Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Turun Yliopistosäätiö ja Suomen Maantieteellinen seura julkaisivat keväällä 2024 merkittävän, suurelle yleisölle tarkoitetun teoksen: "Maantieteen rannoilla, tiedepolitiikan saaristossa – Akateemikko Olavi Granön elämä". Sen kaikki kirjoittajat – Pekka Kanervisto, Jukka Käyhkö, Timo Niitemaa, Timo Tarmio ja Keijo Virtanen – tunsivat Olavi Granön henkilökohtaisesti. Heidän tekstinsä kertovat akateemikon elämästä, yliopistourasta, tutkimuksista, tieteenfilosofiasta, kansainvälisistä yhteyksistä ja toiminnasta Suomen tiedehallinnollisen ja -poliittisen järjestelmän rakentajana.
Ritva Ykskoivun teos on paikallishistoria ja sukukronikka Padasjoen pitäjässä sijaitsevan Hinttolan saaren asukkaiden kokemuksista, ja se pohjautuu pääasiassa saarta koskevaan historialliseen sanomalehtiaineistoon. Arvostelussani luon kirjan arvionnin ohella yleisemmän katsauksen Hinttolaan, sen merkitykseen saarena eteläisellä Päijänteellä sekä sen maatalouteen ja sisällissodan aikaisiin tapahtumiin.
Suomalaisin voimin Etelä-Afrikasta ilmestyy kirjan mittaisia yleisesityksiä näköjään kerran vuosisadassa. Tuoreimman, ja samalla kaikkien aikojen toisen teoksen laati Raakel Inkeri, Kapkaupungissa kenttätyötä tehnyt tutkija. Hänen tietokirjansa avaa vuoroin rohkaisevan, vuoroin masentavan näkymän etnisesti tavattoman kirjavan maan menneisyyteen, nykyisyyteen ja lähitulevaisuuteen.
Yuval Noah Harari (s. 1976) on Oxfordin yliopistossa väitellyt israelilainen historioitsija. Hän työskentelee professorina Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja tutkijana Cambridgessä Centre for the Study of Existential Risk -keskuksessa. Hänen laajat suurelle yleisölle tarkoitetut teoksensa "Sapiens" (2011) ja "Homo Deus" (2015) ovat ilmestyneet miljoonapainoksina 65 kielellä. Uusin suomeksi käännetty teos "Nexus" (2024) esittelee alaotsikkonsa mukaisesti ihmiskunnan tietoverkkojen lyhyttä historiaa. Teoksen nimi viittaa yhteyksiin, joita tietoverkot luovat. Sen on suomentanut Tapani Kilpeläinen.
Kaurismäen veljesten vuonna 1982 ensi-iltaan tullut elokuva "Arvottomat" oli käännekohta suomalaisessa elokuvatuotannossa. Se vastaanotettiin uudenlaisena elokuvana, ja se nosti kuuluisuuteen uusia nuoria tekijöitä. Yli 40 vuotta ensi-illan jälkeen tästä elokuvasta on ilmestynyt kirja, jossa sen tekijät muistelevat elokuvan valmistamista. Tekstiä elävöittävät aikakauden valokuvat ja aikalaistekstit.
Kirkkonummen Obbnäs eli Upinniemi tunnetaan nykyisin varuskunta-alueena, jossa koulutetaan joukkoja pioneereista taistelusukeltajiin. Kylän tarinaan mahtuu huvila-asukkaita ja neuvostosotilaita, kalastajia ja kartanonherroja. Sen menneisyyttä valottava teos on yksityiskohtaisesti kerrottua, komeasti kuvitettua kotiseutuhistoriaa.
Tuomikosken teos valottaa Ukrainan historiaa tekstin, karttojen ja kuvien avulla. Teos on lyhyt johdatus idän ja lännen välissä tasapainoilleen maan vaiheisiin esihistoriasta nykypäivään, aina Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan asti. Kuten jo teoksen otsikko antaa ymmärtää, kyseessä on tiivis esitys: populaarin teoksen 120 sivulla pyritään keskittymään suuriin linjoihin ja merkittävimpiin tapahtumiin. Tuomikoski kertoo heti alkusivuilla tarkoitusperänsä: teoksellaan hän tahtoo omalta osaltaan liittyä Ukrainan tukijoihin – samalla hän näkee, että tiedon jakaminen on ”osaltaan taistelua hyvän puolesta”. Kirjoittajan avoimuus tavoitteistaan luo teoksen lukemiselle kontekstin.
"Silminnäkijänä" on tarina siitä, mitä moneen rooliin ehtinyt journalisti vuosikymmenten varrella ympärillään näki ja miten hän tapahtumat koki. Samalla se on kiinnostavasti kirjoitettu lähihistorian kertauskurssi.
Punasuomalaiset tulivat 1920-luvulla Vienan Karjalan salokyliin, jotka olivat levottomina kapina-aikoina tyhjentyneet asukkaiden paettua Suomeen. Sinne saapui 1930-luvun alussa myös ihanneyhteiskuntaa rakentamaan amerikansuomalaisten idealistinen joukko. Nämä uudisasukkaat kohtasivat epäluuloa karjalaisten ja etenkin venäläisten taholta, ja neuvostovaltion synnytystuskat oli helppo siirtää heidän niskoilleen. Myöskään karjalais-venäläisen kulttuurin poliittinen suomalaistaminen ei saavuttanut vastakaikua. Stalinin leikkuri tekikin vuosina 1937–1938 näistä ”nationalisteista, tuholaisista ja vakoojista” lopulta tehokkaasti selvää.
