Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Tunnetun venäläistutkijan Oleg V. Hlevnjukin uusi elämäkerta Stalinista on tervetullutta ja pätevää luettavaa 2000-luvun maailmassa. Uudet kriisit, sodat ja ympäristökatastrofi sekä taistelu hupenevista maapallon resursseista voivat hyvinkin tuoda valtaan uusia Hitlerin ja Stalinin kaltaisia yksinvaltaisia diktaattoreja: menneisyys pelottaa ja se pitää tuntea.
Arto Luukkasen Suomi hajoavan imperiumin sylissä on sisältönsä puolesta kaksijakoinen: osa tutkimusta liittyy tiukasti Ukrainan tilanteeseen vuosina 1985-1991 ja vuonna 2014 avautuneisiin paikallisen KGB:n lähteiden käyttöön - osa taas pohdintoihin Suomen asemasta Venäjän naapurina pitemmälläkin aikajänteellä. Teoksessa sivutaan myös suomalaista Venäjä-tutkimusta sekä skenaarioita Venäjän tulevaisuudesta, sekurokratia-kehityksen varjossa.
Turkin ollessa uutisissa maan historia ja se, miten tähän on tultu, jää usein selittämättä tai rajujen yksinkertaistusten varaan. Vaikka 2000-luvulla on julkaistu suomeksi nyky-Turkkia käsittelevää tutkimusta ja tietokirjallisuutta, varsinaista yleisesitystä Turkin tasavallan historiasta ei ole ollut tarjolla. Turkki-tutkija Toni Alarannan uusin teos, Turkin historia: Atatürkistä Erdoğaniin, pyrkii nyt korjaamaan tämän puutteen. Samalla se purkaa piintyneitä käsityksiä mm. Atatürkin uudistusten äkillisyydestä, muuttumattomasta kemalistisesta valtiosta ja konservatiivisten tahojen toiseudesta läpi Turkin historian aina AKP:n nousuun asti.
Filosofi Eero Ojanen (s. 1954) on tuottelias tietokirjailija, joka on kirjoittanut filosofian lisäksi ainakin historiasta, arkeologiasta ja suomalaisesta kansanperinteestä. Suomen kansan taiat ja loitsut -teoksessa (2019) hän luo silmäyksen sanan mahtiin, jolla rahvas pyrki hallitsemaan erilaisia elämäntilanteita 1800-luvun lopulla ja myöhemminkin. Erilaisten esimerkkien avulla hän osoittaa, millaisia ”väkeviä” sanoja suomalainen rahvas on talonpoikaisyhteisössä käyttänyt.
Lotta Junnilaisen sosiologian alaan kuuluva väitöskirja 'Lähiökylä – Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta' tarjoaa mielenkiintoisen ja tuoreen näkökulman suomalaisissa lähiöissä ilmenevään yhteisöllisyyteen sekä suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvään eriarvoisuuteen. Tutkimusmenetelmänä Junnilainen on käyttänyt etnografista osallistuvaa havainnointia kahdessa suomalaislähiössä. Laadullisen aineiston perusteella syntyy mielenkiintoinen kuva lähiöiden sosiaalisesta todellisuudesta. Samalla ”lähiökylistä” löytyvä yhteisöllisyys saa toisinaan yllättäviä ilmenemismuotoja.
Suomen pyöveleitä on tutkittu jonkin verran, mutta kokonaisesitys aiheesta on puuttunut. Nyt sellainen on saatavilla, kun historiantutkimuksen harrastaja Mikko Moilanen on noin viiden vuoden urakan tuloksena julkaissut Suomen pyövelit -teoksen. Siinä hän kertoo arkistotiedon ja kansanperinteen pohjalta kuolemantuomioita toteuttaneista pyöveleistä, heidän henkilöhistoriastaan, arjestaan ja tehtävistään vuosina 1625–1825. Hän kertoo myös kuolemaantuomituista, joita mestattiin tai hirtettiin.
