Arvostelut

Romaanissaan Loppuunkäsitelty Anna-Leena Härkönen kuvaa ensimmäistä vuotta sisarensa itsemurhan jälkeen. Härkönen kerää ympärilleen ”pappeja ja muita uskovia” vakuuttamaan ikuisesta elämästä. On useita tuttavia, joiden repliikkejä Härkönen jää pohtimaan puhki, vaikka ne ehkä sanotaankin vain tavan vuoksi. Sun siskos siirsi taakkansa teille, sanoo yksi tuttava.

Yhteiskunnan kaikinpuolinen modernisoituminen hahmottaa osuvimmin toisen tasavallan Suomessa tapahtunutta muutosta. Siinä missä rintamilta normaalioloihin palanneet miehet ja naiset elivät vahvasti omasta kansakunnastaan itsetietoisessa maatalousvaltaisessa suurien varallisuuserojen luokkayhteiskunnassa, heidän kaupungeissa asuville lapsen lapsilleen kansallisuus tulee esiin ennen muuta urheilukilpailujen, kaukomatkojen ja erilaisten internetissä päättymättöminä jatkuvien tekstinvaihtojen kautta - kysymykset varallisuuseroista tai sosiaaliluokista näyttäytyvät heille täysin käsittämättöminä teemoina: kulutuskäyttäytyminenhän on nykyisin selkein keino osoittaa omaa asemaansa. Vaikka edellinen on tietenkin retorinen kärjistys, pitää se silti sisällään muutamia tärkeitä piirteitä suomalaisen yhteiskunnan viimeisen kuuden vuosikymmenen muutoksesta: keskivertovirtanen asuu omistusasunnossa Etelä-Suomen kaupungissa, tekee siistiä toimistotyötä ja nauttii sekä hyvää palkkaa että julkista sosiaaliturvaa. Suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen onkin kuulunut kaupungistuminen, jälkiteollistuminen, keskiluokkaistuminen, varallisuus- ja koulutuserojen kaventuminen sekä valtiojohtoisen sosiaaliturvan laajeneminen.

Tuusulanjärven taiteilijaelämää palauttaa mieliin ainutlaatuisen yhteisön, joka muokkasi suomalaista kulttuurielämää voimakkaasti ja peruuttamattomasti. Teoksen lähtökohtana on paitsi oma kokemus myös maantieteellinen paikka Tuusulan ja Järvenpään alueella. Useat aiheesta aiemmin kirjoitetut teokset ovat valikoineet esiteltävät merkkihenkilöiden kodit (tai miten ne on ennallistettu) henkilöiden merkittävyyden ja tekemisten perusteella, tässä kirjassa seurataan rannan ympäri kiertävää tietä ja alueella vaikuttaneita taiteilijoita. Teksti voisi hyvin olla peräisin matkailuoppaasta, mutta toisaalta aihe on ollut esillä paljon vuonna 1997 olleen 100-vuotisjuhlan, toisaalta monien Tuusulanjärven taiteilijoiden laajojen näyttelyiden takia.

”Melkein kahdeksantoista kuukautta lukittuna laivaan väsyttävän samanlaisuuden ympäröimänä, miksen hakisi virkistystä älyn leikeistä? Purjehtiva yhteisö mittaa aikansa lokiliinalla, kauppaa käyvä numerosarakkeilla. Mitä minä omalla ajallani tekisin, jos minulta kiellettäisiin sen täyttäminen musteella?” Hyvä, ettei kukaan tullut kieltäneeksi.

Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen on Suomen kulttuuria saksankielisiin maihin esittelevä näyteikkuna. Suomalais-saksalaisten kirjallisuussuhteiden vuosikirjassa on pääasiana kirjallisuus, mutta näkökulma avartuu kunkin vuoden teeman nojalla valittuihin taiteen, yhteiskunnan ja historian alueisiin. Vaikka teema valottuu erityisesti Suomen ja Saksan kannalta, kirjoittajia on yleensä muistakin maista. Tasokkaat saksannokset ovat saksalaissyntyisten ammattikääntäjien laatimia.

