Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Jos yliluonnolliset asiat yhtään kiehtovat, on Helsingin henget iltalukemiseksi aivan omiaan. Kirja vie kummitustarinoiden kautta retkelle pääkaupungin monivaiheiseen historiaan.
Tommi Melenderin ja Sinikka Vuolan esseeteos Maailmojen loput pohtii romaanin tekemisen taitoa ja taidetta loppuratkaisuista käsin. Näkökulma on niin käytännönläheinen, että kustantaja suosittelee teosta jopa kirjoittajaoppaaksi. Esseitä täydentävät analyysit loppuratkaisuissaan onnistuneista romaaneista.
Tunnetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin puolustajan Philip Lymberyn ja Isabel Oaksehottin suurta menestystä niittänyt kirja on sekä konkreettinen että kuvainnollinen tutkimusmatka tehomaatalouden vahvimmille ja myös synkimmille ydinalueille. Kirja osoittaa, miten äärimmilleen viritetty tehokkuus maataloudessa voi johtaa lähes katastrofaalisiin seurauksiin: ympäristön tuhoutumiseen, terveysongelmiin ja nälänhätään.
Tampere on ollut jo pitkään merkittävä suomalaisen teknisen osaamisen keskittymä. Nyt tamperelaisten insinöörien 125:n vuoden taival on tuottanut tukevan, runsaasti kuvitetun juhlakirjan.
Björn Weckström (s. 1935) tunnetaan maailmalla ja Suomessakin ennen kaikkea Tähtien sota-elokuvan prinsessa Leian kaulakorusta Planetaariset laaksot. Puolisonsa innostamana hän on kirjoittanut runsaasti kuvitetun teoksen Myyttien muotoilija: Taiteilijan omaelämäkerta, jossa hän kertoo toki Lapponia-koruista mutta myös muusta monimuotoisesta taiteestaan, elämästään ja ihmissuhteistaan – ja tekee sen uskomattoman avoimesti ja vaivattomasti.
Rasilan kuvaus on vuodesta 1918 on tasapainoista ja tarkkaa. Hän ymmärtää ja pohtii eri tulkintoja ja sattuman merkitystä historiassa ja näkee murhenäytelmän syvyyden. Päällimmäiseksi jää kuitenkin Suomen itsenäistymisen, laillisuuden ja kansanvallan selviytymisen suuri kertomus.
Suomen harvalukuinen kunniamerkkikirjallisuus on täydentynyt erinomaisesti tohtori Antti Matikkalan kahdella laajalla tutkimuksella. Matikkalan kuratoima Suomen Ritarikunnat 100 vuotta -näyttely on esillä Kansallisarkistossa 20.12.2019 saakka.
Juri Nummelinin kirja Sarjakuvan lyhyt historia kertoo tiiviisti sarjakuvan pitkän historian ja luo myös laajan katsauksen nykyajan vaihtoehtoisesta sarjakuvasta.
Historioitsija Mirkka Lappalaisen tuorein teos johdattaa sulavin sanankääntein matkalle 1600-luvun ihmisten mielenmaisemaan. Sairaus ja kuolema olivat arkielämän todellisuutta, eikä Ruotsissa vallinnut puhdasoppinen usko luvannut juuri autuaampaa kuolemanjälkeistä elämää. Noitamyytti ja noitavainot olivat ihmisten tapa hakea voimaa ja valtaa arkitodellisuuden toiselta puolen.
Tuoreessa kirjassaan Anna Larsdotter käsittelee naisten roolia sodissa kautta historian. Teos keskittyy henkilöihin ja antaa sotiin osallistuneille naisille äänen päiväkirjojen, kirjeiden ja muistelmien avulla,
Stephen Kingin Kirjoittamisesta on nimensä mukaisesti kaksijakoinen teos. Yhtäältä se on omaelämäkerrallinen muistelmateos, toisaalta opas kirjoittamisesta, tai ainakin Stephen Kingin tavasta kirjoittaa.
Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteiden kuvaus keskittyy pääasiassa vain toiseen osapuoleen – suomalaisiin. Erityisesti huomiota kiinnitetään suomalaisen kulttuurielämän rajoituspyrkimyksiin ystävyyspolitiikan nimissä.
Wiurilan Anna Lisa on sympaattinen kirja yhden naisen elämästä, jota on määrittänyt sukutausta ja sen tuomat velvollisuudet. Valitettavasti kirjan toteutus on jäänyt puolitiehen. Aiheen kaikkea potentiaalia ei ole hyödynnetty ja se jää lukijalle etäiseksi.
