai Rooman keisareissa ei ole mitään itseisarvoista tiedettävää. Sellainen menneisyys, jolla ei ole yhtymäkohtaa nykypäivään, ei ole kiinnostava eikä se ole tieteellisesti relevantti. Historian perspektiivi onkin tulevaisuudessa. Se antaa yleissivistyksen ja kyvyn etsiä syvempää tietoa, ja sitten ymmärtää paremmin ajassa liikkuvia viestejä ja tulevaisuutta.
Miksi historiaa opiskellaan ja siinä suoritetaan tutkintoja, jos historiaa kykenee tutkimaan pelkällä luku- ja kielitaidolla? Toisin kuin usein luullaan, historia ei ole tosiasioiden kronologinen luettelo, vaan siitä tehty yleistys, analyysi ja teoria. Usein historiaa harrastavalta ei-ammattilaiselta puuttuu metodinen taso ja ymmärrys kontekstista.
Tietosanomat
Vuoden viimeisessä Ennen ja nytin numerossa sukelletaan digitaalisten tietokantojen syvyyksiin! FM Riku Kauhasen toimittamassa teemanumerossa kohteena ovat digitoinnin ja sähköisten aineis-tojen haasteet ja mahdollisuudet. Katsauksissa kerrotaan eri tietokannoista ja siitä, millaisia mahdollisuuksia ne tutkijoille ja historian harrastajille avaavat. Lisäksi mietitään myös, millaisia haasteita niiden käytössä edelleen on. Sisällysluettelo Pääkirjoitus Riku Kauhanen: Kotikoneella arkistomassojen äärelle […]
Kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjoista piti ottaa satojen painokset, kovat kannet ja värikuvat moninkertaistivat hintaa, eivätkä historioitsijat arvostaneet sukututkijoita ainakaan ääneen. Sen jälkeen paljon on muuttunut ja muistelmat, sukukirjat ym. omakustanteet ovat osoittautuneet niin arvokkaiksi lähteiksi, ettei niitä enää kannata ylenkatsoa. Esimerkiksi kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksessa yksittäiset kertomukset tarkentavat yleiskuvaa ja selvittävät käytäntöjä, jotka eivät aina noudattaneet […]
Historia menee jatkuvasti eteenpäin, sen tehtävä on ymmärtää jo ymmärretystä lisää. Kuva menneestä voi myös muuttua, sillä aito tutkija ei omaa näkemystään kiihkeästi markkinoiva lähetyssaarnaaja, vaan hän on aina kiinnostunut uusista löydöistä ja ajatuksista. Historiantutkijan antaman selityksen tulee olla uskottava oman maailmamme rationaalisessa ilmapiirissä, vaikka se sotisi menneisyydessä vallinnutta totuutta vastaan, sillä yliluonnollisuuskin pitää selittää luonnollisena, muuten rationaalinen nykyisyys ei sitä hyväksy, kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori ja historiantutkija Jukka Korpela.
Sanat siltana menneisyyteen – Kielelliset lähestymistavat historiantutkimuksessa on teos, joka koostuu kuudesta artikkelista. Ensimmäinen vetää yhteen kielen merkitystä historiatieteessä. Luku tarjoaa myös oivallisen katsauksen aiemmin ilmestyneeseen historiantutkimuksen kieltä painottavaan menetelmäkirjallisuuteen. Seuraavat viisi yksittäisiin näkökulmiin keskittyvää artikkelia käsittelevät diskurssianalyyttista historiantutkimusta, käsitehistoriaa, kielellistä kontekstualismia ja aatehistoriaa, historiantutkimuksessa käyttökelpoisia kielentutkimuksen käsitteitä sekä kerrontateoreettista lähestymistapaa. Valittuja kielellisiä lähestymistapoja yhdistää […]
Mennyttä käsitellessään pitäisi tuntea aina konteksti jotta voi arvioida historiassa tapahtuneita ratkaisuja eikä arvostella menneisyyttä omien luulojensa mukaan. Se, mikä on totta tänään, ei ollut välttämättä totta eilen, ja kun maailma ja sen arvot muuttuvat, myös lait pitää säätää uudelleen. Yhdysvaltojen korkein oikeus muistuttaa shariaa tulkitsevia imaameja, jossa järkevien sääntöjen sijaan uskotaan järkeä suuremman intelligenssin ylihistorialliseen hengentuotteeseen. Historiattomuus on myös niiden me-too -kamppanjoiden perusongelma, joissa uskotaan nykyisten arvojen ja totuuksien olevan mittapuu myös menneisyydessä.
Historiallinen jossittelu on kiistanalaista. Sillä on kuitenkin oleellisia rooleja ja arvonsa historiantutkimuksessa. Jossittelu mahdollistaa syy-seuraussuhteiden jäljittämisen. Täten se pystyy myös tarjoamaan ymmärrystä historian kontingenssista ja vääjäämättömyydestä. Jossittelu myös yhdistää menneisyyden ja tulevaisuuden sekä mahdollistaa harkitut moraaliarvostelmat ja vastuun omasta toiminnasta.