”Uskontojen maailma” suuntautuu monelle taholle. Yhtäältä se on maailman uskontoja kartoittava yleisteos; toisaalta pyrkimyksenä on kuvaamisen lisäksi myös analysoida uskontojen eri piirteitä. Uskonnot eivät kuitenkaan koskaan ole muuttumattomia kokonaisuuksia, ja maailmanhistoria on läsnä myös ”Uskontojen maailmassa.” Teos on ilmestynyt ensi kerran vuonna 1989, ja käsillä olevan suomennoksen pohjana on vuoden 1997 uudistettu laitos.

”Pitkään menestyminen tässä maassa on rikos. Paina se poika mieleesi. Kaikki Sinulta lopulta viedään, niin kauheaa on kateus tässä maassa, saatana!” Näin lausui katkeroitunut Olavi Virta Jyrki Hämäläiselle vuonna 1965.

Lontoossa toimivan modernin pohjoismaisen designin myymiseen keskittyvän Skadium-ketjun perustajiin kuuluvat Magnus Englund ja Christina Schmidt ovat halunneet lisätä oman panoksensa pohjoismaista modernia muotoilua käsittelevien kirjojen joukkoon. Teos "Pohjoismainen modernismi" on syntynyt yhteistyössä mutta työjako on ollut selvä: Englund on vastannut teksteistä ja Schmidt kuvauskohteiden valinnasta sekä kuvausjärjestelyistä. Lukuisat valokuvat puolestaan ovat sisustus- ja muotikuvauksiin keskittyneen Andrew Woodin. Niin oman työnsä kuin pohjoismaisten sukujuurtensakin kautta kirjan päätekijöillä lienee läheinen suhde pohjoismaiseen moderniin muotoiluun.

Arki satuttaa esittelee kiinnostavan kokoelman erilaisia, osin yllättäviäkin kärsimyksen lajeja. Teos koostuu kahdeksasta kulttuurintutkimuksellisesta artikkelista, joiden kirjoittajat ovat pääasiassa sosiaali- ja kulttuuriantropologian, uskontotieteen, sosiologian ja sosiaalipsykologian aloilta. Kärsimyksen lajeista tuodaan ensimmäisenä esille kulttuurinen muutos kahden artikkelin voimalla. Artikkelit kertovat maaseudun asukkaiden tunnoista kohteitaan arvostavalla tavalla.

Linnanmäen teos Espanjantauti Suomessa pureutuu Suomea ja koko maailmaa koetelleeseen influenssapandemiaan vuosina 1918-1920. Tuolloin poikkeuksellisen virulentti ja uutta kantaa edustava influenssavirus levisi yli koko maailman tappaen tavallisista influenssaepidemioista poiketen myös nuoria ja hyväkuntoisia ihmisiä. Tähän perustui sen pelottavuus ja säilyminen muistissa tähän päivään asti. Teos rakentuu selkeän rakenteensa ansiosta kerros kerrokselta luomaan kuvaa espanjantaudin olemuksesta, leviämisestä ja vaikutuksista Suomessa.

Kirjassa on hyvin erilaisia aiheita, se on ”kimara”, sarja erilaisia nuijan kopautuksia ja erilaisia vaiheita Riitta Uosukaisen elämästä. Kirjassa kerrotaan elävästi mm. politiikasta ja siihen liittyvästä vallasta, virallisista tilaisuuksista ja puheista, sivistyksestä ja naisten elämästä. Kerronta in itsekriittistä, mutta saadut kiitoksetkin on huomioitu.

Maineikas Kallion ilmaisutaidon lukio oli viime syksynä kuten useasti aiemminkin koko maan suosituimpien lukioiden joukossa. Koululla on kuitenkin kiinnostava menneisyys myös ennen sen erikoistumista ilmaisutaitoon vuonna 1982. Se oli muun muassa yksi ensimmäisistä Helsingin suomenkielisistä oppikouluista. Tämä ja paljon muuta selviää Kallion yhteiskoulun ja myöhemmin Kallion lukion monivuotisen rehtorin kouluneuvos Armas Paavolan kirjoittamasta juhlakirjasta, joka julkaistiin koulun täyttäessä 100 vuotta syksyllä 2002.

Useat tutkijat ja kulttuurikriitikot ovat toistaneet, että kulttuurimme on muuttunut ja on muuttumassa koko ajan kuvallisemmaksi. Esimerkiksi W. J. T.

