Arvostelut

Kolme vuotta sitten joukko eri alojen tutkijoita kokoontui Firenzeen keskustelemaan Euroopan mielikuvista ja myyteistä. Esitelmistä kootun kirjan esipuheen arvovaltainen kirjoittaja, Euroopan Unionin komission nykyisin jo edellinen puheenjohtaja Romano Prodi, on huolissaan, että EU hyljeksii esteettisiä ja eettisiä arvoja, jotka kuitenkin ovat entistä ajankohtaisempia, kun EU sekä laajenee että syvenee uuden peruskirjan myötä. Prodi toivoo tämän kirjan lisäävän huomiota unionin historiallisiin ja kulttuurisiin perusteisiin, jotta Eurooppa voisi näyttää koko maailmalle positiivista esimerkkiä. Toimittaja Luisa Passerini toistaa saman ajatuksen eri sanoin, että uusien ja vanhojen symbolien tarkastelu rikastuttaa käsityksiämme eurooppalaisuudesta.

Kirsti Salmi-Niklander tarkastelee folkloristiikan alaan kuuluvassa väitöskirjassaan aikaisemmin niukasti tutkittua ilmaisumuotoa, käsinkirjoitettuja lehtiä. Tutkimuskohteena on ”Valistaja” ja muut karkkilalaisten työläisnuorten 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä käsin kirjoittamat lehdet. Aineisto ei varmaankaan houkutellut helppoudellaan: tutkija sai käyttöönsä lähes 800 sivua käsittävän järjestämättömän läjän osin päiväämättömiä, suureksi osaksi anonyymien kirjoittajien tuottamia tekstejä ja tekstikatkelmia, joiden sisältö vaihteli Nyyrikistä ja muista painetuista julkaisuista kopioiduista tarinoista raittius- ja siveellisyyskeskusteluihin ja poliittiseen agitaatioon. Hankala aineisto ei lannistanut Salmi-Niklanderia, joka kävi siihen käsiksi vimmalla ja järein asein.

Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia jakaantuu lukuihin, joista ensimmäisessä käsitellään Suomen syntyä, seuraavassa kansallisvaltion yhteiskuntaa ja viimeisessä globalisoituvaa Suomea. Ensimmäisen luvun artikkeleissa nostetaan esiin mm. kotimaisten vallanpitäjien tapa hallita teollisen vallankumouksen ulottuminen Suomeen ja samalla alkunsa saanut yhteiskuntapolitiikka. Toisessa luvussa tarkastellaan mm.

Yli kymmenen vuotta sitten ilmestyi Peter von Baghin tiiliskivimäinen Suomalaisen elokuvan kultainen kirja. Nyt kirja on ilmestynyt uudistettuna ja täydennettynä eli entistä tukevampana niteenä. Vanha kirja koostui elokuvaesittelyistä, jotka oli järjestetty valmistumisvuosien mukaan, sekä alaan liittyvistä tapahtumista, kommenteista ja sitaateista. Uudessa painoksessa tätä formaattia on jatkettu viimeisen vuosikymmenen tiedoilla.

Suomessa sosiologien kiinnostus oman tieteenalan tilaan ja historiaan on ollut aktiivista. Tämän kiinnostuksen uusin ilmaus on yllä mainittu Marja Alastalon väitöskirja, joka on jokseenkin perinpohjainen tutkimus eri tutkimustyypeistä ja niihin liittyvistä keskusteluista suomalaisessa sosiologiassa. Kirja keskittyy 1950- ja 1960-luvuille, jolloin lomaketutkimus oli voimissaan. Ehkä myöhemmästä lomaketutkimuksesta ei ole niin paljon kerrottavaakaan.

