Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
HUOM! Sivustolla tehtävistä muutoksista johtuen Agricolan toimitus ei ota tällä hetkellä vastaan uusia kirja-arvosteluja. Lisätietoja muutoksista löydät täältä.
Tuija Vertaisen "Sabotöörin siluetti" on kirja, jonka voi lukea alusta loppuun tai selailla mielikseen lukien tekstin sieltä, toisen täältä. Vanhojen ja uudempien ranskalaistaustaisen sanojen taustat aukeavat viihdyttävinä pikku tarinoina.
Orjuuden arvet on riipaiseva teos. Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo kertovat siinä 1500-luvulta 1800-luvulle kestäneestä transatlanttisesta orjakaupasta ja orjuudesta sekä näiden vaikutuksista Eurooppaan, Afrikkaan ja Amerikkaan. He osoittavat myös, miten orjuus ja rasismi oli mahdollista liberalismin, ihmisoikeuksien ja valistuksen kulta-aikana, sekä pohtivat orjien vastarinnan merkitystä orjuuden lakkauttamisessa.
7.10.2024 | Rasmus Marjanen
Ilmari Käihkö on viime vuosina tullut suuren yleisön tietoisuuteen Ukrainan sotaa käsittelevänä analyytikkona. Taustaltaan hän on Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden dosentti ja kriisinhallintaveteraani. Teoksessaan hän avaa kokemuksiaan palveluksestaan suomalaisessa kriisinhallintajoukossa Tšadissa vuonna 2009. Kirjassa yhdistyvät henkilökohtaiset kokemukset ja laajempi analyysi suomalaisesta kriisinhallinnasta. Käihkö on pitkään peräänkuuluttanut kriittisempää keskustelua aiheesta, ja kirja onkin kaunistelematon katsaus suomalaiseen kriisinhallintaan ja varusmiespalvelukseen, joka on herättänyt runsaasti yhteiskunnallista keskustelua.
Toinen suomennos Rosi Braidottin tuotannosta kohdistuu jälkihumanismiin. Teos on tärkeä aihetta koskevan suomenkielisen käsitteenmuodostuksen kannalta, ja paikoittaisesta kankeudesta huolimatta antaa ajattelemisen aihetta kulttuurintutkijoille.
Kylmän sodan aikana suomalaiset poliitikot olivat monesti puun ja kuoren välissä, mutta monenlaiseen ahdinkoon joutuivat myös sotilaat. Everstiluutnantti evp Heikki Tiilikaisen kirja "Kylmän sodan kahdet kortit" sisältää tositarinoita ja silminnäkijäkuvauksia lähihistorian mieliinpainuneimpien tapahtumien tiimoilta. Samalla se ottaa kantaa maanpuolustuksen nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen.
Kirjojen kaipuu -tutkimuksen taustalla on Koneen säätiön rahoittama tutkimushanke ”Sanojen liike ja tiedon paikat. Oppineet kirjalliset yhteisöt 1800-luvun alun Suomessa” (2020 – 2023). Kirjojen kaipuu -teos todistaa vahvasti sitä vanhanaikaista käsitystä vastaan, että 1800-luvun alun Suomen suuriruhtinaskunta olisi ollut pimeän Pohjolan pussinperä, jonne eurooppalaiset uudet ideat ja filosofiat ja niistä kertonut kirjallisuus eivät olisi päässeet juurtumaan. Päinvastoin, kaikenlaista kirjoitettua aineistoa himoittiin, kerättiin, haluttiin omistaa, vaihdettiin ja omistajansa harmiksi joskus jopa hukattiinkin.
"Kynällä raivattu reitti" on nais- ja kirjallisuushistoriaa esittelevä yleistajuinen, todennäköisesti lukioikäisiä viihdyttävä teos, jossa kirjallisuuden sisällöt jäävät valitettavan toissijaisiksi. Lähteiden ja lähdekeruun huolellinen esittely tekevät siitä kuitenkin kestävän lähdeteoksen kirjallisuushistoriasta kiinnostuneille, varsinkin Hanna Ongelinin ja Helga Nuorpuun kaltaisten unohdettujen kirjailijoiden etsiskelijöille.
