Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
30.12.2002 | Osmo Kekäläinen
Keskustelu musiikin vaikutuksesta ihmismielen liikkeisiin ja tunnelmiin on kiinnostanut filosofeja ja tiedemiehiä aina antiikin ajoista saakka. Damon määritteli musiikin psykologisen vaikutuksen jo 430-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Hänen mielestään musiikki ja tanssi olivat inhimillisten tunteiden ilmaisua. Mutta miksi tietyt sävelsuhteet, harmoniat, tuntuvat rahoittavan mieltä ja toiset kiihdyttävät sitä?
21.12.2002 | Reijo Valta
Edesmennyt Kaarle Hirvonen käänsi ja julkaisi omakustanteena 1970-luvulla syyrialais-kreikkalaisen, 100-luvulla eläneen Lukianoksen satiirin ’Kuinka historiaa on kirjoitettava’. Alkuperäinen teksti on mitaltaan lyhyt, mikä lienee syy siihen että 1970-luvulla kustantajat eivät ottaneet sitä julkaistavakseen. Nykyisin kun pienimuotoiset teokset ovat yleistyneet, on opus oiva lisä antiikin kirjallisuuteemme. Samalla tuore Faros-kustannus on löytänyt itselleen nimensä mukaista julkaistavaa: Lukianos mainitsee kirjassaan myös Faroksen majakan, yhden antiikin seitsemästä ihmeestä.
18.12.2002 | Gia Virkkunen
Artikkelissa Bysantin armeliaisuuden perinnöstä käsitellään bysanttilaisen aikakauden (330 - 1450) kirkon ja hallitsijoiden filantrooppista aatetta ja sen suhdetta köyhyyteen. Bysantin filantropian käsitettä voidaan rinnastaa kreikkalaisen agape-käsitteeseen, ulottuivathan filantropian juuret kreikkalaiseen aatemaailmaan. Bysantin filantropia oli kehittyneempää kuin muinaisen Kreikan hyväntekeväisyysideologia. Mitä siihen sitten sisältyi?
18.12.2002 | Hanna Palovuori
Kirjassa Alkuperämaa tuntematon valotetaan kansainvälistä kauppaa yhden tuotteen, kengän, valmistus- ja myyntiketjua tarkastelemalla. Kirja ei sisällä rallitakaa-ajoja, sankarillisia pelastumisia tai hyviä ja pahoja jätkiä. Skandaalien metsästyksen sijaan kirjan tekijät ovat pyrkineet tutustumaan kansainvälisen kaupan toimijoiden arkeen. Kirjan aihepiiri, länsimaisten kuluttajien ja aasialaisten tuottajien välinen elintasokuilu, olisi mahdollistanut hyvinkin mustavalkoisen asenteen.
17.12.2002 | Miikka Pyykkönen
Joka toinen vuosi ilmestyvä "Arkeologia Suomessa" on ehdottoman hyödyllinen opus niin arkeologian harrastajalle kuin kokeneella alan tutkijallekin. Tämä arvostelu on kirjoitettu ennen kaikkea edellisestä näkökulmasta. Teos, joka koostuu eri kirjoittajien artikkeleista ja yksityiskohtaisista inventointi- ja kaivausluetteloista, tarjoaa sekä kattavan yleiskuvauksen vuosituhannen vaihteen arkeologiseen toimintaan Suomessa että syväluotaavampia tapaus- ja paikkakuntakohtaisia esittelyjäkin. Kirja on lähes pakkohankinta niille, jotka mielivät pysyä kärryillä siinä, missä suomalaisessa arkeologiassa mennään tällä hetkellä.
25.11.2002 | Osmo Kekäläinen
Kapellimestari Eri Klasin muistelmat alkavat lapsuudesta sodan varjossa ja päätyvät meidän päiviimme. Tästä asetelmasta jäsentyy lahjakkaan yksilön ja ajoittain ahdasmielisen yhteisön kehitystä ja vuorovaikutusta kiintoisasti kuvaava, henkisesti ja sosiaalisesti avartuva ajanjakso, jota monet historialliset seikat muovaavat. Perhettään ja vaikeita lapsuuden kokemuksiaan Klas kuvaa vähän, mutta vaikuttavasti. Perhe ja suku ovat hänelle tärkeitä ja näistä hän kertoo asiaan kuuluvalla arvokkuudella.
21.11.2002 | Pentti Stranius
Kansakunnan menneisyys ja sen erilaiset tulkinnat ovat aina läsnä kun tehdään suuria poliittisia päätöksiä ja linjauksia. Lähes jokaisella sukupolvella on taipumus kirjoittaa historiaa uusiksi - erityisesti silloin, kun yhteiskunnassa eletään suurten murrosten aikaa. Myös menneen "uusmuista-minen" on yllättävän tavallista vanhempien sukupolvien parissa. Silti näitä kysymyksiä on tieteessä käsitelty varsin vähän, vaikka esimerkiksi ex-sosialistiset maat tarjoaisivat tällaisille historiallinen muisti-analyyseille paljonkin aihetta.
