Kielitieteen ja kirjallisuudentutkimuksen välillä ei suinkaan ole ollut riittävästi yhteistyötä, niin itsestäänselvää ja olennaista kuin sen pitäisikin olla. Ehkä asiaan on vaikuttanut se, että kielentutkimuksessa on voimakkaasti siirrytty puhekielen tutkimiseen, jolloin kirjoitetut tekstit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Toisaalta kirjallisuudentutkijat eivät useinkaan ole huomioineet kielentutkimuksen kysymyksenasetteluja ja metodien soveltamismahdollisuuksia. Näin ollen Kielten ja kirjallisuuksien mosaiikki onkin […]

Lue lisää

Rooman kansallisrunoilijaksi kutsutun Vergiliuksen, Aeneis-eepoksen kirjoittajan, heksametrimittaan kirjoitettu Georgica on monessa suhteessa erikoinen, jopa hämmentävä teos. Lajiltaan se on opetusrunoelma, jonka neljässä osassa, ns. kirjoissa, käsitellään maanviljelystä, hedelmäpuita ja puutarhaa, karjan ja hevosten kasvatusta sekä mehiläisten hoitoa. Kunkin aihepiirin yhteydessä annetaan konkreettisia ohjeita. Mutta kaikki tämä tuntuu olevan vain lähtökohta runonlaulajan jatkuvasti siirtyessä muihin, oikeastaan […]

Lue lisää

Niin kaunis kirja. Pieni, siro, käteen sopiva, sileä, sivut pehmeät. Ihania, pieniä tekstejä täynnä. Päällä pilvet, syvän iltaruskon kirkkaan ja tumman pinkiksi sävyttämät. Siru Kainulaisen esseeteos Elämäni kirjat herättää tunteet ja aistit heti kun sen kaivaa kuoresta esiin. Mikä lahja, odotettu ja toivottu. Tämä kirja osui kevääseen, jossa olen ollut surujen ja menetysten keskellä, ummikkona […]

Lue lisää

Historioitsija Teemu Keskisarja on julkaissut kirjan Aleksis Kivestä: Saapasnahka-torni: Aleksis Kiven elämänkertomus (Siltala 2018). Kivestä on paljon kirjoitettu, myös elämäkerrallisia esityksiä, alkaen Viljo Tarkiaisen kivijalasta tällä vuosituhannella ilmestyneisiin Kiveä monipuolisesti valottaneisiin Esko Rahikaisen tai Hannes Sihvon tutkimuksiin. Kivi-uutuus ilmestyy myös samaan saumaan kuin loppusuoralla oleva Kiven teosten kriittinen editio – kahdeksanosaisesta sarjasta puuttuvat tätä kirjoitettaessa […]

Lue lisää

2

Kirjailijoiden ja muiden kulttuuripersoonien muistoseurojen julkaisut ovat yleensä sympaattista luettavaa. Niistä huokuu asianharrastajien intomieli ja se ”tykkääminen”, jonka vuoksi tällaisia yhdistyksiä on perustettu ja jonka vuoksi niissä jaksetaan toimia. Niin on asianlaita myös Mika Waltari -seuran vuosikirjan kohdalla (kannessa ’seura’ on ilman väliviivaa, ”virallinen” muoto kaiketi viivan kera). Tässä tapauksessa sympatiaa lisää vielä se, että […]

Lue lisää

1

Kun Erich Auerbachin (1892-1957) Mimesis (1946) saatiin ensi kertaa suomeksi vuonna 1992, siihen suhtauduttiin kirjallisuudentutkijoiden keskuudessa kuin Raamatun ilmestymiseen kansankielellä. Eräässäkin tuon vuoden väitöstilaisuudessa ponnahti ylimääräinen opponentti ylös vain kysyäkseen, miksi väittelijä ei ollut käyttänyt Mimesistä työssään. Näin siitäkin huolimatta, ettei väitös mitenkään sivunnut Auerbachille olennaista realismin kysymystä. Pian sen jälkeen innostus Erich Auerbachin ympärillä hiljenikin. […]

Lue lisää

Käsillä oleva kokoomateos perehdyttää kirjallisuusanalyysiin, sen menetelmiin ja käsitteisiin. Se perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen. Yliopiston oppikirjana se on verrattavissa sellaisiin suomalaisiin teoksiin, kuten Marja-Leena Palmgrenin Johdatus kirjallisuustieteeseen (1986), Mervi Kantokorven, Pirjo Lyytikäisen ja Auli Viikarin Runousopin perusteisiin (1990) ja Outi Alangon ja Tiina Käkelä-Puumalan toimittamaan kirjaan Kirjallisuudentutkimuksen perusteita (2001). Kirjan johdantoluku tarkastelee kirjallisuutta ja kirjallisuudentutkimusta koskevia […]

