Helpoin tapa määrittää tietokirjallisuutta on ajatella sitä kaikeksi tekstiksi, mikä jää kaunokirjallisuuden ulkopuolelle. Mutta edes kirjastoissa ei pärjätä näin helpoilla rajauksilla. Esimerkiksi esseet ja elämäkerrat tuottavat toistuvasti päänvaivaa, onko teos tarpeeksi kaunokirjallinen kuuluakseen proosan(kin) puolelle. Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa onkin esittänyt tietokirjallisuuden jakamista kirjalliseksi ja funktionaaliseksi: edellisissä tekijä ja tyylit saavat esiintyä vapaammin, jälkimmäiset ovat […]

Lue lisää

1

Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama Suurteoksia (2021, Tammi) on antologia, jossa joukko keskenään erilaisia kirjailijoita kertoo itselleen tärkeistä teoksista ja etsii uudenlaista arvokirjallisuutta eli teoksia, jotka ovat muuttaneet heitä ihmisinä ja kirjailijoina. Se asettaa tekijän lukijaksi, kertomuksista vaikuttuvaksi ja kertomusten vaikuttamaksi kirjoittajaksi. Suurteoksia pohtii kirjallisuuden historian muotoutumisen prosessia: Kuka valitsee teokset, joita kirjallisuuden kaanoniin […]

Lue lisää

Tänä syksynä ilmestynyt Tove Janssonin Helsinki on selvästi parin vuoden takaisen Mika Waltarin maisemia esitelleen kirjan pikkusisar. Tekijä on sama, sukunäköä löytyy toteutuksesta ja taitosta ja ideana on taas taivaltaa kaupungissa taiteilijan jalanjälkiä seuraillen. Kirja ei noudata tiukkaa taiteilijan elämään liittyvää kronologiaa, vaan paikkojen esittelyt on järjestetty kaupunginosittain. Kunkin luvun alussa on kartta, johon esiteltävät […]

Lue lisää

Lasten- ja nuorten kirjallisuusterapiasta on vähäisesti kotimaista tutkimusta ja yleistajuisia esityksiä. Pirjo Suvilehdon Oi ihana satu: lasten ja nuorten kirjallisuusterapia paikkaa aukkoa nivomalla yhteen aiempaa kansainvälistä ja kotimaista tutkimuskirjallisuutta ja kirjallisuusterapeuttisen työskentelyn käytännön toteutuksia. Teos pohjaa Suvilehdon väitöskirjaan (2008), joka on ensimmäinen Suomessa tehty väitöstasoinen tutkimus lasten- ja nuorten kirjallisuusterapiasta ja luovasta kirjoittamisesta. Suvilehto nojaa […]

Lue lisää

Kielitieteen ja kirjallisuudentutkimuksen välillä ei suinkaan ole ollut riittävästi yhteistyötä, niin itsestäänselvää ja olennaista kuin sen pitäisikin olla. Ehkä asiaan on vaikuttanut se, että kielentutkimuksessa on voimakkaasti siirrytty puhekielen tutkimiseen, jolloin kirjoitetut tekstit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Toisaalta kirjallisuudentutkijat eivät useinkaan ole huomioineet kielentutkimuksen kysymyksenasetteluja ja metodien soveltamismahdollisuuksia. Näin ollen Kielten ja kirjallisuuksien mosaiikki onkin […]

Lue lisää

Rooman kansallisrunoilijaksi kutsutun Vergiliuksen, Aeneis-eepoksen kirjoittajan, heksametrimittaan kirjoitettu Georgica on monessa suhteessa erikoinen, jopa hämmentävä teos. Lajiltaan se on opetusrunoelma, jonka neljässä osassa, ns. kirjoissa, käsitellään maanviljelystä, hedelmäpuita ja puutarhaa, karjan ja hevosten kasvatusta sekä mehiläisten hoitoa. Kunkin aihepiirin yhteydessä annetaan konkreettisia ohjeita. Mutta kaikki tämä tuntuu olevan vain lähtökohta runonlaulajan jatkuvasti siirtyessä muihin, oikeastaan […]

Lue lisää

Niin kaunis kirja. Pieni, siro, käteen sopiva, sileä, sivut pehmeät. Ihania, pieniä tekstejä täynnä. Päällä pilvet, syvän iltaruskon kirkkaan ja tumman pinkiksi sävyttämät. Siru Kainulaisen esseeteos Elämäni kirjat herättää tunteet ja aistit heti kun sen kaivaa kuoresta esiin. Mikä lahja, odotettu ja toivottu. Tämä kirja osui kevääseen, jossa olen ollut surujen ja menetysten keskellä, ummikkona […]