Lähetystyö nousi 1800-luvun puolivälissä nuorisoliikkeeksi. Sellaisena se kuului muiden herätysliikkeiden tapaan aikakauden kansanliikkeisiin. Ne olivat luonteeltaan demokraattisia sikäli, että ne nousivat rahvaan keskuudesta ja sulkivat joukkoonsa kouluttamattomia toimijoita. Vaikuttavin lähetysjohtaja Martti Rautanen oli inkeriläisen maaorjan poika ja muut ensimmäiset lähetit talonpoikia ja käsityöläisiä. Lähettien rekrytoitumista koordinoi Suomen Lähetysseura, joka valitsi Lounais-Afrikan suomalaisten lähetystoiminnan kentäksi. Lähetysseuran vastaanottamat kirjeet ovat lähetystyön järjestymisen ja ongelmien elävä lähde-aineisto.
Ruotsalaisen televisiosarjan nimi sopii oivallisesti otsikoksi tälle kirja-arviolle, sillä hankolaisten puuhuviloiden tarinoiden myötä lukijalle aukeaa kiintoisia näkymiä paitsi itse rakennusten, myös niiden asukkaiden ja koko kaupunginkin historiaan puolentoista vuosisadan ajalta.
Päivi Ahdeoja-Määttä on viihtynyt Martta Wendelinin taiteen parissa yli kaksikymmentä vuotta, kirjoittanut siitä artikkeleita ja koonnut useita näyttelyitä. Hänen teoksensa, Kultahiekkaa ihmisten poluille: Martta Wendelinin elämä, on ensimmäinen laaja elämäkerta taiteilijasta. Se perehdyttää lukijan taiteilijan henkilökohtaisen elämän arkeen, taiteen tekemiseen ja monipuoliseen tuotantoon. Wendelin tunnetaan varsinkin lehtien sekä koulu- ja nuortenkirjojen kansista ja kuvituksista sekä postikorteista, mutta hän on tehnyt myös upeita muotokuvia ja kukkamaalauksia.
Tampereen yliopiston pitkäaikainen sisätautiopin professori Amos Pasternack on muistelmissaan peilannut pitkän elämänkaarensa merkittäviä tapahtumia. Pasternack kuljettaa lukijaa sota-ajan lapsuudesta 50-luvulla koettuun nuoruuteen Helsingissä. Pääosan työelämästään hän vietti Tampereella rakentamassa uutta lääketieteellistä tiedekuntaa. Vaikka pitkän ja menestyksellisen lääkärinuran kuvaaminen voisi kiinnostaa erityisesti lääkäreitä, näkisin, että teoksen suurin arvo on sen luomassa ajankuvassa etenkin 40–50-luvun Helsingistä juutalaisen sukuyhteisön jäsenenä. Suosittelenkin teosta lähinnä kulttuurihistorioitsijoille.
Näinä aikoina ei voi välttyä kohtaamasta lukemista koskevaa huolipuhetta. Lukeminen pirstaloituu, lukemisharrastus vähenee, nuoret karttavat kirjoja ja moni muu seikka arveluttaa. Kokoomateos Lukemisen kulttuurit vakuuttaa, ettei hätää ole vaan lukemisen käytännöt ja arvostukset ovat vaihdelleet. Huolten sijaan artikkelikokoelman ytimessä on jatkuva muutos, johon eri alojen akateemiset tutkijat kohdistavat katseensa. Muun muassa lukemisen eri muodot, merkitykset, taidot, harrastus, koulutukselliset kysymykset, historia ja esteettiset ihanteet saavat huomiota. Nämä kuuluvat teoksen käsittelemiin lukemisen kulttuureihin.