”Haluatko tietää millainen on maailman tila? Kysy simpanssilta! Haluatko tietää itse? Opettele ajattelemaan faktatietoisesti!” Tähän raflaavaan asetelmaan tiivistyy Hans Roslingin, Ola Roslingin ja Anna Rosling Rönnlundin teos, jossa ihmisen tietämättömyyttä maailmaa koskevista faktoista ruoditaan pureutumalla ihmisen intuitiivisiin ajatteluntapoihin.
Brittiläinen politiikan teorian professori Chantal Mouffe on kirjoittanut tiiviin kirjan "populistisesta momentumista" läntisessä nykypolitiikassa. Hän tekee eron oikeistopopulismin ja vasemmistopopulismin välillä. Molemmat pitävät eliitin ja kansan ristiriitaa nyky-yhteiskunnan käymistilan syynä, mutta määrittelevät sen eri tavoin.
Helena Petäistö on yksi näkyvimpiä Ranskan politiikan ja kulttuurielämän asiantuntijoita. Hänen teoksensa käy yleistajuisesti läpi vuoden 2017 Ranskan presidentinvaalin tapahtumat ja tuoreen presidentin Emmanuel Macronin taustan. Kirja on kevyt mutta informatiivinen lukukokemus, jossa on hengästyttävän paljon yksityiskohtia ja asiatietoa nyky-Ranskan keskeisimmistä poliitikoista ja heidän taustoistaan. Viihdyttävän kirjan ainoa heikkous on hieman liiankin yleistajuinen kieli, joka ajoittain olisi kaivannut tarkempaa toimittamista.
Elämä vie ja sinä vikiset (Pitäisikö asialle tehdä jotain?) on Sarah Knightin toinen teos. Hän on kirjoittanut sen samalla rempseällä ja vähän roisilla tyylillä kuin esikoiskirjansa Viis veisaamisen elämänmullistava taika (2018), joka on noussut maailmanlaajuiseksi myyntimenestykseksi. Uudessa kirjassaan Knight tarjoaa ”tajunnanräjäyttävän” priorisointimenetelmän, jonka avulla lukija voi panna mielensä ja elämänsä järjestykseen voidakseen käyttää aikansa, energiansa ja rahansa siihen, mitä todella haluaa tehdä. Tutkijan ja muunkin tietotyöläisen kannattaisi ehkä kokeilla Knightin neuvoja.
Nobel-palkitun kirjailijan, Svetlana Aleksijevitsin uusin suomennettu "yhteisöromaani" on dokumentti Neuvostoliiton viimeisistä vuosikymmenistä. Haastatellut ihmiset, monet naisia, kertovat omat poukkoilevat tarinansa niin elävästi, että ne muistuttavat dokumenttielokuvan ”puhuvia päitä”. Kyseessä on mestariteos – jatkoa Aleksander Solzhenitsynin Vankileirien saaristolle, mutta paljon pehmeämmässä ja moniulotteisemmassa, polyfonisessa mielessä.
Seppo Tiitisen muistelmat ovat sujuvasti kirjoitettu kertomus lähes neljästäkymmenestä vuodesta suomalaisen valtahierarkian huipulla. Teos rakentuu lähes ideaalistyyppisenä kansallisena kertomuksena, jossa päähenkilö ei nosta itseään jalustalle vaan näyttäytyy vaatimattomana virkamiehenä, joka vaatimattomista oloista ponnisti korkealle. Tiitisen pohdinnoissa on tiettyä rauhallisuutta, jonka ansiosta teos ei lankea sensaatiohakuisuuden ansaan, vaan muistelee lähihistorian tapahtumia jonkinlaisen lempeän ironian ja vallan huipun tarjoaman etäisyyden kautta.
Taiteilijoiden taivaat on taidekirja, joka ei ole mitenkään perinteinen. Vaikka se on painettu hyvälle paperille, taitettu kauniisti ja rauhallisesti ja siinä on paljon kauniita teoskuvia, teksti on jotain muuta kuin taidepuhetta. Kyse on paitsi taiteessa kuvatuista säätiloista myös johdatusta pilvien maailmaan, vaikka kirjassa ei varsinaista pilvikuvastosta olekaan. Kaikkiaan lukukokemus on miellyttävän virkistävä. Ehkäpä tästä oppii jotain uutta tai ainakin ymmärtää, että näkemäänsä voi tarkastella kukin oman kokemus- ja osaamispohjansa kautta.