Professori ja historioitsija Matti Klinge (1936–2023) teki elämäntyönsä Helsingin yliopistossa, mutta hänet tunnettiin laajalti. Klingellä oli puoltajansa, mutta myös vastustajansa. Kansakunnan kotiopettajan ja tapamestarin henkilökuva on särmikäs ja valaisee samalla kohteensa lähiympäristöä.
Islamilaisesta oikeudesta, šariasta, ei ole suomeksi kirjoitettu yhtäkään yleisteosta. Aihetta on toki sivuttu esimerkiksi teoksessa "Islamilainen kulttuuri" (toim. Palva ym.) sekä useissa Jaakko Hämeen-Anttilan teoksissa, mutta varsinaista yleistajuista islamilaisen oikeuden historiaa ei ole saatavilla. Joonas Mariston teos "Islamilaisen oikeuden historia – šarian monet merkitykset" korjaa tämän puutteen mainiosti.
Kaupunkien kielimaisemien tutkimus tuo uutta ja oivaltavaa tietoa kaupunkien kerrostumista, identiteeteistä ja valtasuhteista. Se, mitä ja miten kieliä kaupunkimaisemissa käytetään, tuo esiin osallisuuden ja toiseuden teemoja. Kielentutkimuksen alan kokoomateos osoittaa kielimaisematutkimuksen monitieteisyyden ja tarkkanäköisyyden.
”Jokaisessa maassa on salainen palvelu – ellei oma niin vieras. Myös ystävät ja liittolaiset vakoilevat toisiaan”, toteaa Jukka Rislakki teoksensa "Tiedustelu ja vakoilu" alussa. ”Vain varomaton ei varaudu, vain sinisilmäinen luottaa ilman epäluuloa.” Kirja on yhteenveto ja päivitys Jukka Rislakin vuosikymmenien mittaisesta tutkimus- ja kirjoitustyöstä aiheen parissa.
Tuija Vertaisen "Sabotöörin siluetti" on kirja, jonka voi lukea alusta loppuun tai selailla mielikseen lukien tekstin sieltä, toisen täältä. Vanhojen ja uudempien ranskalaistaustaisen sanojen taustat aukeavat viihdyttävinä pikku tarinoina.
Orjuuden arvet on riipaiseva teos. Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo kertovat siinä 1500-luvulta 1800-luvulle kestäneestä transatlanttisesta orjakaupasta ja orjuudesta sekä näiden vaikutuksista Eurooppaan, Afrikkaan ja Amerikkaan. He osoittavat myös, miten orjuus ja rasismi oli mahdollista liberalismin, ihmisoikeuksien ja valistuksen kulta-aikana, sekä pohtivat orjien vastarinnan merkitystä orjuuden lakkauttamisessa.
7.10.2024 | Rasmus Marjanen
Ilmari Käihkö on viime vuosina tullut suuren yleisön tietoisuuteen Ukrainan sotaa käsittelevänä analyytikkona. Taustaltaan hän on Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden dosentti ja kriisinhallintaveteraani. Teoksessaan hän avaa kokemuksiaan palveluksestaan suomalaisessa kriisinhallintajoukossa Tšadissa vuonna 2009. Kirjassa yhdistyvät henkilökohtaiset kokemukset ja laajempi analyysi suomalaisesta kriisinhallinnasta. Käihkö on pitkään peräänkuuluttanut kriittisempää keskustelua aiheesta, ja kirja onkin kaunistelematon katsaus suomalaiseen kriisinhallintaan ja varusmiespalvelukseen, joka on herättänyt runsaasti yhteiskunnallista keskustelua.
Toinen suomennos Rosi Braidottin tuotannosta kohdistuu jälkihumanismiin. Teos on tärkeä aihetta koskevan suomenkielisen käsitteenmuodostuksen kannalta, ja paikoittaisesta kankeudesta huolimatta antaa ajattelemisen aihetta kulttuurintutkijoille.
Kylmän sodan aikana suomalaiset poliitikot olivat monesti puun ja kuoren välissä, mutta monenlaiseen ahdinkoon joutuivat myös sotilaat. Everstiluutnantti evp Heikki Tiilikaisen kirja "Kylmän sodan kahdet kortit" sisältää tositarinoita ja silminnäkijäkuvauksia lähihistorian mieliinpainuneimpien tapahtumien tiimoilta. Samalla se ottaa kantaa maanpuolustuksen nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen.
Kirjojen kaipuu -tutkimuksen taustalla on Koneen säätiön rahoittama tutkimushanke ”Sanojen liike ja tiedon paikat. Oppineet kirjalliset yhteisöt 1800-luvun alun Suomessa” (2020 – 2023). Kirjojen kaipuu -teos todistaa vahvasti sitä vanhanaikaista käsitystä vastaan, että 1800-luvun alun Suomen suuriruhtinaskunta olisi ollut pimeän Pohjolan pussinperä, jonne eurooppalaiset uudet ideat ja filosofiat ja niistä kertonut kirjallisuus eivät olisi päässeet juurtumaan. Päinvastoin, kaikenlaista kirjoitettua aineistoa himoittiin, kerättiin, haluttiin omistaa, vaihdettiin ja omistajansa harmiksi joskus jopa hukattiinkin.
"Kynällä raivattu reitti" on nais- ja kirjallisuushistoriaa esittelevä yleistajuinen, todennäköisesti lukioikäisiä viihdyttävä teos, jossa kirjallisuuden sisällöt jäävät valitettavan toissijaisiksi. Lähteiden ja lähdekeruun huolellinen esittely tekevät siitä kuitenkin kestävän lähdeteoksen kirjallisuushistoriasta kiinnostuneille, varsinkin Hanna Ongelinin ja Helga Nuorpuun kaltaisten unohdettujen kirjailijoiden etsiskelijöille.