Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Kun korostetun länsimielinen ja moderni ukrainalaisjulkkis valittiin presidentiksi vuonna 2019, moni hämmästyi. Venäjän helmikuussa 2022 aloittama raaka hyökkäyssota on kuorinut miehestä esiin kansanjohtajan, jota koko Eurooppa ihailee.
Kun kirjoittavasta kotiapulaisesta – aikansa keittiöpiiasta – kehkeytyy arvostettu kirjailija, toistuu satu ruman ankanpoikasen matkasta uljaaksi joutseneksi.
Kongo-joella 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella työskennelleiden suomalaissyntyisten laivureiden historiaa on tutkittu 1970-luvulta lähtien, ja teema on noussut taas viime aikoina enenevästi esille. Jouko Aaltosen ja Seppo Sivosen tietokirja kokoaa aiempaa tutkimustietoa, täydentää sitä uusilla selvityksillä sekä sijoittaa ilmiön nykytutkimuksen ja -keskusteluihin kontekstiin.
Lauri ”Tahko” Pihkala oli suomalainen urheiluvaikuttaja, joka uransa aikana ehti olla monessa mukana. Urheilu oli se elämänalue, jossa hän sai eniten aikaan, vaikka maanpuolustus ja kansanterveys kuuluivat myös hänen alueisiinsa.
FT Tuija Saarinen-Härkösen teos Rintamakarkurit – Eino Hietarinne, yksi monista on tapaustutkimus, jossa käsitellään Eino Hietarinne-nimistä sotilaskarkuria. Karkureita riitti Suomen armeijassa talvi- ja jatkosodassa lähimain 30 000 - 35 000. Aihe on ollut vaiettu tabu, vaikka todennäköisesti monessa suvussa karkuri on ollut tunnettu. Saarinen-Härkönen valottaa Eino Hietarinteen kohtaloa, siviilielämän ongelmia myöten, mutta laajentaa tutkimusta hyvän lähdeaineiston turvin koko karkuruusaihetta käsittäväksi. Objektiivisuus säilyy ja tutkimusote on viileän asiantunteva, vaikka kyseessä on sukulaismies.
Filosofian tohtori, biologi, kirjailija, tiedetoimittaja, bloggari, etc. Tiina Raevaara on kirjoittanut taas kiintoisan teoksen. Minä, koira ja ihmiskunta: Lajien välisen yhteiselon historia on monisäikeinen henkilökohtainen tarina ihmisen ja muunlajisten eläinten suhteesta, mutta se on myös kirjailijan avoin pohdiskelu omasta ahdistuksestaan ja uupumuksestaan. Lisäksi se on kertomus hänen suhteestaan koiriinsa ja muihin lemmikkeihinsä sekä kahteen kalasääksipariskuntaan. Eri tieteenalojen tutkimustuloksia hyödyntäen tekijä sitoo taitavasti oman eläinsuhteensa koko ihmiskunnan kehityshistoriaan ja eläinyhteyteen.
Oletko koskaan miettinyt, millaisia haluaisit elämäsi viimeisten päivien, viikkojen ja kuukausien olevan tai sitä, saisitko – jos olisit kuolemansairas – lopettaa kipusi ja kärsimyksesi ennen kuin luonnollinen kuolema hoitaisi asian? Jos olet, Juha Hännisen kirja Auta minut kuolemaan: Armollinen, rikollinen eutanasia varmaan kiinnostaisi sinua. Hänninen näet kertoo teoksessaan sen, mitä Suomessa asuvan ihmisen on tarpeen tietää kuolinavusta ja mahdollisuudesta saada sitä. Ehkä kirjasta voi olla kiinnostunut joku kuolinavun tuomitsevakin.
Suomalaisen ruokakulttuurin historiaan paneudutaan kahdessa vuonna 2021 ilmestyneessä teoksessa: Ritva Kyllin ”Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin” on yleisesitys, joka keskittyy ruokahistoriaan pääosin 300-vuoden ajanjaksolla. Teos tuo hienosti esille ruokahistorian syklit, ja siinä kytketään ruokakulttuuri osaksi muuta historiaa. Anniina Ljokkoin ja Liisa Kasken ”Perinnevegeä”-teoksesta löytyy muun muassa valtavasti keruutyötä vaatinut sarja ruokatarinoita, joissa kaivaudutaan syvälle ruoka-, uskomus- ja tapakulttuurin alkulähteille sekä kartoitetaan ruoka-ainesten matkaa Suomeen ja niiden muuntumista arjen elintarvikkeiksi.
Tulevaisuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa, ja sitä voi tutkia – nämä ovat kantavia ajatuksia lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnatussa kertomuskirjassa. Utelias ja optimistinen pieni seikkailija kurkistaa siinä vaihtoehtoisiin maailmoihin ja samalla avautuu tulevaisuudentutkimuksen periaatteita keskeisine käsitteineen.
Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa -teoksessa biologia ja yhteiskuntatieteet nivoutuvat toisiinsa. Sen teemana on luonnon monimuotoisuuden suojeleminen sekä ilmaston ja ympäristön muutosten vaikutus ihmislajin tulevaisuuteen. Jos haluamme pelastaa biosfäärin, nykyinen systeemi on jätettävä taakse.
