Arvostelut

Holly Haynesin The History of Make-Believe. Tacitus on Imperial Rome tunkeutuu Rooman suurimman historiankirjoittajan Cornelius Tacituksen kerronnan symbolisiin ja ideologisiin tasoihin. Tutkimus edustaa uudenlaista lähestymistapaa antiikin historiankirjoitukseen: Fiktio ja ideologia saavat sille kuuluvan oikean ja tärkeän sijan. Fiktioon ja siihen uskominen, eräänlainen fiktio fiktiosta, olivat Haynesin mielestä sisällissodan (68-69 j.

Jyrki Hämäläisen eväät kustantaja Urpo Lahtisen elämäkerran tekoon ovat olleet erinomaiset. Sen lisäksi, että Hämäläinen työskenteli useita vuosia Lahtisen lehtikonsernin palveluksessa nuortenlehti Suosikin päätoimittajana, miehet olivat muutenkin hyviä kavereita. Jopa niin hyviä, että Lahtinen ja tämän naisystävä osallistuivat ikäänkuin itsestäänselvästi Hämäläisen ja tämän vastavihityn vaimon häämatkalle vuonna 1978. Se suuntautui Ibizalle, missä miehet olivat tutustuneet espanjalaiseen elämänmuotoon - ja jossakin määrin myös örveltäneet - jo vuonna 1965.

Masennus on sairaus, jolla on valtavat yksilökohtaiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Yhdysvalloissa on arvioitu, että depressio maksoi 1990-luvun lopulla valtiolle vuosittain reilusti yli 40 miljardia dollaria. Noin neljännes tästä summasta oli suoria ja kolme neljännestä epäsuoria kustannuksia. Viimeksi mainittuihin laskettiin mm.

Aikana, jolloin perustiedot islamista alkavat vähitellen kuulua paitsi jokaisen toimittajan myös kohtuullisen sivistyneen kansalaisen tietovarantoon, lienee yllätys, kuinka vähän islamiin johdattelevia perusteoksia on saatavilla suomeksi ja kuinka vähän suomalaiset tutkijat sellaisia kirjoittelevat. Vaikka suomeksi on ilmestynyt erityiskysymyksiin johdattelevia tieteellisiä teoksia ja islamilaisesta kulttuurista kertovia tiiliskiviä, napakoita perusteoksia ei ole pahemmin kirjoitettu. Siksi nyt ilmestyneelle johdannolle on ehdottomasti tilaa ja tarvetta. Painotan sanaa johdanto, koska mistään käsikirjasta ei ole kyse.

Kuvateos ’Vanha, kaunis Helsinki’ on klassinen lahjakirja: tiivistelmä siitä, mikä pääkaupungissa on esteettisesti edustavaa ja sen vakaasti historiaan ankkuroivaa, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kulttuurintutkijan silmin luettuna kirja on myös katsaus siihen, minkä katsotaan olevan vanhaa ja minkä kaunista, ja mitkä kohteet on valittu vanhuutta ja kauneutta ilmentämään. Veikko Roininen aloittaa teoksensa nykyisen pääkaupungin syntysijoilta, Vanhastakaupungista. Sieltä kuitenkin hypätään empirekeskustaan, josta historiallinen Helsinki sitten kiertyy auki laajenevissa ympyröissä.

Euroopan Unionin laajentuminen kohti perussopimuksen määrittämää itärajaa, Uralia, on hyvässä vauhdissa. Kehitys on luonut huutavan tarpeen uusien jäsenmaiden kulttuurin ja menneisyyden parempaan tuntemiseen. Tähän ”tietoturva-aukkoon” on Turun yliopiston kustantamo pyrkinyt iskemään tulpan julkaisemalla yhden uuden jäsenmaan, Slovenian, historian. Teos tuo taatusti esiin tietoa ja taustoja alueella, jossa suomalaisten asiantuntemus on - toki ymmärrettävistä syistä - vähintäänkin puutteellista, Balkanilla.

