Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Arkkitehti ja arkkitehtuurin historian tutkija Amanda Eskola inventoi 2010-luvulla Vantaan kaupungin vanhat rakennukset vuosilta 1450–1930 – kirkon, vanhat maatilat, omakotitalot, kartanot, tehtaat, koulut ja rautatieasemat. Tutkimuksen keskeisen osan muodostivat talonpoikien rakennukset, jotka innoittivat hänet laatimaan kirjan Paritupia ja puustelleja: Vantaan talonpoikainen rakennusperintö. Upeasti kuvitetussa teoksessaan hän esittelee ulkoasultaan ja materiaaleiltaan parhaiten säilyneitä kylien kantataloja, jotka ovat valmistuneet vuosien 1750–1943 välillä.
Venla Kuoppamäen muistelmateos "Sun poika kävi täällä" on kertomus äidistä, joka leijonaemon tavoin taistelee aikuistuvan poikansa elämän, onnen ja selviytymisen puolesta. Se on on jalostunut kirjaksi "syksyllä 2020 valmistuneesta tajunnanvirranomaisesta tekstiryöpystä", terapeuttisesta kirjoittamisesta, jossa parikymppisen Oskarin äiti kertoo poikansa aikuistumisesta psyykkisen sairastumisen varjossa. Päiväkirjamainen teos etenee arjen muistoissa, tunteissa ja tapahtumissa, joissa psyykkiseen sairastumiseen liittyvä arki läpivalaistaan ankarasti ja tarkasti.
Riikka Kaihovaaran Vieras eläin on esseekokoelma, jossa kirjoittaja tekee vimmaista ajatusmatkaa suhteisiimme muihin eläimiin ja itseemme eläiminä. Edellisessä, Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon finalistiksi yltäneessä esseekokoelmassaan Villi ihminen Kaihovaaran tarkastelussa oli ennen kaikkea ihminen luonnon osana. Jo tuossa teoksessa korostui, että Kaihovaara ei niinkään samastu muihin eläimiin vaan tietynlaiseen abstraktiin luontoon ja villeyteen. Myös Vieraassa eläimessä eläin jää nimensä mukaisesti pitkälti vieraaksi.
Uiguurien historiasta tietoa etsivä suomalainen ei voi ohittaa Mannerheimia, jonka tiedusteluretkestä halki Keski-Aasian on julkaistu useita alkuperäisiä kirjoja, käännöksiä, kommentoituja laitoksia, TV-dokumentteja ja viittauksia ulkomaisessakin kirjallisuudessa. Tällä kertaa Mannerheimin päiväkirjojen lyhennelmään on lisätty muita lähteitä laajoina lainauksina ja vähäisemmässä määrin kirjoittajan omia näkemyksiä. Kirja ei ole miltään osin tieteellinen tutkimus, eikä sisällä uutta tietoa, mutta se antaa hyvän ensivaikutelman, jos aihe on entuudestaan tuntematon.
Artikkelikokoelma ”Uskonto, kieli ja yhteiskunta” on luonteva ja kenties jo jossain määrin odotettukin lisä uskonnontutkimukseen. Kokoelmaa yhdistää kiinnostus ”uskonnolle” annettuihin merkityksiin sekä uskontoa koskevan kielenkäytön valtasuhteisiin ja yhteiskunnalliseen vaikutukseen. Kulttuurintutkijoille artikkelit saattavat silti jäädä kevyiksi ja käsitteellisesti vanhakantaisiksi, herättäen kysymyksiä niin uskonnontutkimuksen umpioitumisesta kuin poikkitieteisyyden opinkappaleistakin. Kokoelma on kuitenkin osoitus diskursiivisen tutkimusotteen moniulotteisuudesta ja käyttökelpoisuudesta.
Kiinan uiguurien autonomisen alueen Sinkiangin (kiin. Xinjiang) historia on pitkä, mutta tämä asiantuntijan tiivis katsaus painottuu 2000-luvulle. Se selostaa yksityiskohtaisesti, kuinka Kiinan hallinto hyödynsi kansainvälistä terrorismin pelkoa tuodakseen George Orwellin dystopian "1984" tähän päivään. Seuraukset eivät ole surullisia ainoastaan uiguureille, vaan koko Kiinalle ja muullekin maailmalle, jos "kulttuurillinen kansanmurha" aiheuttaa väkivallan kierteen ja laajenee totalitarismin laboratorion ulkopuolelle. Kirjasta voisi oppia ainakin, miten ei kannata maalata piruja seinille ja luoda itseään toteuttavia ennustuksia.