Joskus aikuisellekin tekee hyvää lukea lasten tietokirjoja – varsinkin lasten kanssa yhdessä. Katja Bargumin kirjoittama ja Jenny Lucanderin kuvittama Muurahaisten ennätyskirja on erinomaista luettavaa ja katseltavaa vanhempien tai isovanhempien ja lasten yhteisinä lukuhetkinä. Teos käsittelee maailman erilaisia muurahaisia. Noilla pienillä ötököillä on monenlaisia ominaisuuksia ja suorastaan superkykyjäkin.
Sanastajan tarinamatkaopas on nuorille harrastajakirjoittajille suunnattu opaskirja. Opas kannustaa luottamaan mielikuvitukseen, mutta kirjoittamisen pitkäjännitteisyydestä ja digitaalisista ympäristöistä ei harrastaja saa mitään käsitystä. Sanataiteen ohjaaja löytää kirjasta runsaasti harjoituksia eri tasoisille ryhmille.
Elina Koskelaisen ja Heikki Sauren teos Perinnetaidot: Käsikirja kaikille esittelee perinteisiä (ja myös ei niin perinteisiä) suomalaisia kädentaitoja tämän päivän näkökulmasta. Teokseen on valikoitunut 47 erilaista ohjetta melko yksinkertaisesta lumiukon teko-ohjeesta aina vaativampiin ohjeisiin, kuten pirtanauhan tekoon.
Miten vaihtoehtohoitoihin ja luonnonlääkintään on suhtauduttu Suomessa? Mistä rokotevastaisuus juontaa juurensa? Kalle Kananojan kirja käsittelee parantamisen monimuotoista historiaa sekä terveysajattelun ja terveydenhuollon virtauksia Suomessa aikana, jolloin julkisen terveydenhuollon ja lääketieteen läpimurto oli vasta tuloillaan. Parantajien kautta avautuu näkymä vaihtoehtohoitojen laajaan kirjoon, niiden ideologisiin taustoihin, vaihtoehtohoitojen muotivirtauksiin ja kehittymiseen yhdessä yhteiskunnan modernisaation kanssa.
"Missä syrjä sijaitsee? Kun kaupunki ei ole kaikki" on painava puheenvuoro maaseudun puolesta aikana, jolloin kaupungistumisen hyvää tekevästä vaikutuksesta on muodostunut normi, jota ei arjessa tule välttämättä edes kyseenalaistettua. Kirjassa muistutetaan, että myös maaseudulla voi elää hyvää ja mielekästä elämää.
Nuoret kamppailevat 2000-luvulla varsin samanlaisten kysymysten kanssa kuin varhaismodernin ajan nuoret. Erityisesti tyttöjen ja tyttöyden historiaa käsittelevässä Henna Karppinen-Kummunmäen teoksessa Tyttöjen vuosisadat kirjoittaja johdattaa lukijan tyttöjen varhaismoderniin maailmaan ja tyttöyden prosessiin. Yleistajuinen teos tarjoaa kurkistusaukkoja tyttöjen omiin kokemuksiin, joita Karppinen-Kummunmäen mukaan on aiemmin historiantutkimuksessa kuultu vain vähän.
26.5.2022 | Emma Röntynen
Aini Linjakummun teos on kattava johdatus kolmen kristillisen yhteisön, Jehovan todistajien, vanhoillislestadiolaisten, ja amissien, opillisiin käsityksiin työstä. Näiden liikkeiden sisällä tehtävä hengellinen työ näyttäytyy teoksessa yhteisön jatkuvuutta takaavana hallintana, ja yhteisön ulkopuolinen palkkatyö taas usein uhkaavana kosketuksena ulkomaailmaan.
24.5.2022 | Lauri Kaira
J.K. Tammisen teos matkustaja-autolautta M/V Estonian onnettomuudesta, sen taustoista ja mahdollisista vaihtoehtoisista tulkinnoista on nopealukuinen teos, joka jossittelee erilaisilla mahdollisuuksilla onnettomuuden syistä ja seurauksista, unohtamatta kertoa alkuun onnettomuuden virallisen tutkinnan tulokset. Kirja on enemmän viihteellinen fiktiivinen teos, kuin varteenotettava tietokirja, vaikka sen tiedot pohjautuvat osittain faktoihin. Tammisen kirjan voi näin ollen ennemmin lukea kuuluvan todelliset rikokset -genreen, kuin historiateoksiin, jotka pohjautuvat vankkaan tutkimus- ja lähdeaineistoon.
Sain sattumalta käsiini Tiina Pihlajamäen romaanin RANT. TA. LI. Muutaman sivun luettuani tajusin, ettei kyseessä ole yksinomaan kaunokirjallinen teos, vaan myös erinomainen tietokirja kahdesta ”erilaisesta” pojasta ja heidän perheistään. Tekijä ei anna pojille diagnoosia, vaan kertoo arkikielellä, miten Aspergerin oireyhtymä ilmenee heidän elämässään ja vaikuttaa heidän ympäristöönsä. Vuonna 2006 ilmestynyt RANT. TA. LI. on yhä ajankohtainen, sillä oireyhtymä ei ole kadonnut mihinkään, vaikka sitä nykyisin sanotaan autismikirjon häiriöksi ilman älyllisen tai kielellisen kehityksen häiriöitä.
Öyhökratia on Helsingin Sanomien rahoittama raportti siitä, mitä öykkäröinti sosiaalisessa mediassa, somessa on parhaimmillaan tai pahimmillaan. Se on kevyt narikkaraportti teemasta, joka ansaitsisi myös tiukemman analyysin. Teos kysyy ja väittää, että öyhökratia määrittää nykyisin sen mistä puhutaan ja miten valtaa käytetään.