Arvostelut

Suomalaisella virrellä menee hyvin. Vanhaa virsiperinnettä on elvytetty eri tavoin perinnejumalanpalveluksissa, virsilauluilloissa ja useilla erilaisilla ja eri tyylisillä äänilevyillä. Päättynyt vuosi oli Eerik Cajanuksen toimittaman "Uuden suomenkielisen Wirsi-Kirjan" 300-vuotisjuhlaa ja alkanut vuosi juhlii edelliselle sävelasun antavan ensimmäisen suomenkielisen nuottivirsikirjan syntymää. Ikään kuin juhlan kunniaksi tuo merkkiteos ilmestyi kriittisesti toimitettuna näköispainoksena Erkki Tuppuraisen toimittamana ja perusteellisesti kommentoimana.

Jukka Sarjalan "Music, Morals, and the Body" on antoisa retki uuden ajan alun suomalaiseen aatehistoriaan. Hänen aiheenaan on Turun Akatemiassa tutkittu musiikki ja erityisesti se, mitä kerrottiin musiikin suhteista moraaliin, tunteisiin ja soittajan tai kuulijan ruumiillisiin reaktioihin. Suomalaisen - vai pitäisikö sanoa ruotsalaisen - 1600-1700-luvun akateemisen kulttuurin piirteet Sarjala yhdistää sujuvasti kansainvälisiin virtauksiin ja teorioihin. Jo kirjoituskielen valinta - Sarjalahan kirjoittaa englanniksi - osoittaa tekijän käsityksen, että turkulainen musiikkielämä asettuu työssä kansainväliseen kontekstiin, sekä kohteen osalta että historiantutkimuksen nykytilanteen kannalta katsoen.

Konteksti on ollut 1980- ja 1990-lukujen avainsana erityisesti kirjallisuustieteessä ja kulttuurintutkimuksessa. Siitä innostuneiden mielestä se tuli pelastamaan uuden ja uljaan kirjallisuus- ja kulttuuriteorian tekstuaalisen merkityksen ylivallalta. Vaikka arkikielessä osaamme käyttää käsitettä, sitä on tarkemman pohdinnan jälkeen ollut hankala määrittää ja käyttää eikä sen analyyttista arvoa ole pidetty kovin korkeana. Kaikkiaan kontekstualismin keskustelukenttä on varsin laaja ja kontekstilla voidaan tarkoittaa lähes lukemattomia eri asioita.

Valtiotieteiden tohtori Timo Herrasen kirjoittama ”Vettä ja elämää. Helsingin vesihuollon historia 1876-2001” on kiinnostavaa luettavaa paitsi Helsingin paikallishistoriasta myös kaupungistumisen-, tekniikan -ja ympäristön historiasta kiinnostuneille. Helsingin vesihuoltoa ovat sen alkuvaiheista lähtien leimanneet erilaiset uhkatekijät, joita ovat synnyttäneet kelvollisen raakaveden saantiin liittyvät ongelmat, Helsingin niemeä ympäröivien matalien ja suojaisien merenlahtien soveltumattomuus jätevesien purkamiseen sekä jatkuva voimakas väestönkasvu. Tänä päivänä suurimmat ongelmat ovat jo ratkaistu.

Lähinnä teologien sekä Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksen tutkijoiden panoksesta syntynyt "Uskontojen risteyksissä" on artikkelikokoelma välimeren alueen uskontoperinteiden yhteisistä piirteistä ja jatkuvuuksista. Artikkelien aiheet painottuvat islamin ja kristinuskon piirteiden, käsitysten ja opinkappaleiden juuriin. Osansa saa myös juutalaisuus, gnostilaisuus, sumerilainen ja egyptiläinen uskontoperinne. Tiivistetysti kirjan sanoma on, että välimeren alueen uskonnoilla on paljon yhteisiä piirteitä ja siksi esimerkiksi islamin tai kristinuskon myöhemmin tunnetuksi tekemiä käsityksiä ei tule pitää niiden yksityisomaisuutena.

Niinhän se meni, syyskuun yhdentenätoista lentokoneet törmäilivät WTC:n torneihin ja koko läntinen maailma alkoi puhua uudenlaisesta sodankäynnin muodosta, terrorismista, sivilisaatioiden konfliktista ja muslimifundamentalismista. Suomessa journalistit joutuivat perehtyä islamiin enemmän - tai ainakin heidän olisi pitänyt, mikäli se nyt ylityöllistetylle, deadlinesta painajaisia näkevälle reportterille oli mahdollista. Islamin termien kirjoitusasut olivat vähän sinne päin eikä aina oikein erotettu shiialaisuutta sunnalaisuudesta ja muutoinkin tuntui mahdottomalta kahlata Koraani läpi vain varmistuakseen löytyykö sieltä sitä tai tätä puoltavia tai vastustavia kannanottoja. Kului alle kuukausi kunnes Suomen parhaimpiin islam-tuntijoihin kuuluva Jaakko Hämeen-Anttila laittoi kirjaansa viimeisen pisteen.