Esko Ahon kirjasarja saa jatkoa. Hallituskautta kammataan aiempaa tarkemmin. Taustoitus vie paljon sivuja, mutta sitkeä lukija palkitaan. Taloustilanteen muistelu hyytää ajankohtaisuudellaan ja Venäjän tarkastelu on antoisaa luettavaa. Kirja on selviytymistarina ja matkakertomus YYA-Suomesta EY-hakijaksi yhdessä keväässä. Huikea vuosi muisteltavaksi muutenkin!
Kaarlo Juho Ståhlbergiä voidaan kunnioittaa Suomen nykyisen hallitusmuodon isänä, joka vakiinnutti presidenttikautensa aikana parlamentaarisen hallitustavan poliittisen järjestelmämme perustaksi. Rouva Ester Ståhlberg tarjosi puolisolleen henkistä ja taloudellista tukea sekä tuki omalla työllään presidentin pyrkimyksiä kansakunnan eheyttämisessä. Yhdessä he rakensivat presidentti-instituution ilman aikaisempia malleja, demokratialle osin vihamielisessä ilmapiirissä.
Kirja voi olla pieni, kovakantisenakin taskukirja, mutta silti tuhtia luettavaa. Kokeneen kirjeenvaihtajan tuntemasta Kiinasta löytyy paljon yllätyksiä ja silloinkin, jos myytti tuntuu vakuuttavammalta, sen kyseenalaistaminen virkistää mieltä ja avaa näkökulmia. Tämä kirja sopii mainiosti matkalukemistoksi, nojatuolimatkoillekin. Vaikka pääpaino onkin Kiinassa 2010-luvulla, moni myytti joko juontaa kaukaa menneisyydestä tai syövyttää mielikuvia Kiinan historiasta. Kiinan hallitus uskoo, että nykyisyyden hallitseminen mahdollistaa historian hallitsemisen, mutta myös ulkomaalaisten tahattomat harhaluulot vääristävät historiankuvaa. Kiina on monella tapaa rakastettava, mutta ristiriitainen maa.
Viisi tutkijaa – Saara Jäntti, Kirsi Heimonen, Sari Kuuva, Karoliina Maanmieli ja Anu Rissanen – on kirjoittanut monitieteisen teoksen Kokemuksia mielisairaalasta: Muistoihin kaivertuneet tilat. Heidän tutkimuksensa perustuvat laajaan muistitietoaineistoon, joka sisältää potilaiden, omaisten, sairaalan työntekijöiden sekä sairaaloiden alueella asuneen henkilöstön lapsien muistoja. Muistot ja kokemukset liittyvät eri puolilla Suomea sijainneisiin laitoksiin.
Käsite Meri-Lappi alkaa olla jo vakiintunut muuhunkin kuin aluesuunnittelun ja matkailun käsitteeksi. Tuo maantieteellinen alue sijoittuu Oulun ja Tornion väliin ja on osa yhtä keinotekoista käsitettä Perämerenkaari. Viime vuosina on alkanut esiintyä uusi maantieteellinen käsite, Merikarjala. Mikä se on ja missä se sijaitsee?
1980–1990-lukujen vaihteessa Eurooppa muuttui enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitto hajosi, Saksa yhdistyi, Baltian maat itsenäistyivät, Jugoslaviassa käytiin sotaa. Suomi pohti, mikä sen asema muuttuneessa maailmassa tulisi olemaan ja kannattaisiko mennä mukaan läntisen Euroopan talousliittoumaan.
Persianlahden pikkujättiläiset on erittäin tervetullut lisä alueen taustoja avaavien yleisteosten joukkoon. Äärimmäisen kasvun kokeneet maat ovat suurvaltojen puristuksessa ja eri voimakenttien raja-alueella. Turisteille tarkoitetut sisälaskettelukeskukset ja kiiltävät pilvenpiirtäjät on haastettu arvokeskustelulla ihmisoikeuksista, prinsessojen ja vierastyöläisten oloista. Samassa veneessä olemme loppujen lopuksi kuitenkin: ilmastonmuutos haastaa meidän kaikkien nykytavan elää ja kuluttaa.
Taija Kaarlenkaski ja Otto Latva ovat tarttuneet ajankohtaiseen aiheeseen toimittaessaan vertaisarvioidun, kriittistä eläintutkimusta sisältävän teoksen Tunteva tuote: Kuinka eläimistä tuli osa teollista tuotantoa? Sen 15 artikkelissa pohditaan teollista eläintuotantoa humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Niissä kerrotaan ruoaksi tuotettavien, turkisten takia tarhattavien ja lemmikkieläinten suurimittaisesta tuotannosta. Kirja sopii luettavaksi juuri sinulle, joka et pelkää tietoa ihmisten ja eläinten välisten suhteiden ikävistäkin puolista.