Lue lisää

Historioitsija Teemu Keskisarja on julkaissut kirjan Aleksis Kivestä: Saapasnahka-torni: Aleksis Kiven elämänkertomus (Siltala 2018). Kivestä on paljon kirjoitettu, myös elämäkerrallisia esityksiä, alkaen Viljo Tarkiaisen kivijalasta tällä vuosituhannella ilmestyneisiin Kiveä monipuolisesti valottaneisiin Esko Rahikaisen tai Hannes Sihvon tutkimuksiin. Kivi-uutuus ilmestyy myös samaan saumaan kuin loppusuoralla oleva Kiven teosten kriittinen editio – kahdeksanosaisesta sarjasta puuttuvat tätä kirjoitettaessa […]

Lue lisää

3

Kirjailijoiden ja muiden kulttuuripersoonien muistoseurojen julkaisut ovat yleensä sympaattista luettavaa. Niistä huokuu asianharrastajien intomieli ja se ”tykkääminen”, jonka vuoksi tällaisia yhdistyksiä on perustettu ja jonka vuoksi niissä jaksetaan toimia. Niin on asianlaita myös Mika Waltari -seuran vuosikirjan kohdalla (kannessa ’seura’ on ilman väliviivaa, ”virallinen” muoto kaiketi viivan kera). Tässä tapauksessa sympatiaa lisää vielä se, että […]

Lue lisää

1

Huonokin romaani pärjää pitkälle hyvällä aloituksella, mutta hyvänkin romaanin voi pilata keskinkertaisella lopetuksella. Loppuratkaisusta voi arvioida, onko kirjailija tähdännyt taiteelliseen sulkeumaan vai tyytynyt kaavamaiseen loppuselvittelyyn. Koska romaanista on muotoutunut synonyymi koko sanataiteelle, voi kertomuksista puhua romaanin mittaisina maailmoina, joihin lukija sulkeutuu vieraisiin henkilöhahmoihin tutustuakseen. Miten lukijaa autetaan sekä hyvästelemään että muistamaan näitä romaanin mittaisia maailmoja, […]

Lue lisää

Kun Erich Auerbachin (1892-1957) Mimesis (1946) saatiin ensi kertaa suomeksi vuonna 1992, siihen suhtauduttiin kirjallisuudentutkijoiden keskuudessa kuin Raamatun ilmestymiseen kansankielellä. Eräässäkin tuon vuoden väitöstilaisuudessa ponnahti ylimääräinen opponentti ylös vain kysyäkseen, miksi väittelijä ei ollut käyttänyt Mimesistä työssään. Näin siitäkin huolimatta, ettei väitös mitenkään sivunnut Auerbachille olennaista realismin kysymystä. Pian sen jälkeen innostus Erich Auerbachin ympärillä hiljenikin. […]

Lue lisää

Jo 1970-luvulla uransa aloittanut Leena Krohn sinetöi paikkansa suomalaisessa taideälymystössä teoksella Pereat Mundus (1998). Jo sitä ennen hän oli julkaissut useita esseitä ja kaunokirjallisia teoksia sekä huomioitu Finlandia-palkinnolla (1992). Pereat Mundus oli kuitenkin teos, jonka teemat, identiteetin kerroksellisuus ja teknologian uhkakuvat, upposivat syvälle ajankohdan keskusteluun ihmis- ja luonnontieteiden suhteesta. Pereat Mundus -teosta on käytetty esimerkkinä […]

Lue lisää

Käsillä oleva kokoomateos perehdyttää kirjallisuusanalyysiin, sen menetelmiin ja käsitteisiin. Se perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen. Yliopiston oppikirjana se on verrattavissa sellaisiin suomalaisiin teoksiin, kuten Marja-Leena Palmgrenin Johdatus kirjallisuustieteeseen (1986), Mervi Kantokorven, Pirjo Lyytikäisen ja Auli Viikarin Runousopin perusteisiin (1990) ja Outi Alangon ja Tiina Käkelä-Puumalan toimittamaan kirjaan Kirjallisuudentutkimuksen perusteita (2001). Kirjan johdantoluku tarkastelee kirjallisuutta ja kirjallisuudentutkimusta koskevia […]