Lue lisää

Yleensä kirjallisuushistoriassa kaksi vuosikymmentä riittää mullistamaan historiankirjoituksen näkökulmat. Rikoskirjallisuus on kuitenkin niin läpensä konservatiivista, että mitään todella tuoretta ei näytä ilmaantuneen uusien kirjoittajien lisäksi. Rikoksetkin palautuvat aina siihen perimmäiseen kysymykseen, jota pidetään dekkaritarinoiden synonyyminä: ”whodunit”. Dekkari- eli salapoliisitarina edustaa rikoskirjallisuuden kovaa ydintä. Dekkarivariaatioiden ulkopuolelle jää vain ns. poliisiromaani. Kun dekkareiden pääpaino on rikoksen tutkimuksessa ja […]

Lue lisää

Aidontuntuiset henkilöhahmot tekevät kirjasta lukuelämyksen, jonka muistaa pitkään ja joka saa lukijan palaamaan tietyn kirjan ääreen yhä uudelleen. Hyvin rakennettuihin henkilöhahmoihin samaistutaan tai ihastutaan, niitä vihataan ja rakastetaan ja niiden kanssa ystävystytään. Harva lukija tulee kuitenkaan pohtineeksi kuinka suuri merkitys dialogilla on kaunokirjallisten maailmojen ja henkilöiden rakentumisessa todentuntuisiksi. Yksilölliset puhetavat, murteet ja tapa kommunikoida saavat […]

Lue lisää

Elämäkerrallinen käänne on koskettanut myös historiantutkimusta. Tutkimusaiheet ja painopisteet ovat sotien jälkeen lähentyneet muutenkin ihmistä, arkea. Mutta vasta viime aikoina ilmiö on alkanut suuremmin vaikuttaa tutkimusaiheisiin ja -käytäntöihin. Vasta ilmestynyt, oululaistutkijoiden kokoama artikkelikokoelma Historiallinen elämä pyrkii paaluttamaan tätä keskustelua ja selventämään historiatieteellisen elämäkertatutkimuksen rajoja: millä ehdoin historiantutkija voi työssään käyttää esimerkiksi biografiaa, muistelmia tai kirjeitä […]

Lue lisää

Syksyllä 2013 saatiin Helsingin Sanomissa seurata Matti Salmisen ja Vesa Karosen  kiivasta sanailua liittyen Pentti Haanpäähän. Salminen oli juuri julkaissut Haanpäästä uuden elämäkerran, jossa hän omien sanojensa mukaan kääntää nurin koko kirjailijan “virallisen” historian. Itsetietoinen tyyli ei saanut pitkän linjan Haanpää-tutkija Karosta syttymään (Vesa Karonen: Reportaasi Pentti Haanpäästä jättää teokset sivuosaan, HS, 15.9.2013). Salminen esitti […]

Lue lisää

Pöytälaatikkokirjoittajien sijaan kokoelman otollisin lukijakunta ovat kirjoittamisen opettajat ja moninaiset luovuusvalmentajat. Heidänkin kannattaa huomata, että kirjan otsikko lupailee liikaa. Kyse ei ole kirjoittamisen ohjauksesta yleisesti vaan proosan ja lyriikan prosessoinnista sanataiteen ja itseymmärryksen kehittämiseksi. Kokoelman kirjoittajat ovat valikoituneet Turun yliopiston kirjoittajalinjan opettajista, mikä on osaltaan rajannut käsiteltäviä aiheita. Kun luovan kirjoittamisen koulutusta 2000-luvun vaihteessa suunniteltiin […]

Lue lisää

Siihen nähden, kuinka suosittuja ja tunnettuja Leena Krohnin teokset ovat, kirjailija on pysynyt jonkinlaisena mysteerinä niin suurelle yleisölle kuin kirjallisuudentutkijoille. Kotimaisen kirjallisuuden professori Pirjo Lyytikäisen tutkimus Leena Krohn ja allegorian kaupungit on ensimmäinen laajempi esittely Krohnin taiteesta. Lyytikäinen on myös ainoa kotimainen tutkija, joka on pitkäjänteisesti tarkastellut Krohnin tuotantoa artikkeleissaan. Lyytikäisen tutkimus keskittyy vain neljään […]