1960-luvulla kansakoulun opista jäi ainakin se mieleen, ettei elämää olisi ilman merta! Turun yliopiston tutkijat Maarit Leskelä-Kärki ja Otto Latva toteavat vastikään ilmestyneen Meri ja Tove kirjansa alkusanoissa kaiken elollisen olevan riippuvaista merestä ja että maailmaa kaikkine lajeineen, ihminen mukaan lukien, uhkaa juuri nyt epävarmuus, ilmastonmuutos, lämpötilan nousu, mannerjäätiköiden sulaminen, merien saastuminen ja merenpinnan nousu. Näin pitääkin tehdä ja kaikki sanat ja teot, jotka edistävät jollain muotoa merien ja muun ympäristömme suojelua, ovat tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtaisia. Nyt ilmestynyt Meri ja Tove on juuri sellainen.
Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia on yksi viime vuosien puhutuimmista ja myydyimmistä historiantutkimuksen alan populaarijulkaisuista. Kirjassa kyseenalaistetaan muun muassa kulttuurievoluution selitysmalleja, ajatuksia valistusfilosofian kehityksestä ja monia julkisessa keskustelussa esitettyjä käsityksiä siitä, millaiset lainalaisuudet yhteiskuntien muutosta ohjailevat. Teoksessa on monia puutteita ja useat tutkijat ovat ehtineet jo kritisoida sitä, mutta jo pelkkä arkeologisen ja antropologisen tutkimuksen sekä aatehistoriallisen aineiston esittely on mielenkiintoista ja arvokasta ja sen takana on ollut varmasti valtava työmäärä.
Itsenäisessä valtiossa käynnistyy kansan tukemana demokratiakehitys, johon naapurivaltio suhtautuu vihamielisesti. Naapurivaltioiden sotajoukkoja kootaan valtion ulkorajoille. Naapurin virallinen propagandakoneisto hyökkää itsenäisen valtion kimppuun. Naapurivaltio ilmoittaa voivansa tulla pelastamaan valtion demokratian. Rajalle siirretyille joukoille kerrotaan laajasta sotaharjoituksesta, mukana on myös varusmiesyksiköitä. Joukoille jaetaan taisteluvarustus ja ammukset. Naapurivaltio ylittää sotavoimillaan rajan. Ei, kyse ei ole Ukrainasta vaan Tšekkoslovakiasta elokuussa 1968.
30.11.2022 | Marko Halonen
Qatarissa pelattavat jalkapallon miesten maailmanmestaruuskilpailut ovat ilahduttavasti elävöittäneet alueen tutkimusta ja siitä keskustelua. Mediatutkimuksen dosentti ja kulttuurimaantieteilijä Sami Kolamo hyökkää uudessa kirjassaan voimakkaasti sekä kisoja että kansainvälistä jalkapalloliittoa (FIFA) vastaan. Taskukirjan kokoisen ja kipakasti kirjoitetun teoksen lukeminen on helppoa ja nopeaa kaikille aiheesta vähänkin kiinnostuneelle. Lukeminen kyllä kannattaa, etenkin jos joku ei vielä ole lainkaan tietoinen Qatariin ja FIFA:an liittyvistä ongelmista. Varjopuolena on teoksen lähes täydellinen yksipuolisuus ja vain osin vakuuttava lähdepohja sekä muutamat asia- ja ymmärrysvirheet.
Ulkomaalaisten naisten maahanmuutosta Suomeen ei ole mitään perustutkimusta, eikä edes tilastoa. Siksi kokonaiskuva on koottava sirpaleista ja elämäkerroista. Nykyisin aineistoa karttuu nopeasti ja kyse on moitteettomasti tehdystä historiantutkimuksesta, joka ansaitsee tulla luetteloiduksi ja hyödynnetyksi laajemminkin. Tämä elämäkerta sisältää muutaman arvoituksen, jotka luultavasti joskus vielä ratkeavat, mutta joista voi oppia, millaisia lähteitä on käytettävissä ja mitä niistä selviää tai ei selviä.
Rob Boddicen Tunteiden historia on tarpeellinen pamfletti nykyajan kapeasta tunnekäsityksestä. Se esittää rikkaan valikoiman menneisyyden rikkaita tunnekokemuksia ja kontrastoi ne nykyajan onnellisuusvaatimukseen, jolla on lopultakin vähän tekemistä taloudellisen hyvinvoinnin kanssa.