Lue lisää

Yleensä kirjallisuushistoriassa kaksi vuosikymmentä riittää mullistamaan historiankirjoituksen näkökulmat. Rikoskirjallisuus on kuitenkin niin läpensä konservatiivista, että mitään todella tuoretta ei näytä ilmaantuneen uusien kirjoittajien lisäksi. Rikoksetkin palautuvat aina siihen perimmäiseen kysymykseen, jota pidetään dekkaritarinoiden synonyyminä: ”whodunit”. Dekkari- eli salapoliisitarina edustaa rikoskirjallisuuden kovaa ydintä. Dekkarivariaatioiden ulkopuolelle jää vain ns. poliisiromaani. Kun dekkareiden pääpaino on rikoksen tutkimuksessa ja […]

Lue lisää

Aidontuntuiset henkilöhahmot tekevät kirjasta lukuelämyksen, jonka muistaa pitkään ja joka saa lukijan palaamaan tietyn kirjan ääreen yhä uudelleen. Hyvin rakennettuihin henkilöhahmoihin samaistutaan tai ihastutaan, niitä vihataan ja rakastetaan ja niiden kanssa ystävystytään. Harva lukija tulee kuitenkaan pohtineeksi kuinka suuri merkitys dialogilla on kaunokirjallisten maailmojen ja henkilöiden rakentumisessa todentuntuisiksi. Yksilölliset puhetavat, murteet ja tapa kommunikoida saavat […]

Lue lisää

Elämäkerrallinen käänne on koskettanut myös historiantutkimusta. Tutkimusaiheet ja painopisteet ovat sotien jälkeen lähentyneet muutenkin ihmistä, arkea. Mutta vasta viime aikoina ilmiö on alkanut suuremmin vaikuttaa tutkimusaiheisiin ja -käytäntöihin. Vasta ilmestynyt, oululaistutkijoiden kokoama artikkelikokoelma Historiallinen elämä pyrkii paaluttamaan tätä keskustelua ja selventämään historiatieteellisen elämäkertatutkimuksen rajoja: millä ehdoin historiantutkija voi työssään käyttää esimerkiksi biografiaa, muistelmia tai kirjeitä […]

Lue lisää

Syksyllä 2013 saatiin Helsingin Sanomissa seurata Matti Salmisen ja Vesa Karosen  kiivasta sanailua liittyen Pentti Haanpäähän. Salminen oli juuri julkaissut Haanpäästä uuden elämäkerran, jossa hän omien sanojensa mukaan kääntää nurin koko kirjailijan “virallisen” historian. Itsetietoinen tyyli ei saanut pitkän linjan Haanpää-tutkija Karosta syttymään (Vesa Karonen: Reportaasi Pentti Haanpäästä jättää teokset sivuosaan, HS, 15.9.2013). Salminen esitti […]

Lue lisää

Pöytälaatikkokirjoittajien sijaan kokoelman otollisin lukijakunta ovat kirjoittamisen opettajat ja moninaiset luovuusvalmentajat. Heidänkin kannattaa huomata, että kirjan otsikko lupailee liikaa. Kyse ei ole kirjoittamisen ohjauksesta yleisesti vaan proosan ja lyriikan prosessoinnista sanataiteen ja itseymmärryksen kehittämiseksi. Kokoelman kirjoittajat ovat valikoituneet Turun yliopiston kirjoittajalinjan opettajista, mikä on osaltaan rajannut käsiteltäviä aiheita. Kun luovan kirjoittamisen koulutusta 2000-luvun vaihteessa suunniteltiin […]

Lue lisää

Siihen nähden, kuinka suosittuja ja tunnettuja Leena Krohnin teokset ovat, kirjailija on pysynyt jonkinlaisena mysteerinä niin suurelle yleisölle kuin kirjallisuudentutkijoille. Kotimaisen kirjallisuuden professori Pirjo Lyytikäisen tutkimus Leena Krohn ja allegorian kaupungit on ensimmäinen laajempi esittely Krohnin taiteesta. Lyytikäinen on myös ainoa kotimainen tutkija, joka on pitkäjänteisesti tarkastellut Krohnin tuotantoa artikkeleissaan. Lyytikäisen tutkimus keskittyy vain neljään […]

Lue lisää

Arvostelu

Kuten Ritva Hapuli Paavolaisen katse -kirjan esipuheessa toteaa, maailma kulki Olavi Paavolaisen aikana mullistuksesta toiseen: ensimmäistä maailmansotaa seurasi Suomen oma sisällissota. Reilua vuosikymmentä myöhemmin New Yorkin pörssiromahdusta seurasi maailmanlaajuinen talouslama sekä fasismin ja natsien nousu. Eurooppa, joka juuri oli totuttelemassa moderniin maailmanaikaan ja vapaamielisempään kulttuuriin, joutui jälleen sotanäyttämöksi. Toisen maailmansodan jälkeen maailma ei ollut entisensä. […]

Lue lisää