Viime vuosina on ilmestynyt runsaasti kirjoja, joissa sota-ajan teksti- ja valokuvamateriaalia on tuotu nykylukijoiden ulottuville autenttisen ajankuvan luomiseksi. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Pekka Tuomikosken teoksen Sensuroidut sotakirjoitukset. Suomalaista sota-ajan sarjakuvaa ei sen sijaan ole juurikaan uudelleenjulkaistu, pilapiirroksista puhumattakaan. Otava tosin julkaisi vuonna 1999 kokoomateoksen sota-aikaisista Rymy-Eetu-sarjakuvista, mutta muuten sota-ajan sarjakuvien historia on muodostanut tähän asti lähes tuntemattoman alueen Suomen viime sotien historiassa. Sota-ajan arkea ja tavallisten kansalaisten sotakokemuksia kuvaavien teoksien hyvä menekki osoittaa, että tilausta tällaisellekin teokselle varmasti olisi.

Kuva: Rymy-Eetu oli Erkki Tantun piirtämä sarjakuva, joka ilmestyi 1930–1973.

Tietokirjailija Ville Hännisen ja toimittaja Jussi Karjalaisen uutuusteos on merkittävä avaus suomalaisen sota-ajan piirrettyjen kuvien tutkimukseen. Laajaan arkisto- ja lehtiaineistoon perustuva teos tuo esille monia tähän asti tuntemattomia, usein varsin lyhytaikaisiksi jääneitä sarjakuvasankareita ja heidän seikkailujaan. Nämä seikkailut heijastavat usein sota-ajan muuttuvia tilanteita ja ilmiöitä nykylukijaa hämmästyttävällä tarkkuudella. Teoksessa julkaistut sarjakuvat kertovat myös omalla mielenkiintoisella tavallaan Suomessa jatkosodan aikanakin jatkuneesta ”länsisuuntauksesta”. Tuskin missään muussa Saksan rinnalla taistelleessa maassa amerikkalaisperäisen sarjakuvan olisi sallittu ilmestyä aina vuoteen 1942 asti.

Kuva: Venäläislle suunnattua propagandaa: ”Toverit valitkaa omanne”.

Uusia kuvia

Tekijät ovat onnistuneet löytämään arkistojen kätköistä paljon jo unholaan jääneiden piirtäjien töitä. Tämä ei kuitenkaan ole teoksen ainoa saavutus. Myös tunnetumpien sarjakuvataiteilijoiden ja pilapiirtäjien kuten Tove Janssonin ja Ola Fogelbergin kohdalla tekijät ovat kaivaneet esille tuntemattomia töitä sen sijaan, että olisivat tyytyneet heidän jo tunnettujen sota-ajan töidensä uudelleenjulkaisuun.

Kuva: Tove Janssonin piirtämä kansi Garm-pilailulehdessä marraskuussa 1944. Kuva Sarjatulta!-teoksesta.

Ei liene liioiteltua sanoa, että Hännisen ja Karjalaisen teoksessa käsitellään sota-ajan Suomen piirretyn kuvakulttuurin koko kirjo. Teoksessa nimittäin puututaan myös aiheisiin, joita nykylukija ei välttämättä edes miellä sarjakuvakulttuuriin kuuluviksi, kuten piirretyn kuvan käyttöön viholliselle suunnatun propagandan välineenä. Teosta voi kiittää myös kuvallisen aineiston hyvästä kontekstoinnista: jokaisen teeman ja/tai piirtäjän yhteydessä on napakka johdanto aiheeseen.

Pilapiirrosten ja sarjakuvien jaottelu on niiden sisältämien monien merkitysten vuoksi monesti hankalaa. Olisin kaivannut kirjaan kootun valtavan aineiston tueksi jämäkämpää jaottelua: nyt kirjan sisällysluettelossa vaihtelevat yksittäisten piirtäjien nimet ja temaattiset kokonaisuudet löyhästi kronologiseen järjestykseen koottuna.

Nyt Hännisen ja Karjalaisen teosta lukevalle palaavat elävästi mieleen muistot mummolan piirongin laatikoiden penkomisesta. Ulkoa päin ei tässäkään tapauksessa voi päätellä, mitä seuraavat sivut tuovat tullessaan, ja siksi teosta on vaikea laskea käsistään ennen viimeisiä sivuja. Kuka tietää, ehkäpä ensivilkaisulla hieman sekavalta vaikuttanut rakenne onkin tekijöiden tietoinen valinta?

Kuva: Tulitikkulaatikoiden etikettejä

Aito tuntu sota-ajan propagandaan

Kokonaisuutena Sarjatulta! on tervetullut teos sota–ajan visuaalisesta kulttuurista kiinnostuneelle. Valokuvien ja videoiden valtakaudella kasvaneille teos osoittaa kouriintuntuvasti, mikä merkitys sarjakuvalla voi olla mielipiteiden muokkauksessa. Sota-ajan Suomessa sitä hyödynnettiin monenlaisissa yhteyksissä aina viholliskuvan luomisesta kansanhuollon talkoopropagandaan ja viholliselle suunnattuihin lentolehtisiin.

Kuva: Julisteita sota-ajalta

Yksi teoksen hyvistä puolista, jota ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, on sen koko. Tekijät ja teoksen kustantaja ovat oivaltaneet, että visuaalinen aineisto tarvitsee tilaa päästäkseen esille. Teoksen suuri koko onkin sallinut monien sarjojen painamisen alkuperäisessä koossa, mikä tekee lukukokemuksesta miellyttävän.

Kansien mattapinta ja sisäsivujen karkeapintainen paperi saavat aikaan aidon sota-ajan julkaisun tuntuman.