Aluksi todettakoon, että asiaan vihkiytymättömälle henkilölle ei uuden ajan alun alkuperäisasiakirjojen lukeminen todellakaan ole yksinkertaista. Myös vankan kokemuksen omaava tutkija törmää jatkuvasti kielellisiin, sisällöllisiin ja paleografisiin ongelmiin. Kuitenkin - ja kuten myös Anneli Mäkelä-Alitalo kirjassaan toteaa - tarjoaa menneiden vuosisatojen kirjurien sulanjälkeen tutustuminen ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä lähemmäksi historiallisia lähteitä. Siksi paleografia on haasteellisuutensa lisäksi myös kiehtovaa ja palkitsevaa.

Sanna-Kaisa Spoofin toimittama Tiltun kapiot. Iittiläinen käsityöperinne kertoo iittiläisistä vanhoista tekstiileistä sekä naisista käsityöperinteen välittäjinä, vaalijoina ja tukijoina. Tiltun kapiot esittelee talonpoikaisessa elämässä tarvitut tekstiilit rekipeitoista räsytallukkaisiin tutustuttaen lukijansa myös tekstiilien valmistusmenetelmiin sekä käyttötarkoituksiin. Tiltun kapiot edustaa nykypäivänä harvinaisempaa esineellisesti, alueellisesti ja paikallisesti painottunutta kansatieteellistä tutkimusta.

Mozartin elämä ja taide kiinnostivat sosiologi Norbert Eliasta (1897-1990) siinä määrin, että hän aikoi kirjoittaa aiheesta laajemman teoksen. Siinä hän olisi käsitellyt porvarisluokkaan kuuluvan taiteilijan asemaa hoviyhteisössä, jonka makutottumukset asettivat taiteelliselle luomistyölle tiettyjä vaatimuksia ja rajoitteita. Mozart esimerkkinään Elias pyrki kehittämään nerouden sosiologiaa, mutta kaikki hänen suunnitelmansa Mozart-aiheen parissa eivät toteutuneet, eikä hän saanut aikomaansa laajempaa tutkimustaan koskaan valmiiksi. Sen sijaan aihetta käsitteleviä lyhyempiä tekstejä ja luonnoksia syntyi useita.

Koti - kaiho, paikka, muutos on Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisema artikkelikokoelma, jonka kirjoittajat edustavat kulttuuriperinnön tutkimuksen, maisemantutkimuksen, digitaalisen kulttuurin ja kulttuurimatkailun oppiaineita. Jo tästä oppiaineiden kirjosta voi päätellä, että myös tekstien sisältö ja tutkimuksen kohteena oleva aineisto on laaja-alaista. Kodin merkitysten tarkastelussa aineistona käytetään haastatteluja, matkakertomuksia, omaa henkilöhistoriaa, valokuvia, kirjeitä, sarjakuvia, lehtiaineistoa ja internetin keskustelupalstoja. Kokoelman johdannossa kirjan toimittajat Outi Tuomi-Nikula, Päivi Granö ja Jaakko Suominen valottavat niin kodin tutkimuksen tematiikkaa kuin koti-sanan etymologiaa.

Uuden Historia-lehden ensimmäisen numeron (1/2005) kannesta näkee, että sitä myydään nostalgialla. Lehden nimen alla lukee "Muistatko vielä...", kuvat ovat mustavalkoisia ja kanteen poimitut artikkelit koskevat rintamakirjeitä, ratikoita ja sukututkimusta. Lehti kuitenkin sisältää evakko- ja sotajuttujen lisäksi myös muun muassa keskiajan historiaa käsitteleviä kirjoituksia.

Suomalainen törmää wiccaan lähinnä kirjakauppojen hyllyillä, satunnaisissa sanomalehdissä, televisiosarjoissa, elokuvissa tai pääsiäisen kevennyksenä televisiossa. Kotimaisessa julkisuudessa wiccan harjoittaja on kedolla hyppivä teinityttö tai väkivaltainen nuori mies. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kysyi vuonna 1998 paloittelusurmasta uutisoidessaan, onko wicca-liikkeen palvojilla lisää uhreja. Ei siis ihme, että wiccaan assosioituu mielikuvia, jotka poikkeavat paitsi hyväksyttäviin uskontoihin myös kunnollisiin kansalaisiin liitetyistä käsityksistä.