Vuonna 1999 laskettiin vietettävän Hämeen ristiretken 750-vuotisjuhlaa, ja tämän kunniaksi Hämeen Heimoliitto järjesti aihepiiriin pureutuvan seminaarin "Hämeen Käräjät II". Seminaarissa, joka oli jatkoa aiemmille Häme-konferensseille sekä vuoden 1997 "Hämeen Käräjät I:lle", luennoitsijat tarkastelivat Hämettä ja sen vaiheita suhteessa ristiretkeen ja Itämeren piirin yleiskehitykseen. Runsas vuosi myöhemmin tapahtumasta on ilmestynyt mittava julkaisu "Hämeen käräjät I", joka on huomattavasti alkuperäisiä luentoja laajempi teos. Teoksen avauspuheenvuoroissa professori Viljo Rasila (Hämeen käräjät 1997) ja piispa Juha Pihkala (Hämeen käräjät 1999) kommentoivat lyhyesti hämäläisyyden kuvia.

Presidentti Urho Kekkonen kiinnostaa suomalaisia niin paljon, että kustantajat eivät epäröi julkaista mitään Kekkoseen liittyvää. Kekkosen naissuhteet alkavat olla jo yksi tutkimusalue, josta esitetään tulkintoja siinä kuin Kekkosen yhteiskunnallisesta toiminnasta. Kekkoseen kohdistuvasta suuresta kiinnostuksesta kertoo myös rouva Anita Hallaman teoksen "Sydämen kieltä sydämelle" saama valtaisa huomio. Anita Hallama kirjoittaa kirjansa alussa, että hän haluaa kertoa ensimmäisen ja ainoan kerran totuuden häntä ja Urho Kekkosta yhdistäneestä siteestä.

Pari vuotta sitten julkaistujen kokoomapainosten lisäksi Otava on nyt julkaissut suomennoksen G.H. von Wrightiin teoksesta The Varieties of Goodness. Kirjaa ei ole aiemmin käännetty muille kielelle.

Risto Vilmusenahon Oulun yliopistossa huhtikuussa 2001 tarkastettu väitöskirja liittyy Suomessa 1960-luvulta lähtien harjoitettuun varsin elinvoimaiseen kaukosiirtolaisuuden historian tutkimukseen, johon pohjoismaalaiset tutkijat ovat eurooppalaisittain arvioituina antaneet merkittävän panoksen mm. siksi, että historiallisen demografialle olennainen tilasto pohjainen tutkimusaineisto on Pohjolassa käyttökelpoista. Lähinnä Turun yliopiston yleisessä historiassa toteutetun tutkimustyön tuloksena aihepiiristä on ilmestynyt jo ennen Vilmusenahon työtä yksitoista väitöskirja. Aiemman tutkimuksen suuresta määrästä huolimatta voi kuitenkin syystä sanoa, että Vilmusenahon väitöskirjalla on ollut täytettävänään merkittävä aukko suomalaisessa siirtolaisuustutkimuksessa.

Toista maailmansotaa käsittelevien teosten tulva näyttää jatkuvan vuodesta toiseen, mutta sitä edeltävien aikakausien suomalaisista konflikteista kiinnostuneille tarjoutuu jo huomattavasti vähemmän luettavaa, niin tutkimuksina kuin popularisaatioinakin. Jälkimmäisiin voi lukea tänä vuonna ilmestyneen emeritusprofessori Jussi T. Lappalaisen teoksen ”Sadan vuoden sotatie. Suomen sotilaat 1617-1721.

Ajankohtaisempaa aihetta kuin Suomen lähitulevaisuuden linjaukset turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa voi tuskin kuvitella. Globalisaatio, EU:n integraation syveneminen myös turvallisuusasioissa ja etenkin syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat nostaneet kysymyksen Suomen liittoutumattomuudesta aivan uudelle tasolle. Keskustelua ovat vauhdittaneet myös lukuisat poliitikot.

Ovatko maapallon napaseudut pop? Ainakin Suomessa on merkkejä tästä. Vuonna 1999 Otava julkaisi käännöksen Caroline Alexanderin kirjasta Endurance, joka käsitteli Sir Ernest Shackletonin epäonnistunutta retkeä Antarktikselle 1910-luvulla. Kulttuurien museossa Helsingissä on parhaillaan avoinna näyttely pohjoisten löytöretkien historiasta, Ultima Thule.