Tutkimus käsittelee Schefferuksen Lapponiassa (1673) julkaistuja saamenkielisiä joikuja, jotka käännettiin useille eri kielille. Hollantilaisen antropologi Nellejet Zorgdragerin mukaan ”kahdella lyhyellä saamenkielisellä rakkauslaululla, jotka edustavat Euroopassa lähes tuntematonta kirjallisuutta ja kulttuuria, on eurooppalaisessa kirjallisuudessa oma käännöshistoriansa, joka itse asiassa kuvastaa käännösteorian koko kehitystä kaikkine näkökulmineen”.
Varmaan jokainen on maanteillä matkatessaan nähnyt pihoilla itse tehtyjä, kömpelön näköisiä teoksia ja hymyillen miettinyt, kukahan hassu nuokin on tehnyt ja miksi. ITE-taide on kuitenkin oma taiteenlajinsa, joka on murtamassa ”oikean” taiteen rajoja ja asettumassa osaksi taideilmaisun maailmaa. Kauhajoella tapaamme ITE-taiteilija Alpo Koivumäen ja hänen savannillaan elelevät afrikkalaiset luomuksensa. Ja muutkin.
Teos tarjoaa yleiskatsauksen entisen Vaasan läänin eli nykyisen Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan muinaisuuteen. Se tarjoaa vankan peruspaketin siitä, mitä muinaisjäännökset ovat, miten niitä tutkitaan ja mitä ne voivat kertoa. Matkalla liikutaan eri muinaisjäännösten kautta kivikauden pyyntiyhteisöjen ajoilta aina viime vuosisatojen talonpoikaisyhteisöjen jäämistöihin asti. Kirja tarjoaa tulkintoja muinaisten ihmisten elinkeinoista, toiminnasta ja heidän yhteisöistään. Teos on perusteellisesti uudistettu ja laajennettu suomenkielinen laitos samojen tekijöiden vuonna 2005 ilmestyneestä teoksesta Fornminnen i Österbotten – från neandertalare till sockenbor.
HTY:n graniittilinna on yleisesti tunnettu legendaarinen rakennus. Siltalan tuore kirja kuvaa sen vaiheita painottuen vähemmän käsiteltyihin viime vuosiin. Hän kertoi prof. Markku Kuisman vetämässä julkistustilaisuudessa ansiokkaasti sen sisällöstä. Kirja on yleismielenkiintoinen katsaus nykyisestä Paasitornista, jonka uskon kiinnostavan muitakin kuin työväenhenkisiä lukijoita
Kulutustavoissa 1960- ja 1970-luvun aikana tapahtunut muutos toi markkinoille uusia kosmetiikka- ja hygieniatuotteita, joiden mainostaminen ja niistä kirjoittaminen on Matleena Friskin väitöskirjan tutkimuskohteena. Tekijä on aikaisemminkin tutkinut aikakauslehtiä, meikkaavia poikia ja pukeutumista. Väitöskirja on syntynyt Helsingin yliopistossa Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelmassa. Frisk työskentelee dos. Hanna Kuusen johtamassa hankkeessa Syntyvyyden politiikka, seksuaalisuuden asiantuntijat ja inhimilliset kokemukset sotienjälkeisessä Suomessa. Väitöskirjan aihe on tärkeä osa kulutusyhteiskunnan ja modernisaation tutkimusta.
Puolustusvoimien kuvakeskuksen SA-kuva-arkisto digitoitiin 2010-luvun alussa ja avattiin vapaasti saataville keväällä 2013. Arkiston kuvista on koostettu viime vuosina useita tutkimuksia ja kuvateoksia. Tietokirjailija Juha Vartiaisen toimittama Kuvia vanhan rajan takaa 1941–1944 on yksi näistä kuvakirjoista.
Kauko Röyhkän ja alkuvuodesta 2019 yllättäen edesmenneen Olli Lindholmin muistelmateokset kertaavat 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun punk-liikkeen mukana julkisuuteen nousseiden rocktähtien elämäntarinoita. Vaikka musiikillliset erot Lindolmin ja Röyhkän välillä olivat suuria, kuvauksia yhdistää isättömyyden kokemus, joka antaa muistelmille mielenkiintoista lisäväriä. Teosten aikalaiskuvaukset sisältävät myös mielenkiintoisia poliittisia piirteitä.
Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita. Nuoren arkeologin käsikirja on teos, joka on suunnattu lähinnä varhaisnuorille kertomaan siitä, mitä ennen on ollut. Arkeologi kaivaa ja kertoo, ja taiteilija visualisoi suomalaisen ihmisen historian maan pinnalta kuopan pohjalle. Hyvä opas myös aikuiselle.
Elias Lönnrotista on kirjoitettu tuhansia sivuja – ja kaiketi paikkarin torppa muistetaan mainita jokaisessa yhteydessä. Nyt julkaistu kirjanen tarjoaa Paikkarin torpan Eliaksesta kuvan, joka on muutakin kuin kansankunnan kaapin päällä pönöttävän historiahahmon pölyttynyt pysti.
Vantaan kaupungin kulttuurisesta ymmärryksestä kertoo Håkansbölen kartanoalue, jonka kaupunki osti vuonna 2005, sata vuotta päärakennuksen valmistumisen jälkeen ja avasi vielä kunnostamattomana kaupunkilaisten nähtäväksi. Mittavat saneeraus- ja entistämistyöt seurasivat ja päärakennus, muu rakennettu miljöö, jäljellä ollut alkuperäiskalustus ja kartanopuutarha tarjoavat tänä päivänä vierailijalle ja tilojen käyttäjille kuvan siitä, miten herrasväki eli sata vuotta sitten jugendkartanossaan ja miten siellä eli myös laajan kartanokokonaisuuden elämää ylläpitämä palkollisten joukko. Nyt kartano on vantaalaisten käytössä kulttuuri- ja juhlatilana.
Ruotsalainen tietokirjailija ja luennoitsija Herman Geijer (s. 1978) käsittelee kirjassaan Kriisit, katastrofit ja maailmanloput: kaksitoista tapaa varautua riskinhallintaa ja nykymaailman erilaisia uhkatekijöitä, sekä sitä, mitä itse kukin voi tehdä parantaakseen mahdollisuuksiaan selviytyä katastrofeista ja ehkä zombiapokalypsistakin, vaikkei tämä kovin todennäköinen olekaan. Kuka tahansa voi ottaa käyttöön Geijerin esittelemiä varautumiskeinoja jo nyt, ennen katastrofia, ja siten parantaa elämäänsä.
Mikko Ylikankaan teos Sota-ajan rikokset sisältää Helsingin Sanomien välittämiä rikosuutisia talvisodasta Lapin sodan aikaan. Ylikangas on etsinyt kunkin rikoksen tiedot arkistoista ja esittelee kuudentoista eri rikostapauksen kulkua uutisointeineen ja tuomioineen. Kirja tarjoaa kiinnostavan ja harvemmin käsitellyn näkökulman sota-aikaan.
Eduard Hisingerin sienikirja on Suomen ensimmäinen kansalle tarkoitettu sienikirja, jonka Suomen Talousseura julkaisi 1863. Tarkoituksena oli levittää kansan pariin sienitietoutta ja teos levisikin laajalle Suomen Talousseura suositeltua sitä kansankirjastoille. Vielä suuremman levikin kirja sai nälkävuosina 1867-68, jolloin keskusteltiin laajalti sienien hyödyllisyydestä nälän lievittämiseksi. Kirjan pääosan muodostaa Kallen monologi, jossa kuvaillaan sieniä hauskasti ja havainnollisesti sekä annetaan ruoka- ja säilöntäohjeita. Teos on ilmestynyt nyt syksyllä 2019 korjattuna digitaalisena versiona Agricola-portaalin julkaisusarjassa, sekä Helsingin yliopiston digitaalisessa arkistossa.
Suomen ja Saksan suhteet toisen maailmansodan aikana saavat taas uutta valaistusta. Pekka Visurin ja Eino Murtorinteen kirjan keskiössä on Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 solmittu etupiirisopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen, mutta samalla Euroopan tilannetta tarkastellaan laajemmin. Kirjassa myös julkaistaan joitakin asiaan liittyviä dokumentteja ensi kertaa suomeksi.