Lapin maakuntamuseon julkaisema kirja muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa käsitellään yleisemmin Suomen ja Saksan suhdetta, kauttakulkusopimuksen vaikutuksia Rovaniemeen sekä lopulta Lapin sodan tuhoja. Osa on otsikoitu tosin hieman epätarkasti ”Välirauhasta jatkosotaan 1940–1941” vaikka siinä käsitellään koko jatkosodan aika ja Rovaniemen tuho Lapin sodassa. Ensimmäisessä osassa käsitellään siis Suomen ja Saksan tiivistyvää aseveljeyttä, saksalaisten sotilaiden saapumista Rovaniemelle sekä Saksan armeijaa Rovaniemen kauppalassa ja maalaiskunnassa.

Kuva: Generaloberst Dietl, eversti ja ”Lapin keisari” Villamo y.m. Kuvaaja Luutnantti Pekka Kyytinen. Kuva ja kuvateksti SA-kuva.

Oman lukunsa teoksessa saa saksalaisten Lapin armeijan komentaja Eduard Dietl, ja lyhyesti esitellään myös Himmlerin ja muutamien muiden arvovaltaisten vieraiden vierailut Rovaniemellä. Viimeinen ensimmäisen osan alaluku käsittelee Lapin sotaa ja Rovaniemen tuhoa. Lähdepohjaltaan ensimmäinen osa perustuu aikaisempaan kirjallisuuteen.

Toinen osa kartoittaa alue ja rakennus kerrallaan Rovaniemen seutua: mitkä alueet tai rakennukset olivat vuokrattuna saksalaisille ja mihin he mitäkin rakensivat. Mikkonen perustaa hienosti toisen osan arkistotutkimukseen, sekä omiin kenttätutkimuksiinsa. Mikäli rakennusten jäänteitä tai muita jälkiä on vielä havaittavissa, Mikkonen kertoo näistä. Hän pyrkii sitomaan paikat myös nykyiseen kaupunkikuvaan, mikäli esimerkiksi tiestön nimet ovat ajan saatossa vaihtuneet.

Kuva: ”Haus der Kameradschaft” Rovaniemellä. Talon ovat saksalaiset rakentaneet ja siinä pidetään saksalaisia ja suomalais-saksalaisia viihdytystilaisuuksia. Rovaniemi 1943.09.03. Kuvaaja luutnantti  Pekka Kyytinen. Kuva ja kuvateksti SA-kuva.

Valtaosiltaan toisen osan teksti etenee luettelomaisesti ja saksalaisten yksiköiden nimiä vilisee tekstissä luonnollisesta syystä varsin paljon, tämä tekee lukemisen ajoittain raskaaksi. Näiden eri organisaation osien nimiä ja tehtäviä Mikkonen on myös avannut tekstin lomassa. Välillä tosin saattaa jäädä epäselväksi tarkoittaako kirjoittaja Saksan armeijasta puhuessaan Saksan puolustusvoimia (Wehrmacht), maavoimia (Heer) vai yhtymätason armeijaa (Armee). Alueellisesti ja järjestelmällisesti etenevän toisen osan leipätekstin joukosta löytyy myös toiminnan kuvausta, joka lisää mielenkiintoa.

https://agricolaverkko.fi/vintti/kuvitus/sotajate.jpg

Kuva: Airis-Raanselän saksalainen asumuksen sokkeli osoittaa, että alueelle rakennettiin pysyväksi tarkoitettuja omakotitalorakennuksia upseerien perheille. Kuva ja kuvateksti Metsähallituksen talousmetsien kulttuuriperintöinventointi.

Monipuolinen lähdeaineisto

Parhaillaan teos on paikallishistoriallinen tutkimus, josta valitun rakenteen vuoksi jokainen tietystä Rovaniemen seudun alueesta kiinnostunut voi helposti tarkistaa sodanaikaisen rakentamisen tai alueiden ja asuntojen vuokraamisen. Myös kenttätyön ja arkistotutkimuksen yhdistäminen on onnistunut hienosti. Lisäksi Mikkonen on käyttänyt haastattelumateriaaleja sekä muistitietoa. Aikalaisten ottamat valokuvat sekä myöhemmät, esimerkiksi kenttätutkimuksessa otetut kuvat, tuovat hyvää lisää tekstiin. Osa kuvista on SA-kuvia, joita lukija voi itsekin hakea sa-kuva.fi –sivustolta aiheeseen liittyvillä asiasanoilla.

Lisäksi tekstin tukena on käytetty karttoja, joista selviää saksalaisten rakennusten ynnä muiden sijainnit ja liikenneurat. Jäin miettimään, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä nämä historialliset kartat upotettuna nykyisiin karttoihin. Se olisi visualisoinut hienosti saksalaisten käytössä olleiden tai rakentamien rakennusten määrää suhteessa paikallisen väestön hallussa säilyneisiin. Kirja antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä määrästä saksalaisia, joita Rovaniemen seudulla jatkosodan aikana oli.

Kuva: Kenraali Schultzin talo ulkoapäin. Rovaniemi 1944. Kuvaaja Osvald Hedenström. Kuva ja kuvateksti SA-kuva.

Suurena puutteena on pidettävä johtopäätösluvun puuttumista. Nyt käsittely päättyy veitsellä leikaten viimeisestä käsitellystä alueesta rakennuksineen lähdeluetteloon. Varsinkin kun esitetty tietomäärä on valtava, olisi johtopäätökset tai yhteenveto ollut enemmän kuin paikallaan. Myös jonkinlainen tilastollinen esitys saksalaisten rakentamista rakennuksista olisi tuonut yhdellä silmäyksellä käsityksen määristä.

Kirjassa tulee hyvin ilmi saksalaisten rakennustyömailla käytetyn työvoiman monimuotoisuus. Oli palkattuja suomalaisia, Organisation Todtin työvoimaa ja sotavankeja. Tekstissä on myös maininta RAD:n parakista, joten paikalla saattoi siis olla myös Reichsarbeitsdienstin työpalveluvelvollisia. Saksalaisten työvoiman käytöllä oli suuri merkitys maan työmarkkinatilanteeseen, mutta työvoimakysymyksiä ei kirjassa käsitellä itsenäisenä osiona, vaan kohteiden yhteydessä esimerkin omaisesti.

Mainitusta kritiikistä huolimatta Mikkosen tutkimus laajentaa omalta osaltaan Suomen sodan aikaisen historian tutkimusta Rovaniemen osalta. Tämä myös näyttää omalla esimerkillään sodan vaikutuksia yhteiskuntaan ja kotirintamaan, saksalaisten saapuminen ei tarkoittanut vain rintamavastuun ottamista vaan sillä oli ympäröivään yhteiskuntaan useita samanaikaisia vaikutuksia. Yksi näistä oli paikalliseen infrastruktuuriin. Tutkimus toimii epäilemättä erittäin hyvänä hakuteoksena Rovaniemen seudun rakennus- ja paikallishistoriaan sodan ajalta.

Kuva:  Rovakadun ja Hallituskadun kulma. Taustalla harvoja ehjäksi jääneitä taloja. Rovaniemi 1944.10.17. Kuvaaja Luutnantti Kim Borg. Kuva ja kuvateksti SA-kuva.