Lue lisää

Kertomukset ympäröivät meitä kaikkialta, niin puolueiden ja tuotemerkkien kilpajuoksussa kuin elämäntapojen vertailussa. Kertomuksellisuus on selvästikin osa ihmisluontoa, kenties jopa pakottava tarve, jota tyydytämme vitseillä ja jutuilla, kirjoilla ja elokuvilla. Artikkelikokoelma Luonnolliset ja luonnottomat kertomukset koostuu kolmestatoista artikkelista, joista kaksi on käännöksiä (Monika Fludernikin ja Jan Alberin). Kotimaisista tutkijoista seitsemän on tamperelaisia, suoraan suomalaisen narratologian kovasta […]

Lue lisää

Fantasia on fiktion lajina saanut erityistä huomiota viimeisen kymmenen vuoden aikana. Huomio on kiinnittynyt enemmän fantasian myytävyyteen elokuvina ja muoteina kuin sinne mistä tämä buumi on saanut aineksensa, kirjallisuudesta ja kansantarinoista. Fantasiakirjallisuuden todellinen moninaisuus on huomattu lähinnä Tähtivaeltajan ja Portin kaltaisissa kulttuurilehdissä, jotka nekin ovat periaatteessa omistautuneita tieteisfiktiolle. Tuoreinta fantasiaproosaa esittelevä käsikirja onkin tarpeellinen teos, […]

Lue lisää

Akateemiset artikkelikokoelmat ovat useimmiten yhtä epätasaisia sisällöltään kuin seminaarit joihin ne lähes poikkeuksetta perustuvat. Etenkin humanistien artikkelit tapaavat olla niin erityisiä näkökulmaltaan, että kokoavan näkökulman muodostaakseen joutuu lukija tekemään enemmän töitä kuin kirjan toimittajat. Useimmiten tällaisiin kokoelmiin osallistutaan ja niitä julkaistaan vain ala- ja tutkijakohtaisten tulostavoitteiden täyttämiseksi. Riikka Rossin ja Katja Seudun toimittama kooste helsinkiläisten […]

Lue lisää

On edelleen hienoinen arvoitus, miksi Mika Waltarin ja Kalle Päätalon kaltaisista, tavattoman suosituista kirjailijoista syntyy niin vähän esitteleviä teoksia. Aivan kuin suosio itsessään pelottaisi tutkijat ja toimittajat kauemmaksi suurten kirjailijoiden hahmoista. Jostain syystä ajallisesti etäinen Eino Leinokin koetaan houkuttelevampana kuin Waltari ja Päätalo. Mika Waltarin (1908-1979) kohdalla esittelevän tietokirjallisuuden vähäisyyttä selittänee se, että hänen runsaan […]

Lue lisää

Kauhukulttuurin tutkiminen ei ole vieläkään salonkikelpoista Suomessa. Kotimaisen kauhukirjallisuuden varhaisvaiheista tiedetään paljon vähemmän kuin sarjamurhaajien, splatterpunkin ja kidutuspornon kaltaisista höpömoderneista ilmiöistä, koska genrekirjallisuuteen on suhtauduttu kategorisesti väheksyen niin akateemisissa kuin kustannuspiireissä. Niinpä kotimaisen kauhukirjallisuuden ensimmäinen varteenotettava historiikki tuleekin ikään kuin takavasemmalta, yllättäen, mutta silti johdonmukaisesti kulttuurihistorian puolelta. Jukka Sarjalan Salonkien aaveet on sekä akateemisena tutkimuksena […]

Lue lisää

Kuinkahan yleisiä kirjallisten lajien pitää olla, jotta lajimääritelmiä voidaan soveltaa? Onko esimerkiksi suomalainen vankileirikuvaus 1920-luvulta lainkaan sopiva leirikuvausten lajityyppiin, jos leirikirjallisuus löydettiin lajina vasta Auschwitzin vapautuksen jälkeen? Tällaisiin keskeisiin kysymyksiin ei saa minkäänlaista vastausta Lajit yli rajojen -kokoelmasta, vaikka kirja ilmoittaa käsittelevänsä ”Suomalaisen kirjallisuuden lajeja” yli kansallisten rajojen. Helsinkiläisten kirjallisuudentutkijoiden artikkelikokoelma on pikemminkin sekalainen, tieteenalalleen […]

Lue lisää

Anarkiaa kansalliskirjallisuudessa? Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä ei olekaan pelkkä kuvaus arvourosten metsäelämästä, vaan hurja vastakirjoitus, joka henkii eurooppalaista vallankumousromantiikkaa ja kansallista karnevalismia. Tällainen on klassikkoa tuulettava näkökulma Pirjo Lyytikäisen tutkimuksessa Vimman villityt pojat – Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji. Lyytikäisen lähtökohtana on kirjallisuustieteen lajiteoria, Seitsemän veljeksen tulkitseminen romaanihistorian kontekstissa. Tärkeämpää kuin veljesten mahdollinen kehitys […]

Lue lisää