Jean Sibelius (1865 - 1957) kuuluu harvoihin maailmankuuluihin suomalaisiin. Tämän tason mestarin elämä ja teokset tunnetaan ja tiedetään, kuten myös hänen kotinsa Ainola. Jean Sibeliuksen vaimon Aino Sibeliuksen (1871 - 1969) mukaan nimetty taiteilijakoti valmistui Järvenpäähän vuonna 1904. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on kodin 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaissut teoksen Ainola, Jean ja Aino Sibeliuksen koti.

William H. McNeillin yleisteos kulkutautien historiasta ilmestyi ensimmäisen kerran 1976. McNeill on kirjoittanut uuden esipuheen kirjaansa (1997), jossa hän käsittelee muun muassa AIDSia, jota ei vielä ollut identifioitu, kun kirja julkaistiin ensimmäisen kerran. Teoksen ovat suomentaneet Tero Karasjärvi ja Ossi Kokkonen.

Venäjällä julkaistiin v. 1881-1885 yhteensä parikymmenosainen ”maantieteellis-historiallis-kansatieteellis-tilastollinen” kirjasarja nimeltään Zivopisnaja Rossija (suom. Maalauksellisen Venäjä). Koko imperiumin kattaneen teosjärkäleen Suomea käsittelevän osan (Velikoje knjazestvo Finljandskoje) on SKS nyt julkaissut Marja Itkonen-Kailan suomentamana ja toimittamana, pois on jätetty vain tilastollisia jaksoja ja osa kuvituksesta.

SUNNUNTAI-ILTAPÄIVÄ EDELFELTIN SEURASSA Anna Kortelainen: Puolivilli puutarha. Albert Edelfeltin Haikko. 160 sivua, 60 nelivärikuvaa. Otava 2004.

Hannele Cantellin toimittama Ympäristökasvatuksen käsikirja on näpsäkkä ja monipuolinen opas. Se on laadittu oppikirjaksi ympäristökasvattajien koulutuksen tarpeisiin, mutta aihepiiriä hyvin taustoittavana ja runsaasti konkreettisia esimerkkejä sisältävänä sitä voi soveltaa laajempaankin käyttöön. Teos antaa paljon myös teoreettista näkökulmaa kaipaaville katsauksissaan ympäristökasvatuksen alan kehitykseen ja teorioihin sekä ympäristö- ja kulttuurifilosofisissa pohdinnoissaan. "Ympäristöä" lähestytään monipuolisesti, sen eri ulottuvuudet huomioiden, eli luonnonympäristöjen ohella huomioidaan täysipainoisesti kulttuuriset ja sosiaaliset ympäristöt sekä eettiset ja esteettiset arvot.

J. L. Runebergin syntymän 200-vuotisjuhlavuoden julkaisujen sarja on saanut kesällä jatkoa Raija Majamaan ja Marjut Paulaharjun yhteisvoimin kirjoittamasta teoksesta. Kirja on tarkoitettu yleistajuiseksi ja helppolukuiseksi henkilöhistoriaksi, joka johdattaa 2000-luvun lukijat kansallisrunoilijan elämään ja tuotantoon.

https://agricolaverkko.fi/review/montaignen-esseiden-uusi-suomennos/

Maria Jotuni (1880 - 1943) oli arvostettu ja kiitetty kirjailija, joka ei aina saanut osakseen ymmärrystä. Hänen varsin laaja tuotantonsa koostuu novelleista, näytelmistä, aforismikokoelmista sekä huomiota herättäneestä rankasta avioliittokuvauksesta Huojuva talo. Irmeli Niemi on kirjoittanut Maria Jotunista Arki ja tunteet nimisen teoksen, jossa harmillisesti ja nykysuuntaukselle jo hieman epätyypillisesti keskiössä ei ole itse taiteilija vaan hänen työnsä. Usein elämäkerrat suunnataan suurelle yleisölle tosin kohteesta riippuen.