21.11.2002 | Pentti Stranius
Erkki Vettenniemen väitöskirja Surviving the Soviet Meat Grinder (2001) käsittelee lähihistorian muistamista muistelmakirjallisuuden kautta. Samalla tutkitaan yhtä hyvin - kuin rivien välissä - myös tarkoitushakuista unohtamista ja tuotetaan uustulkintoja suomalais-venäläisten suhteiden arassa lähihistoriassa. Lähdeaineisto on selkeästi rajattu. Vettenniemen käsittelyssä ovat ainoastaan kaikki kirjoina ilmestyneet suomalaisten Gulag-muistelmat (33 kpl) aina Neuvostoliiton hajoamiseen 1991 saakka.
18.11.2002 | Isto Vatanen
Mikäpä olisi kiinnostavampaa kuin sellainen, jota ei ole - tai ainakin sellainen, jonka vain harva on nähnyt. Anto Leikolan “Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä -myyttisten olentojen elämää“ pureutuu tähän kysymykseen hyvinkin monessa mielessä. Kuten kirjoittajakin esipuheessaan toteaa, teos sopii hyvin vuosituhannen vaihteen myytti- ja tarubuumiin Tolkienin uuden tulemisen ja Harry Potter -ilmiön ohella. Toisaalta laajasti antiikin kulttuurin taruolentoja käsittelevä Leikolan teos sopii hyvin jatkoksi myös nykyiseen jonkinlaiseen antiikki-innostukseen, mistä selvimpänä osoituksena lienevät Arto Kivimäen ja Pekka Tuomiston Rooma- ja latina-aiheiset populaariesitykset.
14.11.2002 | Merja Leppälahti
Ari Turusen teos Hyvän ja pahan merkit eli taikauskoisten tapojen tarina on toimitettu ja kuvitettu laitos viisi vuotta sitten (vuonna 1997) nimellä Pahan merkit julkaistusta teoksesta. Teoksen johdantoluvussa Turunen määrittelee taikauskoa: sitä on esimerkiksi se, ettei halua kulkea tikapuiden ali, lukee horoskooppeja tai rukoilee. Päätäntäluvussa Turunen tukeutuu Arnold van Gennepin teoriaan siirtymäriiteistä päätellen taikauskoisten tapojen olevan alun perin rituaaleja tai ainakin peräisin riiteistä, jotka suojaavat ihmistä erilaisissa muutostilanteissa. Teoksen johdanto- ja päätäntälukujen välissä on seitsemän taikauskon merkkiä eli seitsemän erilaisista uskomuksista kertovaa lukua.
6.11.2002 | Jukka Kortti
Tiedotusopin emeritusprofessori Pertti Hemánuksen viimeisin kirja yhdistää kaksi tämän hetken suosittua, sanoisiko jopa trendikästä, kirjallisuuden tyyliä: muistelmia ja poliittisen lähihistorian - etenkin Kekkosen ajan - ruodintaa. Ilmeistä on, että trendi on vasta alussa, koska suuret ikäluokat eläköityvät varsinaisesti vasta muutaman vuoden päästä. 'Väärälle vakaumukselle' tekisi kuitenkin vääryyttä laittaa se samaan nippuun viihdetaitelijoitten pidennettyjen haastattelujen, poliitikkojen vaalikirjojen tai edes visailijalobbaajien mielipideväitöskirjojen jatkoksi. Hemánus on ollut paitsi arvostettu ja arvosteltu pitkän linjan yhteiskuntatieteilijä, myös aktiivinen kirjoittaja ja keskustelija.
5.11.2002 | Markku Soikkeli
Myytit eivät ole olleet taiteentutkimuksessa järin suosittuja sen jälkeen, kun strukturalistinen optimismi rakenteiden ylivoimaisuudesta on saatu haudatuksi, ja kun klassisten mytologioiden tuntemus on jäänyt emeritusprofessoreiden harteille. Monomyyttien sijaan nykypäivän taiteentutkijoiden on ollut helpompi tarttua yksittäiseen motiiviin ja seurata sen historiallisia toisintoja. Väitöskirjaansa pohjaavassa teoksessa Kohtalokasta kerrontaa kirjallisuudentutkija Teppo Kulmala kuitenkin koettelee jungilaista myyttianalyysiä Hermann Hessen (1877-1962) tuotantoon. Lähtökohta on harvinaisen perusteltu jopa huomioon ottaen edellä esitetyn kritiikin myyttitutkimuksen kyseenalaisesta perinnöstä.