Hélène ja Augusta on vaikeasti määriteltävä kulttuurihistoriallinen kirja: esipuheesta käy ilmi, että kirjoittaja Marjo Brunow-Ruola on tehnyt elämäntyönsä kukkakauppiaana ja galleristina ja aloittanut vasta ikääntyneenä kulttuurihistorian opinnot ja ryhtynyt sitten tutkimaan kahden 1800-luvun turkulaisperheen elämää. Vanhana turkulaisena perheiden talot olivat kyllä hänelle tuttuja jo lapsuudesta ja niin lienevät olleet myös monet kyseisiä tunnettuja perheitä koskeneet tarinat ja legendat. Opinnäytetyön - mikä opinnäyte oli kyseessä, ei käy ilmi edes lähdeluettelosta - edetessä Brunow-Ruolaa kannustettiin kirjoittamaan aiheesta kirja myös suurelle yleisölle ja näyttävä ja esteettinen lahjakirja aiheesta onkin syntynyt. Pikkutarkasta käsittelytavasta huomaa, että takana on paljon tutkimustyötä, mutta lähdeviitteiden puuttuessa kyseinen teos on todellakin tehty laajalle yleisölle, eikä kaikin paikoin aivan tutkimuksellisella otteella.

Miksi jouluksi leivotaan piparista juuri possuja, tähtiä ja sydämiä? Mistä tämä ”aina” jouluun kuulunut leivonnainen on oikein meille tullut? Millainen kertomus liittyy Hannun ja Kertun löytämään piparkakkutaloon? Kenen kuulun kirjailijan kerrotaan sanoneen: "Vaikkei minulla maailmassa olisi kuin yksi ainoa penni rahaa, niin ostaisin sillä piparkakun.

"Ei imelää uskon mottoa [että] tulen paremmaksi päivä päivältä ja joka suhteessa... Vain valistus, ei halpahintaisuus, pitää huolen siitä, että palaamme meille sopivaan kokoon." Lauseet ovat amerikkalaisen kehitysbiologin ja paleontologin Stephen Jay Gouldin kirjoittamasta Hirmulisko heinäsuovassa -esseekokoelmasta, joka on julkaistu suomeksi tänä vuonna. Kokoelmassa on 34 esseetä, jotka Gould on alun perin kirjoittanut Natural History -aikakausjulkaisuun.

Lallin pidot on positiivinen sekametelisoppa. Takakannessa luvataan viedä lukija kivi-, pronssi- ja rautakauden maailmaan, kertoa miten silloin pukeuduttiin, syötiin ja elettiin. Koska kirjoittaja Turkka Aaltonen on erä- ja ruokaperinteen tuntija, keskitytään kirjassa resepteihin ja ruoan valmistukseen, mutta perustiedot luvataan myös Suomen mielenkiintoisimmista muinaisjäännöksistä ja -nähtävyyksistä. Martti Arkon osuus on menneisyyden kuvittamisessa piirroksin.

Finnair Stadium on kirja Helsingin uudesta jalkapallostadionista. Editan julkaisema teos on runsaasti kuvitettu, historiaa, rakennusvaiheita ja muisteloja sisältävä katsaus uudesta urheilun pyhätöstä. Kirja on kolmikielinen: suomea, ruotsia ja englantia, kaikkia yhtä paljon. Kirjan kohderyhmä lienee jalkapallonharrastajat.

Matkakirjat sisältävät nykyään tyylilajina ongelman: miten kirjoittaa mielenkiintoisesti paikoista, joissa moni muukin on käynyt? Matkakirjojen alkuperäinen tarkoitushan ei ollut - toisin kuin matkaoppaiden - antaa matkustusvinkkejä muille matkailijoille, vaan kertoa oudoista paikoista ja näin tyydyttää lukijoiden eksotiikan kaipuuta. Kirjoittaja asettaa itsensä alttiiksi matkan rasituksille lukijan puolesta. Pirkko Koskenkylän kirjoittama matkakirja hänen ja miehensä Pekka Koskenkylän pitkästä purjehduksesta ei kovinkaan paljon sisällä eksotiikkaa, vaan matkakohteet ovat monesti tuttuja tavalliselle pakettimatkalaisellekin varsinkin Välimerenosuudelta, joka vie suurimman osan kirjan sivuista.

”Näkökulmia kulttuuriympäristöön” on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen julkaisu, jossa käsitellään Varsinais-Suomen ja Satakunnan kulttuuriympäristöjä. Kummassakin maakunnassa toimii kulttuuriympäristötyöryhmä, joiden jäsenet ovat osallistuneet julkaisun tekemiseen. Julkaisun tavoitteena on tarjota monipuolisesti tietoa Lounais-suomen kulttuuriympäristön hoitoon, suojeluun ja kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Julkaisu antaa kuvan Lounais-Suomen kulttuuriympäristön kehityksestä esihistorialliselta ajalta lähtien aina nykytilaan asti.