Teologian kenttä kolmannessa maailmassa on laajentunut viime vuosisadan ajan suuresti, muodostaen länsimaiselle teologialle milloin haasteen, uhkan, parannusehdotuksen tai hedelmällisen yhteistyön mahdollisuuden. Kysymys siitä, kenelle kuuluu oikeus sanella uskonnon tulkinnan lähtökohdat on noussut vahvana esiin kristinuskon vakiintuessa ja "paikallistuessa" eri puolille maailmaa. Suurin ongelma länsimaiselle teologialle, varsinkin protestanttiselle, on jatkuva painiminen imperialismin jättämän syyllisyydentunnon kanssa. Lähetystyön historiaan liittyvät kirkollisesti synkät historialliset tosiseikat vainoavat länsimaista teologia, joka yrittää ymmärtää mutta samalla kriittisesti tarkastella kolmannessa maailmassa syntyneitä teologisia tulkintoja.

Musiikkitieteen professori Eero Tarastin teos “Musiikin todellisuudet” on laaja kokoelma kirjoituksia, puheita ja esitelmiä vuosilta 1980-2003. Alaotsikon “Säveltaiteen ensyklopedia” antologia on saanut siksi, että siihen sisältyvät tekstit on editoitu ja 1700 -luvun ranskalaisten ensyklopedistien tapaan asetettu aihepiireittäin aakkosjärjestykseen ja saatettu sanakirjan muotoon. Tekstien aiheet ovat hyvin vaihtelevia ja usein myös toisilleen vastakkaisia. Ne kattavat musiikkitieteen ja musiikkielämän ilmiöitä laajasti eri näkökulmista aina musiikkiarvostelusta lauluäänen muodostamisen fysiologiaan ja akustiikkaan saakka.

Vuosittain ilmestyvän Maailman tila -raportin teemana vuonna 2004 on kulutuskulttuuri ja sen seuraukset. Teoksessa käsitellään erityisesti energian ja veden kulutukseen liittyvää kehitystä sekä ruoantuotantoa. Kuluttajan valintoja on Adam Smithistä alkaen pidetty talouskehityksen alkuna. Oletuksena on, että kaikilla on käytössään riittävästi tietoa rationaalisten valintojen tekemiseksi.

Koneen Säätiön rahoittaman Suomen kirjakielen kehitys ja vakiintuminen 1800 -luvulla - tutkimushankkeen julkaisua Yhteistä kieltä tekemässä. Näkökulmia suomen kirjakielen kehitykseen 1800 -luvulla (SKST 979, 2004) voi epäilyksettä suositella kaikille kansallisuusaatteen ja kielen kehityksestä kiinnostuneille. Kirja koostuu artikkeleista, jotka valottavat suomen kirjakielen kehitystä useiden eri tieteenalojen näkökulmista: tieteen- ja teknologianhistorian, kirjahistorian, suomen kielen variaation sekä historian ja kieliopin, käännöstieteen sekä nimistöntutkimuksen näkökulmista. Lopputulos on keskusteleva ja hedelmällinen.

Marja Tiilikainen lähestyy väitöskirjassaan islamia Suomessa asuvien somalinaisten arkielämän kautta. Uskonnollisten instituutioiden ja pyhien tekstien sijasta teoksessa keskitytään tarkastelemaan islamin ja somalinaisten arjen nivoutumista toisiinsa eri tasoilla. Tiilikainen on kerännyt empiirisen aineistonsa etnografisin menetelmin: haastattelemalla somalinaisia sekä osallistumalla monin tavoin heidän elämäänsä samalla keskustellen ja havainnoiden. Informanttien ydinjoukko muodostuu 22 eri ikäisestä naisesta, jotka tulkitsevat ja tuottavat islamia jatkuvasti omassa arjessaan.