Yli 60 kirjoittajaa, reilut 80 artikkelia, miltei 500 suurta sivua. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) 30-vuotisjuhlakirja kertoo yksityiskohtaisesti vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
Pohjanmaan porvariston vuosisadat on pohjalaismuseoiden yhteistyönä syntynyt artikkelikokoelmien sarja, joka ilmestyi viidessä niteessä 2013–2023. Sarja on verkostotyöskentelyn ansiokas tuotos, joka valottaa aihepiiriään monesta suunnasta. Se löytää kirja kirjalta paremmin omaa ääntään, ja sille toivoisi vielä monta lisäosaa.
Anssi Ylirönnin Ajasta iäisyyteen käsittelee kuolemaa yleistajuisesti monesta eri näkökulmasta. Teos osoittaa joitakin puutteita humanistisen kuolemantutkimuksen saralla, mutta yllättää positiivisesti pohtimalla perusteellisesti muunlajisten eläinten kuolemasuhdetta ja teknologiaoptimistien kuolemattomuusvisioita.
Murhia ja hirmutekoja maailmalla -teoksessaan Rauno Lahtinen sukeltaa jo toisen kerran henkirikosten uskomattomiin syvyyksiin, sillä aikaisemmin hän on kirjoittanut Murhia ja hirmutekoja Turussa (2021). Alkuvuodesta ilmestyneen kirjansa kolmessakymmenessä artikkeleissa hän kertoo toinen toistaan karmeammista ja suurta kohua herättäneistä surmista etupäässä Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Taidehistorioitsija Irene Wai Lwin Moen runsas ja monipolvinen teos sukeltaa japanilaisuuden ytimeen, shintolaisuuteen, sekä uskomusten ja mielikuvien että käytännön tasolla. Kirja tarjoaa kiinnostavan näkökulman japanilaiseen ajatteluun.
Kiinalainen lohikäärmeen vuosi alkoi helmikuussa. Siksi on juuri sopiva aika tutustua Otto Latvan kirjaan Lohikäärme maailman myyteissä ja tarinoissa. Tekijä kertoo siinä tuhansia vuosia vanhoista itämaisista ja paljon nuoremmista länsimaisista tarunolennoista sekä niiden merkityksistä uskomus- ja tarinaperinteessä. Vuosien mittaan lohikäärmeistä on kirjoitettu monia tutkimuksia ja tietokirjoja, mutta Latvan käyttämä kulttuurihistoriallinen näkökulma on niistä puuttunut.
Ihmiskunnan historia on ollut tautista ja tappavaa. Ehkä juuri siksi se on niin kiehtovaa. Jari Hanskin Pandemioiden aika: Tappavat epidemiat Suomessa valaisee tuota synkkää menneisyyttä. Kirjassaan hän tarkastelee kuutta koko ihmiskuntaa vuodesta 1889 lähtien vaivannutta, ympäri maapallon levinnyttä tartuntatautia – räähkää, espanjantautia, aasialaista, hongkongilaista, sikainfluenssaa ja koronaa – erityisesti Suomen kannalta.
Grazin yliopiston käännöstieteen professori Pekka Kujamäki on laatinut perusteellisen katsauksen jatkosodan suomalais-saksalaisesta aseveljeydestä monikielisenä ilmiönä. Jopa 200 000 saksalaista sotilasta oli sijoitettu Suomen Lappiin keväästä 1941 syksyyn 1944. Sotilaallisen yhteistoiminnan mahdollistamiseksi perustettiin vuoden 1941 lopussa eversti Oiva Willamon johtama Päämajan alainen Yhteysesikunta Roi, joka on pitkään ollut suhteellisen huonosti tunnettu joukko-osasto. Pekka Kujamäen kirja (alaotsikkona Jatkosodan monikielinen arki) on samalla Yhteysesikunnan historiikki.