Kuningas Kristofferin maanlaki vahvistettiin vuonna 1442, mistä lähtien se oli käytössä Ruotsin maakunnissa - siis myös Suomessa - rinnakkain 1350-luvulta peräisin olevan Maunu Eerikinpojan maanlain kanssa. Vuonna 1608 Kaarle IX painatti kuningas Kristofferin maanlain ja määräsi sen yksinomaisena noudatettavaksi. Nyt julkaistu suomennos on ns. Caloniuksen kopio.

Tutkimusperinteet näyttävät toisinaan vähemmän innovatiivisen puolensa, kun opimme toistamaan menneisyyden kertomusta tavalla, joka tarpeettomasti ja kyseenalaistamatta pönkittää tiettyä tulkintahistoriaa. Suomalaisuusliikkeen ja siihen liittyvän suurmiesrintaman historiassa on toisinaan ollut havaittavissa voimakastakin monoliittisen tarinan harhaa, jota viime vuosina on tosin purettu. Historian moninaisuuden tunnustaminen voi toteutua kriittisenä suhtautumisena jalustalle nostettuihin suurmiehiin; vilkaisu heidän selkänsä taa saattaa avata huomattavasti moniulotteisemman kuvan menneisyydestä. Niin & näin -lehden julkaisema J.

Schildtsin sarjan toinen osa jatkaa samojen perinteisten tulkintojen toistoa, jotka jo ensi osassa osoittautuivat ongelmallisiksi. Valitettavasti. Uudempaa tutkimusta ja objektiivisempaa otetta olisi odottanut, etenkin kun kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen historian popularisointi vaan pitkälti tutkimusotteen varassa tehty aito historiankirja. Lukukokemuksena teos toistaa samat raivostuttavat toimitusvirheet kuin ensimmäinenkin osa - luonnollisesti - joten niitä on tässä turha erikseen mainita.

Väinö Turpeisen väitöskirja Oppimisen ekologia, kasvatuksen ekologinen kestävyys on mielenkiintoinen ja virkistävällä tavalla uusia tuulia haisteleva. Turpeinen on koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteitten maisteri. Hän on toiminut vuosia aikuiskouluttajana metsäsektorilla, ja on tästä lähtökohdasta käsin lähtenyt hahmottelemaan kasvatuksen paradigman ekologista juonnetta ja osittain jopa ekologista paradigmaa kasvatuksen ja koulutuksen tutkimus- ja käytännön kentille. Tavoitteena on ollut ekologisen ajattelun ja käsitteiden yhdistäminen oppimisen ja kasvatuksen teorioihin ja käytäntöihin.

Taina Anttonen yhdistää väitöskirjassaan monta teemaa: virtuaalietnografisen tutkimusmenetelmän, hoitotyön ja verkkopohjaisen opiskelun. On hienoa, että virtuaalietnografista tutkimusta tehdään aikana, jolloin Internet on lähes jokaisen arkea ja myös opetuksen verkkomuotoisuus alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Etnografista tutkimusmenetelmää soveltamassa Anttosen case-tutkimuksessa perehdytään viidentoista miespuolisen sairaanhoitajaopiskelijan kokemuksiin verkkopohjaisesta opiskelusta seksuaaliterveyden aihepiiristä. Viisitoista informanttia on lukumääräisesti aika vähän suurten yleistysten tekemiseen, joten kyseessä täytyy olla case-tutkimus, joskaan Anttonen ei tätä termiä käytä tutkimuksessaan.

SKS:n Kolmella markalla kanfärttiä tarjoaa kansiensa välissä suomalaista apteekkiperinnettä. Kokoelma on valikoitu SKS:n arkistoista sekä apteekkiperinteen keruutuloksista vuosilta 1980, 2003 ja 2004. Materiaalia on yli sadan vuoden ajalta, joten läpileikkaus on hienosti alan kehitystä valaiseva. Kirja on saanut vanhahtavan ulkoasun, joka sopii aiheeseen hyvin; kulmat ovat pyöristetyt, paperi on vanhahtavan kellertävää ja kuvat sekä fontti tukevat kerrontaa kauniisti.