Hannu Salmen teos on sekä hyvin tärkeä että ajankohtainen. Se auttaa ymmärtämään paitsi digitaalisuuden ja historian välistä suhdetta, myös laajasti digitaalisuuden ja monipuolisten tutkimusmetodien tärkeyttä. Kirja on kirjoitettu tieteelliseen tyyliin, mutta on kuitenkin varsin helppolukuinen myös aihetta aiemmin tuntemattomille. Kenties parhaiten teos palvelee sellaista historiantutkijaa tai historian harrastajaa, joka ei tunne ennestään kovin hyvin digitaalisuutta. […]
Emme ymmärrä Stalinin hallintoa ja suomalaisten suhdetta siihen paremmin, vaikka meillä olisi rekisteri kaikista tapetuista. Historiantutkimuksen tehtävä ei ole etsiä arkistoista historian tosiasioita positivismin hengessä, koska menneisyys ei selity keräämällä ja liittämällä irrallisia lähdefaktoja yhteen. Pitää ymmärtää, miksi ja miten kukin poikkeuksellinen fakta on syntynyt, ja vasta konteksti avaa ristiriidan. Siksi arkisto ei ole kansakunnan muisti vaan se on vain hallinnon kaatopaikka – emme löydä sieltä faktoja yhdistävää tieteellistä selitystä sellaisenaan kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela.
Tietosanomat
Miesten puuteroitua peruukkia ja sitä muistuttanutta kampausta on pidetty Ranskan suurta vallankumousta edeltäneen aikakauden tunnusmerkkeinä. Ne ovat värittäneet 1600–1700-luvulle sijoittuvia kuvauksia runoudesta elokuvataiteeseen. Harvempi kuitenkin tietää, että peruukkeja ja kampauksia valmisti valtava peruukintekijöiden ja kampaajien joukko, ja vielä harvempi, että tuo joukko tarjosi töitä muiden alojen ammattilaisille hiustenostajista hajusteentekijöihin ja leipureihin. Peruukkimuoti alkoi lähes tyhjästä […]
Käsite post-truth, totuudenjälkeinen on tullut viime vuosina tutuksi päivänpolitiikasta, uutisista ja (sosiaalisesta) mediasta. Totuudenjälkeisellä viitataan siihen, kuinka mm. faktoista, tilastotiedoista ja historiallisista tapahtumista puhutaan tietoisen harhaanjohtavasti ja valheellisesti. Totuudenjälkeinen retoriikka myös nostaa keskiöön kokemuksen, tulkintojen, mielipiteiden, uskomusten ja näkökulmien monipuolisuuden ja oikeudellisuuden. Totuudenjälkeistä retoriikkaa on hyödynnetty laajalti populistisissa, fasistisissa ja rasistisissa ulostuloissa, kannanotoissa, keskusteluissa ja politiikassa.
Päätoimittaja vastaa korkeatasoisten artikkeleiden hankkimisesta Genokseen sekä niiden toimittamisesta ja vertaisarviointiprosessista. Etsimme Genoksen päätoimittajaksi henkilöä, joka on oma-aloitteinen ja innovatiivinen ja jolla on kyky itsenäiseen työskentelyyn. Tehtävä edellyttää soveltuvaa tutkintoa sekä kokemusta tieteellisestä julkaisutoiminnasta. Sukututkimuksen tuntemus katsotaan hakijalle eduksi. Odotamme hakijoilta hyvää suomen ja ruotsin kirjallisen viestinnän taitoa. Hakuaika päättyy 15.10.2021. Tehtävä täytetään numerosta 2/2022 […]
Aikakauskirja Genoksen vuoden kolmannen numeron teemana on heraldiikka
Reino Kallion (s. 1939) kirja Elämän mittainen väitös on omalaatuinen, ellei peräti ainutlaatuinen historiantutkimuksen teon muistelun ja tulosten kertauksen yhdistelmä. Teoksen luonnetta on mahdotonta arvata vain tarkastelemalla kirjaa ulkoisesti. Kansikuvaan on valittu oltermanninsauva Lapualta. Sopivampaa kuvaa kirjalle ei olekaan, sillä Kallion väitöskirjan Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta (1982) tutkimuskohde on mukana […]
British Library ja Bibliothèque nationale de France ovat toteuttaneet yhteishankkeen, jossa 800 keskiaikaista käsikirjoitusta 700-1200-luvulta on digitoitu ja julkaistu verkossa.
Suomalaisen Tiedeakatemian vuoden 2019 humanistipalkinto on myönnetty tutkijatohtori Heli Huhtamaalle. Palkinto myönnetään uransa alkuvaiheessa olevalle, jo kansainvälistä mainetta saavuttaneelle humanistisen alan tutkijalle, ja sen arvo on 15.000 euroa. Palkinto ojennettiin Suomalaisen Tiedeakatemian teemaillassa 14.10.2019 Säätytalolla.
Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2019 Eino Jutikkalan historiapalkinnon professori Pirjo Markkolalle. Palkinto myönnetään ansiokkaasta historiantutkimustyöstä joka kolmas vuosi, ja sen arvo on 15.000 euroa. Palkinto ojennettiin Suomalaisen Tiedeakatemian teemaillassa 14.10.2019 Säätytalolla. Pirjo Markkola toimii Tampereen yliopiston historian professorina alanaan suomalaisen yhteiskunnan historia. Hän on kansallisesti ja kansainvälisesti ansioitunut historioitsija, jonka vahva panos on nähtävissä tutkijan, akateemisen opettajan ja tutkimusryhmän johtajan rooleissa.
Keskustelu Stalinin vainoista virisi vilkkaana loppukesästä 2019. Agricola kokoaa tälle sivulle aiheeseen liittyviä tietokantoja, artikkeleita, tutkimuksia, uutisia ja muuta aineistoja.