Jussi Hanska ja Kirsi Salonen ilmoittavat confessiossaan kirjoittaneensa teoksensa kokonaan yhdessä. Se on kunnioitettavaa, eikä aivan tavallista. Tutkijat tunteva lukija voi mielessään olettaa kumpi on enemmän laatinut tekstiä mihinkin osioon, mutta koska tekijät ilmoittavat tehneensä työn yhdessä, tähän on tyydyttävä. Kyseessä on siis yhteisteos, joka selvästi tähtää suuren yleisön iloksi ja sellaisenaan tarjoaa paljon uutta tietoa keskiajasta kiinnostuneille kansalaisille.

Helkama on suomalainen perheyritysten rykelmä. Nimi tunnetaan varmasti parhaiten polkupyörien ja jääkaappien valmistuksesta, mutta sen alla tuotetaan myös kaapelia ja huolintapalveluita sekä tuodaan maahan Skoda-autoja. Tänä vuonna alkuperäisen yrityksen perustamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta, mitä Helkama on juhlistanut julkaisemalla kaksi kirjaa: Tapani Maurasen kirjoittaman historiikin sekä saman tekijän toimittaman kirjan Helkaman mainonnasta. Historiikki on nimeltään Hopeasiipi, siis Helkaman 1950-luvun lopulta valmistaman mopon kaima.

1. Viimeistään uutisista olemme saaneet taas kuulla, että suomalainen peruskoulu on oppimistuloksilla mitattuna ”maailman paras”. Ja tällä kertaa tulokset osoittivat Suomen koululaisten hallitsevan äidinkielen ohella myös matematiikan kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen hyvin. Peruskoulujärjestelmä on tuottanut toisin sanoen suomalaiseen yhteiskuntaan suhteellisen paljon laadukasta tietotaitoa verrattuna peruskoulujärjestelmää edeltäneeseen aikaan nähden.

Kimmo Katajala esittää tutkimuksessaan Suurvallan rajalla - Ihmisiä Ruotsin ajan Karjalassa Karjalan vähemmän tunnettua menneisyyttä 1600-luvulla, jolloin Ruotsin suurvalta laajeni venäläisten hallitsemaan Käkisalmen lääniin. Hän tarkastelee Karjalaa kahden valtakunnan välisenä raja-alueena, jossa suomalaiset, karjalaiset ja venäläiset elivät toistensa keskellä. Tärkeäksi Katajalan tutkimuksessa nousee ihmisten arkipäivä ja heidän käsityksensä identiteetistään. Yllättävästi Katajalan käyttämien dokumenttien perusteella ihmiset eivät käsittäneet identiteettiään kielen perusteella - missä tapauksessa suomalaiset ja karjalaiset olisivat tunteneet sukukansojen keskinäistä yhteenkuuluvuutta - vaan uskonnon, minkä vuoksi suomalaiset käsittivät karjalaiset venäläisiksi ja karjalaiset pitivät suomalaisia "Ruotsin Jumalaan uskovina".

Hitlerin Saksan nousu ja tuho toisen maailmansodan melskeissä on yksi 1900-luvun suuria kertomuksia ja kiinnostus mainitun valtion sotakoneistoon näyttää joillain tahoilla ehtymättömältä. Aivan erikoisen kiinnostuksen kohteeksi ovat nousseet Waffen-SS:n joukko-osastot: vähäinenkin googlaus ja nettikirjakauppojen penkominen tuottaa tulokseksi uskomattoman määrän historiikkeja joita on laadittu mitä merkityksettömimmistäkin yksiköistä. Marginaaliset markkinat ehkä, mutta sitäkin kyllästetymmät. Gummeruksen omistukseensa hankkiman Ajatus Kirjat -kustantamon julkaisema suomennos George H.