4.11.2002 | Anne Heimo
Sammatin oman pojan, Elias Lönnrotin, syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu Sammatin historia herättää lukijan kiinnostuksen heti ensisilmäykseltä. Kirjan taittoon ja kuvitukseen on panostettu ja se näkyy. Valokuvien lisäksi kuvituksessa on käytetty paikallisten taiteilijoiden töitä ja sanomalehtileikkeitä. Sammatti on tunnettu kulttuurikunta, jossa on asunut ja asuu edelleen monia taiteilijoita.
4.11.2002 | Jaakko Suominen
Puhelin, tuo joka Jaanan ja Jannen "pitkäkorva", on saavuttanut varttuneen iän. Onhan siitä jo 126 vuotta, kun Alexander Grahan Bell karjaisi telehvooniinsa "Herra Watson, tarvitsen teitä" aloittaen samalla hätäpuhelujen historian. Bell oli turmellut pöksynsä tujauksella akkuhappoa. Varmaan poltti ihoakin.
1.11.2002 | Anuleena Kimanen
Alkaa käydä jo latteaksi sanoa artikkelikokoelmasta, että se on kovin epätasainen. Erityisen helpostihan epätasaiseksi muodostuvat onnittelukirjat, joihin kirjoitetaan artikkeleita parhaillaan meneillään olevista aiheista ja kukin omista lähtökohdistaan, eikä sovita mistään yhteisistä linjoista. Yritin arvioida Turun Historiallisen Yhdistyksen Ulla Heinon 60-vuotispäivälle omistaman kirjan "Arki ja läheisyys" artikkeleita ottamatta mitään niistä mittapuuksi toisille, mutta väkisinkin mieleeni muodostui jonkinlainen ihanne tai keskiarvo, josta jotkut artikkelit näyttivät poikkeavan. Tämä suhteellisuus on siis pidettävä mielessä arvostelua luettaessa.
31.10.2002 | Pekka Kaarninen
Spede Pasanen oli ristiriitaisia tunteita herättävä henkilö. Monet hänen tuotteistaan olivat katsojien ja kuulijoiden mieleen, mutta julkista kriitikoiden tunnustusta hän ei saanut. Vasta kuolemansa jälkeen Spede sai huomattavasti arvostusta osakseen. Hänen elinaikanaan oli tosin yhtä hänen luomuksistaan kunnioitettu jopa yliopistollisella tutkimuksella ja juhlakirjalla.
25.10.2002 | Juha Vahe
Kylmän sodan aikana Suomessa suhtauduttiin joskus ylenkatsoen anglosaksiseen sotahistoriankirjoitukseen. Saksa oli sodan kokeneelle sukupolvelle tuttu kieli, ja esiintyi käsitystä, että "oikeaa" sotaa oli käyty lähinnä itärintamalla. Siellähän Suomikin oli tapellut ja Englanti oli ollut eräänlainen vihollinen. Saksalainen ja venäläinen sotakirjallisuus on saanut Suomessa sanoa sanottavansa.
24.10.2002 | Louekari, Sami
Museoviraston johdolla ja Suomen Akatemian tuella vuonna 2000 käynnistynyt Sääksmäen Rapolan alueen tutkimusprojekti on päättynyt. Hankkeeseen on sisältynyt 13 osiota, joista Anneli Jussilan tutkimus “Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella” on yksi. Sääksmäen maisema on ennen kaikkea maatalousmaisema, jossa on runsaasti merkkejä pitkään jatkuneesta maataloudesta, sen parissa tehdystä työstä ja elämänpiiristä. Kuten Jussila toteaa, maiseman keskeinen elementti on pelto, joka edustaa maisemassa jatkuvuutta.
23.10.2002 | Matti Wiberg
Poliittisten piirien eräiden tahojen mukaan yksi Liehuva liekinvarsi -kirja Uosukaiselta olisi riittänyt. Iltalehden pääkirjoituksessa (15.10.) puolestaan väitettiin harvinaisen suorasukaisesti, että "Puhemies Riitta Uosukainen osoitti Aino Suholan teoksessa lopullisesti, ettei hänestä ollut eikä ole presidenttiainesta.
18.10.2002 | Jussi Parikka
1900-luvun loppupuoliskon ajattelun yhdeksi teemaksi muodostui rationaalisuuden kyseenalaistaminen. Tämä ”järjen kriisi” kiteytyi saksalaisfilosofien Adorno ja Horkheimer mukaan valistuksen rationaalisuuden irrationaalisiin seurauksiin mm. saksalaisten 1900-luvun alun joukkoliikkeiden muodossa. Filosofikaksikko kritisoi valistuksen kapeaa rationalismia kovalla kädellä suostumatta kuitenkaan siitä täysin luopumaan vaan uskoen ”valistuksen valistamiseen”.